M100 (juna)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
M100
M100-juna Kulosaaren metroasemalla vuonna 2005.
M100-juna Kulosaaren metroasemalla vuonna 2005.
Perustiedot
Tyyppi sähkömoottorijuna
Liikennöitsijä HKL-Metroliikenne[1]
Valmistaja Valmet, Strömberg
Lukumäärä 42
Valmistusvuodet 1977–1984
Peruskorjattu 2004–2009, 2019–2023
Liikenteessä 39
Numerointi 101–184
Istumapaikkoja 130
Lempinimi Metro
Tekniset tiedot
Huippunopeus 100 km/h (rakenteellinen)
80 km/h (rajoitettu normaalinopeus)[2]
Paino 63,2 t
Pituus 44 200 mm
Leveys 3 200 mm
Korkeus 3 600 mm
Pyörästö Bo′Bo′+Bo′Bo′
Pyörästön pituus 2 200 + 15 000 mm
Suurin akselipaino 13 t
Pyörän halkaisija 840 mm
Moottori 8 × Strömberg HXUR/E 505G2
Moottorin teho 1 000 kW

M100 on sähkömoottorijuna, joka on käytössä Helsingin metrossa. Junasarjaa valmistettiin yhteensä 42 yksikköä eli vaunuparia vuosina 1977–1984. Alumiinirakenteisten vaunujen valmistaja oli Valmetin lentokonetehdas Tampereella, sähköiset komponentit puolestaan toimitti Strömberg. M100 oli maailman ensimmäinen sähkömoottorijuna, jossa oli taajuusmuuttajalla ohjatut oikosulkumoottorit. Junan kaikki akselit ovat vetäviä ja jokaiselle akselille on oma moottorinsa. Junan jarrujärjestelminä ovat ajomoottoreilla toimiva sähköjarru, itsetoiminen EP-paineilmajarru sekä kiskojarru. Taajuusmuuttajat antavat junalle sille ominaisen ”vonkuvan” äänen kiihdytettäessä sekä sähköjarrulla jarrutettaessa. Keveyden ja nopean kiihtyvyyden saavuttamiseksi vaunujen korirakenne on kokonaan alumiinia. Myös telit olivat alun perin alumiinia, mutta ne jouduttiin murtumien vuoksi vaihtamaan takuutyönä teräksisiin.

Verrattuna Valmetin hieman aiemmin VR-Yhtymälle suunnittelemiin Sm1- ja Sm2-sähkömoottorijuniin olennaiset tekniset erot ovat M100-junien tasavirtainen virransyöttö sivuvirroituksella ja vaihtovirtamoottorit. Koska M100-junilla ei liikennöidä valtion rataverkolla vaan Helsingin kaupungin liikennelaitoksen omalla radalla, junia kutsutaan metrojuniksi eli arkikielessä ”metroiksi”.

Sarjan kolme ensimmäistä yksikköä (101–106), joita kutsutaan myös nokkajunaksi, ovat sarjan prototyyppejä ja ne valmistuivat jo vuonna 1977.[3] Niissä on pieniä teknisiä eroavaisuuksia myöhemmin valmistuneisiin verrattuna, esimerkiksi niiden ovikoneisto on paineilmatoiminen, kun se uudemmissa yksiköissä on sähkötoiminen. Nämä protojunat poistuivat matkustajaliikenteestä länsimetron avauduttua, sillä esimerkiksi niiden matkustajainformaatio ei ole päivitettävissä vanhentuneen teknologiansa vuoksi. Nokkajunavaunuista viisi romutettiin marraskuussa 2021,[4] ja yksi vaunu säästettiin museoitavaksi Helsingin kaupunginmuseoon.[5]

Kunkin junayksikön vaunuilla on oma numeronsa. Siten vaunuparin numero on aina kaksiosainen, esimerkiksi 149–150.

Junayksiköitä voidaan kytkeä toisiinsa enintään 6 kpl, mutta länsimetron tultua käyttöön Helsingin metron asemalaiturien pituus riittää enintään 2 vaunuparin mittaisille junille. 3–6 yksikköä käsittäviä yhdistelmiä ei siksi tavata matkustajaliikenteessä, mutta niitä esiintyy siirtoajossa ja vaihtotyössä.

Junien peruskorjaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen peruskorjaus 2004–2009[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

M100-junasarjaa peruskorjattiin 2000-luvulla Talgo Oy:llä Vuolijoen (vuoden 2007 kuntaliitoksesta lähtien Kajaanin) Otanmäessä. Tässä yhteydessä ovikoneistoa, matkustajainformaatiojärjestelmää, kuulutuslaitteita ja ohjaamon varustelua on uudistettu. Peruskorjatut junayksiköt eivät ole yhteensopivia peruskorjaamattomien kanssa, eli niitä ei voida kytkeä samaan junaan. Viimeinen M100-sarjan junayksikkö peruskorjattiin kesällä 2009. Sarjan prototyyppijunia (101–106) ei tulla peruskorjaamaan, mutta HKL-Metroliikenne teki niihin itse pienen kunnostuksen kesällä 2009.

