Sr1

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sr1
Sr1-sähköveturi numero 3084 Turun päärautatieasemalla.
Sr1-sähköveturi numero 3084 Turun päärautatieasemalla.
Perustiedot
Tyyppi sähköveturi
Liikennöitsijä VR-Yhtymä
Valmistaja Novotšerkasskin veturitehdas
Lukumäärä 109
Valmistusvuodet 1973–1996
Peruskorjattu 2010
Hylätty 3 kappaletta
Numerointi 3001–3112
Lempinimi Kaalihäkki
Sähköryssä
Siperian susi
Iso ratas
Tekniset tiedot
Huippunopeus 140 km/h
Paino 84 t
Pituus 18 960 mm
Pyörästö Bo′Bo′
Pyörästön pituus 13 140 mm
Suurin akselipaino 21,5 t
Pyörän halkaisija 1 250 mm
Moottorin teho 3 280 kW
Sr1 3089 vanhassa punavalkoisessa värityksessä Helsingin päärautatieasemalla kesällä 1997. Veturia ei ehditty saneerata ennen sen vaurioitumista, joten se ei koskaan saanut ohjaamojen yläpuolelle kaksoisvalonheittimiä eikä ilmastointilaitetta.
Sr1 3089 vanhassa punavalkoisessa värityksessä Helsingin päärautatieasemalla kesällä 1997. Veturia ei ehditty saneerata ennen sen vaurioitumista, joten se ei koskaan saanut ohjaamojen yläpuolelle kaksoisvalonheittimiä eikä ilmastointilaitetta.

Sr1 on Valtionrautateiden tilaaman, vuosina 1973–1996 valmistetun raskaan sähköveturisarjan sarjatunnus[1]. Ensimmäiset Sr1-veturit tilattiin vuonna 1973 neuvostoliittolaiselta Novotšerkasskin veturitehtaalta, joka valmisti vetureita 110 kappaletta ja ennen niitä yhden prototyypin. Ensimmäinen Sr1-veturi, 3001, saapui Suomeen 4. syyskuuta 1973[2]. Sr1-sarja on yksi VR:n kolmesta sähköveturisarjasta ja edelleen käytössä sekä matkustaja- että tavarajunissa. Kaikkien alkuvaikeuksien jälkeen Sr1 on osoittautunut erittäin luotettavaksi veturiksi.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksyllä 1970 Valtionrautatiet tilasi monivaiheisten poliittisten päätöksien ja tarjouskilpailun jälkeen 27 sähköveturia neuvostoliittolaiselta V/O Energomašeksportilta (ven. Энергомашэкспорт) Riihimäki–Tampere–Seinäjoki-rataosan sähköliikennettä varten[2]. Veturit valmistettiin Novotšerkasskin veturitehtaalla Valtionrautateiden toiveiden perusteella. Suomalainen Oy Strömberg Ab suunnitteli ja valmisti muun muassa veturin tehonsäätö- ja ohjauselektroniikan. Muita suomalaisia alihankkijoita olivat Oy Koneisto Ab ja Oy Kontram Ab[2]. Vetureissa oli Škodan telit ja saksalaiset paineilmalaitteet muun tekniikan ollessa pääosin venäläistä. Veturityyppi tunnettiin valmistajan nimellä VL40[2].

VL40-veturista rakennettiin yksi koekappale, jota testikäytettiin ympyränmuotoisella testiradalla muutaman vaunun kanssa. Sen pakkaskestävyyttä testattiin jopa alle −60 celsiusasteen lämpötilassa[2]. Testikappale sai tunnuksen Sr1 3000[4]. VR:llä ensimmäinen 27 veturin sarja sai sarjatunnuksen Sr1 ja numerot 3001–3027. Kaikki 27 veturia toimitettiin vuosina 1973–1975, ja ne olivat Valtionrautateiden ensimmäiset sähköveturit[1]. Ensimmäiset kuusi veturia (3001–3006) muodostivat koesarjan, jonka koeajoihin oli varattu aikaa syksyyn 1974 asti[2].

Kuitenkin jo 1973 tehtiin lisätilaus kymmenestä veturista. Tämän jälkeen vetureita tilattiin neljässä erässä lisää vuosina 1975–1982. Alkuvaiheessa Sr1-veturit tuotiin määräaikaishuoltoon Masalan ratapihalla sijainneelle veturihallille[5]. Ensimmäiset 15 kuljettajaa Sr1-sarjaan koulutettiin Neuvostoliitossa keväällä 1973[2]. Viimeiset Sr1-sarjan veturit valmistuivat Novotšerkasskin tehtaalta vuonna 1985. Kaikkiaan vetureita valmistettiin Neuvostoliitossa 110 kappaletta[4].

Väritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sr1-sarjan ensimmäinen väritys oli punakeltainen, ja se ehti olla vetureissa 3001–3039. Punainen oli hallitseva väri, ja keulassa oli vain vähän keltaista huomioväritystä. Loppuihin vetureihin 3040–3110 maalattiin sävyiltään vastaava väritys, jossa kuitenkin keltaisen huomiovärityksen määrää oli lisätty. Tämä uudempi punakeltainen väritys maalattiin kaikkiin vetureihin vuoteen 1986 mennessä[2].

Myöhemmän punavalkoisen värityksen koekappaleina toimivat veturit 3013, 3017 ja 3054, jotka maalattiin koemielessä IC-väreihin vuonna 1987. Tämän värityksen prototyyppi erosi hieman lopullisesta versiosta, joka maalattiin vuodesta 1988 alkaen kaikkiin Sr1-vetureihin.lähde? 2010-luvulla vetureita on alettu maalata vihreään sävyyn laajennettujen huoltojen yhteydessä VR Hyvinkään konepajalla.[6] Ensimmäisenä uuden värityksen sai veturi 3037, joka valmistui vuoden 2010 kesä–heinäkuun vaihteessa.lähde?

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset Sr1-veturit pantiin syksyllä 1973 henkilöliikenteeseen välille Helsinki–Riihimäki[1]. Jo vuonna 1974 niiden käyttöalue laajeni sähköistyksen myötä Toijalaan ja vuonna 1975 Seinäjoelle. 1977 Sr1-sarjan veturit siirtyivät palvelemaan Itä-Suomea, kun sähköistetty osuus Riihimäeltä Kouvolaan avattiin. Sittemmin Sr1-sarja on ollut käytössä lähes kaikilla sähköistetyillä rataosilla lukuun ottamatta Huopalahti–Vantaankoski-rataa[2] ja sen jatketta Kehärataa. Niitä on käytetty paljon sekä henkilö- että tavaraliikenteessä ja tilapäisesti myös vaihtotöissä[1][2]. 1990-luvulta alkaen Sr2-veturit ovat syrjäyttäneet Sr1-vetureita kaikkein nopeimmista henkilöjunavuoroista ja raskaimmista tavarajunista[2].

Uusiotuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1989 junaonnettomuudessa Riihimäellä osallisena ollut Sr1 3003 vaurioitui niin huonoon kuntoon, että se aiottiin aluksi hylätä. Veturi päätettiin kuitenkin kunnostaa, ja niinpä Neuvostoliitosta tilattiin sitä varten yksi uusi kori sekä toinen kori varalle[2]. VR Hyvinkään konepajalla käytännössä uudelleen rakennettu veturi säilytti vanhan numeronsa ja palasi liikenteeseen.lähde?

Vuonna 1993 VR Hyvinkään konepaja valmisti varalle jätetystä ylimääräisestä Sr1:n korista runsaan varaosavaraston avulla yhden Sr1-veturin[2]. Se sai numeron 3111 ja kylkiinsä konepajan valmistajalaatat. Novotšerkasskin tehtaan koeveturina ollut Sr1 3000 ostettiin VR:lle vuonna 1994[1]. Veturi oli tuolloin hyvin karussa kunnossa, ja siitä löydettiin jopa luodinreikiä[2]. Perusteellisten VR Hyvinkään konepajan suorittamien uudistustöiden jälkeen veturi valmistui vuonna 1996 numerolle 3112.lähde?

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sr1 3046 vanhassa punakeltaisessa värityksessä Oulussa 1986.
Saneeratun Sr1-veturin ohjaamo.
Sr1-veturit kaksinvedossa.
Sr1 3107 vanhassa punavalkoisessa värityksessä Helsingin asemalla.

Sr1-veturi on kaksiohjaamoinen ja neliakselinen teliveturi, jonka jousitetun kehtorakenteen päällä lepäävä kori on itsekantava[1][2]. Kaikki veturit on varustettu kaksinajolaittein, ja SA-3-automaattikytkimet niihin asennettiin 1980- ja 1990-luvulla. Veturissa on kaksi virroitinta, yksi kummassakin päässä. Vain toista, yleensä kulkusuuntaan nähden takimmaista, pidetään ylhäällä ajon aikana. Kaksinajossa on nopeissa junissa käytössä etummaisen veturin etummainen ja takimmaisen veturin takimmainen virroitin[2]. Sr1-vetureiden toisesta päästä löytyy ainoana suomalaisena veturisarjana pisuaari[2].

