Sm4

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sm4
Sm4 vihreässä värityksessä
Sm4 vihreässä värityksessä
Perustiedot
Tyyppi sähkömoottorijuna
Liikennöitsijä VR
Valmistaja Construcciones y Auxiliar de Ferrocarriles (CAF), Alstom, Fiat Ferroviaria
Lukumäärä 30
Valmistusvuodet 1998-1999, 2004–2005
Peruskorjattu 2013–2016
Numerointi 6301/6401–6330/6430
Istumapaikkoja 192
Lempinimi Pupu
Tekniset tiedot
Huippunopeus 160 km/h
Paino 114 t
Pituus 54 370 mm
Leveys 3 240 mm
Korkeus 4 400 mm
Pyörästö 2′Bo′+Bo′2′
Pyörästön pituus 2 500 + 19 000 mm
Suurin akselipaino 14,25 t
Moottori 4 × Parizzi MTA -4/310
Moottorin teho
 • jatkuva teho 1 200 kW
Sm4:n matkustamoa
Sm4:n matkustamoa

Sm4 on VR:n käyttämä sähkökäyttöinen lähijuna. Sm4-junasarjan lempinimi on Pupu.[1]

Junia tilattiin ensin 10 kappaletta. Ne valmisti espanjalainen Construcciones y Auxiliar de Ferrocarriles (CAF) ja ensimmäiset yksiköt otettiin käyttöön vuonna 1999. Kesäkuussa 2002 VR tilasi junia 20 yksikköä lisää ja ne toimitettiin vuosina 2004 ja 2005. Nämä yksiköt valmisti ranskalainen Alstom.[2] Sähköjärjestelmät kaikkiin yksiköihin on valmistanut italialainen Ferroviaria Elettromeccanica Parizzi,[3] joka oli aluksi Fiatin ja sittemmin vuodesta 2000 Alstomin omistuksessa.

Sm4 punaisessa värityksessä vuonna 2011.

Junat hankittiin korvaamaan Sm1- ja Sm2-yksiköt pääkaupunkiseudun pitkillä linjoilla Riihimäelle ja Lahteen. Niitä käytettiin alussa rinnakkain vanhojen Sm1- ja Sm2-yksiköiden kanssa, mutta nykyään kaikki R- ja Z-junat ajetaan lähes poikkeuksetta Sm4-yksiköillä. Kuitenkin Helsingin ja Kouvolan väliset Z-junia ajetaan myös Sm2-yksiköillä. Sm4-junat on teknisesti ja sisätilaratkaisuiltaan tarkoitettu pitkille reiteille, mutta niitä käytettiin pitkään myös lyhyillä linjoilla, koska saatavilla ei ollut muuta matalalattiakalustoa. Uudet Stadler Railin valmistamat matalalattiaiset Sm5-junat ovat vapauttaneet Sm4-junat lyhyiltä kaupunkireiteiltä kokonaan. Sm4-yksiköitä käytetään lisäksi Riihimäen ja Tampereen välisessä VR-lähiliikenteessä.

Junayksiköiden huippunopeus on 160 km/h ja yksiköitä voidaan linjaliikenteessä kytkeä viisi peräkkäin.[3] Junat ovat aikaisempaa ympäristöystävällisempiä, sillä osa jarrutusenergiasta syötetään takaisin sähköverkkoon. Junayksiköiden sisälle on asennettu valvontakamerat sekä näyttöruudut, joilla matkustajille voidaan tiedottaa esimerkiksi seuraavista pysähdyksistä. Yksiköt ovat myös osittain matalalattiaisia ja niissä on inva-WC:t.[4]

Sm4-junayksiköt maalattiin alun perin punavalkoisiksi. Junat maalattiin vihreävalkoiseen väritykseen vuosina 2010–2014[5][6]. Kaikkiin juniin suoritettiin lisäksi peruskorjaus Hyvinkään konepajalla vuosina 2013–2016. Tämä niin sanottu RG-huolto suoritettiin yksikkö kerrallaan, kun junalla oli ajettu 2,4 miljoonaa kilometriä. Huollossa saneerattiin tekniikkaa tarvittaessa sekä peruskorjattiin kaikki isot mekaaniset osat kuten telit ja jarrut. Sisustusta siistittiin ja penkkien verhoilu sekä lattiamatot uusittiin. Lisäksi ikkunalasit tummennettiin ja niistä poistettiin verhot.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Moottorivaunut, moottori- ja sähköveturit Suomen rautatiehistoriallinen seura ry. Viitattu 25.4.2021.
  2. Rautatieuutiset 2002 Resiina-lehti. Viitattu 25.4.2021.
  3. a b Kalusto Suomen Raitiotieseura ry. Viitattu 25.4.2021.
  4. Lähijunat VR. Viitattu 25.4.2021.
  5. Tasoristeys 4/2010 Resiina-lehti. Viitattu 25.4.2021.
  6. Tasoristeys 2/2014 Resiina-lehti. Viitattu 25.4.2021.
  7. Lahteenkin tuleviin paikallisjuniin uutta ilmettä Etelä-Suomen Sanomat. 16.4.2013. Viitattu 25.4.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]