Junien linjakilvet olivat alkuun valkoisia, mutta ne vaihdettiin keltaisiin vuonna 1998, kun Vuosaaren haara otettiin käyttöön. Peruskorjauksen myötä junat saivat uudet sähköiset kääntöpistelinjakilvet, aikaisemmin ennen peruskorjausta länsipäässä oli tekstit "Kamppi" ja "Ruoholahti" sekä itäpäässä "Mellunmäki" ja "Vuosaari" (lisäksi aiemmin vuosina 1982–1998 "Itäkeskus" ja vuosina 1986–1989 "Kontula"). Ohjaamon ja matkustamon välillä oli myös aiemmin ikkuna, joka tosin peitettiin myöhemmin levyllä. Levy on maalattu valkoiseksi peruskorjatuissa M100-junissa.lähde? Prototyyppivaunuissa ohjaamon ja matkustamon välisten ikkunoiden reunat ovat näkyvillä.selvennä

M100-juna jarruttamassa Kampin metroasemalle.

Toinen peruskorjaus 2019–2023[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

VR FleetCaren peruskorjaama M100-juna Ruoholahdessa. Uudet linjakilvet ja ajovalot näkyvät selvästi.

M100-junasarja, poislukien protojunayksiköt 101–106, peruskorjataan uudestaan vuosien 2019–2023 aikana VR FleetCaren Pieksämäen ja Ilmalan toimitiloissa.[6] Tällä saadaan pidennettyä junien käyttöikää 2020-luvun lopulle. Peruskorjauksen tavoitteena on parantaa sekä matkustajien viihtyisyyttä että kuljettajien työhyvinvointia.

M100-metrojuniin tehdään peruskorjauksessa monenlaisia muutoksia. VR:n Pieksämäen huoltohallilla vaunujen vanha maalipinta poistetaan, metallipinta karhennetaan, vaunujen vasemman puolen ohjaamon ja matkustamon ensimmäisiin ikkuna-aukkoihin tehdään pienennykset ja vaunut uudelleenmaalataan. Suurin muutos ulkovärityksessä on katon maalaaminen kokonaan oranssiksi.

VR:n Ilmalan tiloissa vaunujen sisätiloihin lisätään aikaisempaa kattavampi kameravalvonta, metron vianilmaisujärjestelmä vaihdetaan SNMP-protokollaa käyttäväksi ja ajovalot vaihdetaan halogeenivaloista led-pohjaisiksi. Ohjaamoa uudistetaan purkamalla sen takaseinä ja rakentamalla uusi seinä noin 30 senttimetriä nykyistä taaemmas. Kuljettajan istuin vaihdetaan samanlaiseksi kuin M200-junissa, ja ajopöydän painikkeiden järjestystä vaihdetaan. Matkustamosta poistetaan muutama penkki ohjaamon vierestä. Tähän jäävä tila on ajateltu käytettäväksi polkupyörän, pyörätuolin ja lastenvaunujen kuljettamiseen.

Matkustamon loisteputkivalaisimet vaihdetaan LED-valaisimiksi, ja matkustamon sisäpintoja kunnostetaan sekä ilmanvaihtoa tehostetaan. Junien matkustajainformaatiojärjestelmä uusitaan täysin käsittäen linjakilpien vaihdon, informaatiojärjestelmä tulee olemaan sama mitä HKL-raitioliikenteen Artic-raitiovaunuissa.[7]

Metrojunat kuljetetaan peruskorjaukseen ja sieltä takaisin metroverkolle junaraiteita pitkin.[8] Kaksi ensimmäistä peruskorjattua metroyksikköä palasi matkustajaliikenteeseen 23. marraskuuta 2020.[8][9]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. HKL etusivu Helsingin kaupunki. Viitattu 26.3.2022.
  2. Kuinka kovaa metro kulkee maksimillaan Suomessa? Kysy.fi. 23.07.2009. Arkistoitu 18.11.2021. Viitattu 13.9.2016.
  3. M100-metrojunien peruskorjauksen hankesuunnitelma Helsingin kaupunki. Viitattu 18.11.2019.
  4. HKL - Viisi vanhaa metrovaunuamme lähtee kierrätykseen... fi-fi.facebook.com. 11.11.2021. Viitattu 23.1.2022.
  5. Svahn, Nina: Näin murskaantuvat Helsingin ensimmäiset metrovaunut – nokkajunien oranssit penkit voivat päätyä betoniksi Yle Uutiset. 26.11.2021. Viitattu 23.1.2022.
  6. VR Kunnossapito teki uuden aluevaltauksen ja voitti HKL:n metrojunien peruskorjauksen kilpailutuksen 18.4.2019. VR Group. Viitattu 18.11.2019.
  7. M100-junien peruskorjauksen hankesuunnitelma (PDF) 19.4.2017. HKL. Viitattu 18.11.2019.
  8. a b Helpinen, Varpu: Metrovaunuja voi nyt bongata junaraiteilta – niitä hinataan pintakäsittelyyn Pieksämäelle, peruskorjauksessa lisätään myös pistorasioita ja pyöräpaikkoja Yle Uutiset. 23.11.2020. Viitattu 10.1.2021.
  9. HKL: Metrojunien peruskorjaus parantaa matkustusviihtyvyyttä Kauppalehti. 23.11.2020. Viitattu 24.11.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]