Veturin keskelle on sijoitettu 5 770 kilovolttiampeerin päämuuntaja, jonka toisiopuolen kuusi käämiä on kytketty kolmen ryhmissä kahteen tasasuuntaajaan. Kumpikin tasasuuntaaja syöttää virtaa kahdelle rinnan kytketylle ajomoottorille[1]. Lisäksi toisiopuolelta saadaan 800 kVA ja 1 500 volttia junan lämmitystä varten. Pääsiltojen tyristoriohjauksen ansiosta veturin tehonsäätö on portaaton[1].

Suurin sallittu junapaino vetureille oli aluksi yhdellä veturilla 1 300 tonnia ja kaksinvedossa 2 700 tonnia, mutta nykyään veturin yleiseksi junapainoksi on vakiintunut 2 000 tonnia[2]. Veturit oli suunniteltu niin, että niissä oli varaus 160 km/h:n nopeudelle. Tätä nopeutta oli kokeiltu voimansiirron hammasvälityksiä muuttamalla jo 1980-luvulla vetureissa 3040 ja 3041, ja sarjan viimeisissä vetureissa 3098–3112 nopeus oli jo tehtaalla nostettu 160 km/h:iin[1]. Vuodesta 2003 alkaen näiden vetureiden nopeutta pudotettiin takaisin 140 km/h:iin. Syinä nopeuden pudotukseen olivat pidemmistä välityksistä johtunut heikompi vetovoima sekä nopeamman Sr2-sarjan yleistyminen. Viimeiseksi 160 km/h:n nopeuden sallivilla teleillä varustetuksi veturiksi jäi 3107, jossa sellaiset olivat vielä heinäkuussa 2006.lähde?

Sr1-sarjasta on käytetty muun muassa lempinimiä ”Siperian susi”, ”Kaalihäkki” ja ”Sähköryssä”.[3]

Saneerausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistuessaan vetureiden ohjaamo-olosuhteet olivat neuvostoliittolaiseen tapaan varsin karut, ja joidenkin hallintalaitteiden sijoituksessa oli toivomisen varaa. Muun muassa ajovalojen himmennyskytkin oli alun perin niin korkealla, että kuljettajan piti aina nousta penkiltään käyttääkseen sitä[2]. Lisäksi istuimet olivat epämukavat, ohjaamo oli meluisa ja lämmityslaitteella oli mahdotonta säätää ohjaamon lämpötilaa sopivaksi. Niinpä varsin nopeasti niihin tehtiin työolosuhteita parantavia muutoksia ja jotkin hallintalaitteet sijoitettiin ergonomisesti parempaan paikkaan. Suurempi ohjaamosaneeraus kaikille vetureille tehtiin vuosina 1998–2003[2]. Sen yhteydessä veturiin asennettiin kaksoisvalonheittimet ja ohjaamoon ilmastointilaite.lähde?

Myös teknisellä puolella on tehty runsaasti muutoksia. Ensimmäinen suurempi muutos oli tasasuuntaajien puolijohteiden nykyaikaistaminen, jonka yhteydessä niiden määrää voitiin pienentää neljäsosaan alkuperäisestä[2]. Viimeisiin vetureihin jo tehtaalla asennetut paineilman kuivaajat on sittemmin asennettu kaikkiin vetureihin. Alun perin veturit varustettiin neuvostovalmisteisilla 40 kilowatin tuuletinmoottoreilla, jotka toimivat aina täydellä teholla, mutta myöhemmin ne vaihdettiin Strömbergin valmistamiin 25 kilowatin kaksinopeuksisiin moottoreihin[2].

1970-luvulla tuuletinmoottoreiden vaihdon jälkeen vetureiden ajomoottoreihin lisättiin ylikuumenemisvahti, jolla rajoitettiin ajomoottorivirta noin 60 prosenttiin maksimivirrasta. Tästä seurasi kuitenkin myös vetovoiman rajoittuminen noin 60 prosenttiin, mistä seurasi useita linjalle jääntejä[2]. Sr1-sarja oli aluksi myös hyvin herkkä ”lyömään ympäri”, joten sen toiminta vähänkin liukkaammilla keleillä oli pitkälti hiekoituslaitteiden toimivuudesta kiinni. Ongelmaa saatiin korjattua muutostöillä syöttämällä liikkeellelähdössä vähemmän virtaa etutelille[2].

Tulevaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sr1-sarja on edelleen VR:n suurilukuisin sähköveturisarja ja yhä käytössä lähes kaikilla sähköistetyillä rataosilla. Sr1-sarjan päähuoltovarikoksi on muodostunut Kouvola, josta käsin ne huolehtivat niin tavara- kuin henkilöliikenteestäkin varsinkin Itä-Suomen radoilla, joilla suurin sallittu nopeus on yleensä korkeintaan 140 km/h. 1990-luvulta alkaen Sr2-veturit ovat korvanneet Sr1-sarjan kaikkein nopeimmista junista pääasiassa rantaradalla ja pääradalla sekä raskaista tavarajunista Oulun ja Vartiuksen välillä ja kiitotavarajunista Helsingin ja Oulun välillä.lähde?

Sähköistyksen edetessä sähkövetureiden tarve lisääntyy koko ajan, joten Sr1-sarjaa ei voida poistaa käytöstä ennen korvaavan sähköveturisarjan hankkimista. VRO:n vuoden 2007 Vetureiden hylkäys- ja hankinta-aikataulun mukaan Sr1-sarja on tarkoitus poistaa kokonaan vuosina 2014–2024 ja korvaavaa sähköveturisarjaa valmistetaan noin sata kappaletta suurin piirtein samaan aikaan Sr1-sarjan hylkäyksen edetessä[7]. Vuonna 2012 VR käynnisti tarjouskilpailun sähkövetureista, joilla Sr1:t voitaisiin korvata.[8] Joulukuussa 2013 VR-Yhtymä ilmoitti tilanneensa 80 kappaletta Siemensin valmistamaa Vectron-veturia. Tilauksessa on lähes sadan lisäveturin optio. Uuden veturisarjan tunnus on Sr3, ja sen ensimmäiset veturit otettaneen käyttöön vuonna 2017.[9]

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Kpl Veturit Huomioita
1973 4 3001–3004 Koesarja.[2]
1974 2 3005–3006 Koesarja.[2]
1975 21 3007–3027
1976 12 3028–3039
1977 12 3040–3051
1978 12 3052–3063
1979 12 3064–3075
1980 10 3076–3085
1981 7 3086–3092
1982 6 3093–3098
1983 6 3099–3104
1984 5 3105–3109
1985 1 3110
1993 1 3111 Valmistettu varaosista.
1996 1 3112 Alun perin prototyyppi Sr1 3000 vuodelta 1972.[4]

Perustiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valmistaja: Novotšerkasskin veturitehdas
  • Valmistettu: 110 + 2 kappaletta
  • Hylätty: 3 kappaletta
  • Numerointi: 3001–3112[10]
  • Pituus: 18,96 metriä
  • Paino: 84 tonnia[10]
  • Akselipaino: 21 tonnia
  • Akselijärjestys: Bo′Bo′
  • Pyörän halkaisija: 1 250 mmlähde?

Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suurin vetovoima:
    • teoriassa 280 kN
    • käytännössä 210–220 kN
    • kuumentuneilla ajomoottoreilla 150–160 kN
  • Teho:
    • yhteensä 3 280 kW tuntiteho[10]
    • jatkuva teho 3 100 kW
  • Päämuuntajan näennäisteho: 5 770 kVA
  • Suurin sallittu nopeus: 140 km/h
    • vetureissa 3040–3041 ja 3098–3112 alun perin 160 km/hlähde?

Onnettomuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sr1 3015 suistui etummaiselta teliltään ajaessaan vuoroa IC 714 auton törmätessä siihen Savon radalla Toivalan Konttihovin tasoristeyksessä 22. helmikuuta 2016 kello 11 jälkeen. Kolme autossa ollutta menehtyi. Veturi hinattiin Siilinjärvelle myöhäisillalla. Rataosa oli normaalikäytössä jo kello 2.10 jälkeen.[11]

Vauriot ja hylkäykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavarajunaa vetäneen Sr1 3042 -veturin perä nousi ilmaan Suonenjoen junaonnettomuudessa 12. elokuuta 1998.

