Sm4

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sm4
Sm4 uudessa vihreässä värityksessä.
Sm4 uudessa vihreässä värityksessä.
Perustiedot
Tyyppi sähkömoottorijuna
Liikennöitsijä VR-Yhtymä
Valmistaja CAF, Alstom, Fiat Ferroviaria
Lukumäärä 30
Valmistusvuodet 1999, 2004–2005
Numerointi 6301/6401–6330/6430
Istumapaikkoja 192
Lempinimi Pupu
Tekniset tiedot
Huippunopeus 160 km/h
Paino 114 t
Pituus 54 400 mm
Leveys 3 240 mm
Korkeus 4 400 mm
Pyörästö 2′Bo′+Bo′2′
Suurin akselipaino 14,25 t
Moottori 4 × Parizzi MTA -4/310
Moottorin teho
 • jatkuva teho 1 200 kW

Sm4 on VR-Yhtymän 1990-luvulla hankkiman sähkökäyttöisen matalalattiaisen lähijunasarjan kalustotunnus. Sm4:n lempinimi on Pupu.[1]

Junia tilattiin ensin 10 kappaletta, ne valmisti espanjalainen CAF. Ensimmäiset yksiköt otettiin käyttöön vuonna 1999. Vuonna 2002 tilattiin 20 yksikköä lisää ja ne toimitettiin vuosina 2004 ja 2005. Nämä yksiköt valmisti ranskalainen Alstom. Sähköjärjestelmät kaikkiin yksiköihin on valmistanut italialainen Ferroviaria Elettromeccanica Parizzi, joka oli aluksi Fiatin ja sittemmin vuodesta 2000 Alstomin omistuksessa.[2]

Junat hankittiin korvaamaan Sm1- ja Sm2-yksiköt pääkaupunkiseudun pitkillä linjoilla Riihimäelle ja Lahteen. Niitä käytettiin alussa rinnakkain vanhojen Sm1- ja Sm2-yksiköiden kanssa, mutta nykyään kaikki R- ja Z-junat ajetaan lähes poikkeuksetta Sm4-yksiköillä. Sm4-junat on teknisesti ja sisätilaratkaisuiltaan tarkoitettu pitkille reiteille, mutta niitä käytettiin pitkään myös lyhyillä linjoilla, koska saatavilla ei ollut muuta matalalattiakalustoa. Uudet Stadler Railin valmistamat matalalattiaiset Sm5-junat ovat vapauttaneet Sm4-junat lyhyiltä kaupunkireiteiltä kokonaan. Nykyisin Sm4-yksiköitä käytetään myös Riihimäen ja Tampereen välisessä taajamajunaliikenteessä.

Junayksiköiden huippunopeus on 160 km/h ja kulkuominaisuudet ovat matkustusmukavuuden kannalta hyvät. Kulku on hiljaista ja lähes tärinätöntä. Junat ovat myös aikaisempaa ympäristöystävällisempiä, sillä osa jarrutusenergiasta syötetään takaisin sähköverkkoon. Junayksiköiden sisälle on asennettu valvontakamerat sekä näyttöruudut, joilla matkustajille voidaan tiedottaa esimerkiksi seuraavista pysähdyksistä. Yksiköt ovat myös osittain matalalattiaisia ja niissä on inva-WC:t.

Sm4-junayksiköt maalattiin alun perin punavalkoisiksi. Junat maalattiin uuteen vihreävalkoiseen väritykseen vuosina 2010–2014. Kaikkiin juniin suoritettiin lisäksi peruskorjaus Hyvinkään konepajalla vuosina 2013–2016. Tämä niin sanottu RG-huolto suoritettiin yksikkö kerrallaan, kun junalla oli ajettu 2,4 miljoonaa kilometriä. Huollossa saneerattiin tekniikkaa tarvittaessa sekä peruskorjattiin kaikki isot mekaaniset osat kuten telit ja jarrut. Sisusta siistittiin ja penkkien verhoilu sekä lattiamatot uusittiin. Lisäksi ikkunalasit tummennettiin ja niistä poistettiin verhot.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. VR:n moottorivaunut, moottori- ja sähköveturit Suomen rautatiehistoriallinen seura ry. Viitattu 2.6.2009.
  2. VR-lähiliikennekalusto Suomen Raitioseura ry. Viitattu 16.3.2016.
  3. Lahteenkin tuleviin paikallisjuniin uutta ilmettä 16.4.2013. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 21.3.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä rautateihin tai rautatieliikenteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.