Kolme Sr1-veturia on hylätty Jokelan, Jyväskylän ja Siuron junaonnettomuuksien seurauksena. Lisäksi sarjalle on sattunut useita vakavia vaurioita:

Veturi # Valmistettu[1] Vaurioitunut[2] Kunnostettu[2] Hylätty[2]
3003 1973 Törmäsi pikajunan veturina tavarajunaan Riihimäen junaonnettomuudessa 31. elokuuta 1989 kyllä
3022 1975 Vaurioitui Lapuan junaturmassa 29. tammikuuta 1986[12] 26. maaliskuuta 1987
3031 1976 Vaurioitui Suonenjoen junaturmassa 12. elokuuta 1998 20. joulukuuta 1999
3033 1976 Törmäsi elementtirekkaan Kausalassa 13. tammikuuta 1995
Syttyi tuleen Kuopiossa 27. kesäkuuta 2013[13]
kyllä
elokuu 2013

3034 1976 Syttyi tuleen Kuivasjärvellä 23. marraskuuta 1995 19. heinäkuuta 1996
3037 1976 Vaurioitui tasoristeysonnettomuudessa Äyhöllä 6. toukokuuta 2013[14][15] tammikuu 2014
3042 1977 Vaurioitui Suonenjoen junaturmassa 12. elokuuta 1998 29. elokuuta 1999
3048 1977 Vaurioitui korjauskelvottomaksi Jokelan junaonnettomuudessa 21. huhtikuuta 1996 31. toukokuuta 1996
3049 1977 Törmäsi rekkaan Toijalassa 28. maaliskuuta 1984 kyllä
3052 1978 Vaurioitui tavarajunien peräänajossa Turengissa 12. joulukuuta 1986
Törmäsi linjalle jääneeseen säiliövaunuun Luumäellä 26. marraskuuta 1991
kyllä
3053 1978 Törmäsi säiliövaunuun Vainikkalassa 5. huhtikuuta 1988 kyllä
3059 1976 Syttyi tuleen Riihimäellä 4. elokuuta 2013[16] kyllä
3079 1980 Vaurioitui Lapuan junaturmassa 29. tammikuuta 1986[12] kyllä
3089 1981 Vaurioitui pahoin Jyväskylän junaonnettomuudessa 6. maaliskuuta 1998 1. lokakuuta 1998
3101 1983 Vaurioitui tavarajunien peräänajossa Nokian Siurossa 21. helmikuuta 2011[17] 2011

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Eonsuu, Honkanen, Pölhö: Suomen veturit osa 2. Moottorikalusto. Elokuvan Maailma ay, 1995. ISBN 952-5060-02-0.
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac Pyrhönen, Kimmo: Sr1 – Siperian susi. Resiina, 2003, 35. vsk, nro 4, s. 4–15. ISSN 0356-0600.
  3. a b Jorma Hynninen: Siperian susi ja siniset vaunut Savon Sanomat. 15.2.2010. Viitattu 16.3.2013.
  4. a b c Pölhö, Eljas – Pykälä-Aho, Mia: Suomen juna- ja raitiovaunukuvasto 1.1.1996. Malmö : Frank Stenvall : Elokuvan maailma, 1996. ISBN 91-7266-133-X.
  5. Nummelin, Markku: Rantarata. Kustantaja Laaksonen, 2008. ISBN 978-952-99685-8-9.
  6. Veturit nuorentuvat VR Groupin Hyvinkään konepajan käsittelyssä 28.3.2012. VEM Motors Finland. Viitattu 16.3.2013.
  7. ERTMS Suomen kansallinen toteutussuunnitelma (sivun 24 taulukko) Ratahallintokeskus (RHK).
  8. Kimmo Lundén: Huolto ratkaisee Suomen kaikkien aikojen veturikaupan Talouselämä. 22.1.2012. Viitattu 16.3.2013.
  9. Karttunen, Kirsti: VR ostaa 80 uutta veturia Siemensiltä HS.fi. 20.12.2013. Viitattu 22.12.2013.
  10. a b c Moottorivetureita Suomen rautatiehistoriallinen seura. Viitattu 16.3.2013.
  11. Tasoristeys 2/2016. Resiina-lehti. Viitattu 3.7.2016.
  12. a b Kahden junan yhteenajo Lapualla 30.1.1986. Helsingin Sanomat. Viitattu 17.1.2010.
  13. Juna kärysi Kuopion asemalla. 27.6.2013. Viitattu 27.6.2013.
  14. Yksi henkilö menehtyi tasoristeysturmassa Äyhöllä 6.5.2013. Länsi-Suomi. Viitattu 23.6.2013.
  15. Äyhöllä tasoristeysonnettomuudessa vaurioitunut Sr1 3037 Hyvinkäällä. 14.5.2013. Viitattu 23.6.2013.
  16. Junat myöhästelivät Riihimäen tulipalon vuoksi. 4.8.2013. Viitattu 6.8.2013.
  17. Siuron junaturma: Vaunu painui useita metrejä veturin sisään – Uhri 27-vuotias tamperelaismies 21.2.2011. Aamulehti. Viitattu 21.2.2011.

Malline:Http://www.resiinalehti.fi/artikkeli/102

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]