Dv15

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dv15
Dv15 nro 2010 Tampereella vuonna 2001
Dv15 nro 2010 Tampereella vuonna 2001
Perustiedot
Tyyppi dieselveturi
Liikennöitsijä VR-Yhtymä
Valmistaja Valmet, Lokomo
Lukumäärä 58
Valmistusvuodet 1958–1961
Hylätty 54
Romutettu 54
Museoitu 1 kpl
Numerointi 1955–2012
Lempinimi Vempu/Vemppu
Karhukoira
Nalle
Murre
Voivoi
Tekniset tiedot
Huippunopeus 75 km/h
Pituus 11 930 mm
Pyörästö D
Pyörästön pituus 6 700 mm
Suurin akselipaino 15 t
Pyörän halkaisija 1 180 mm
Vaihteisto Voith L 217 U
Moottori Tampella/MAN W8V22/30 A.m.A
Moottorin teho
 • jatkuva teho 620 kW (840 hv)

Dv15 on Valtionrautateiden vuosina 1958–2004 käyttämä väliraskas dieselveturi. Lokomo ja Valmet valmistivat veturit vuosina 19581961 niin, että Lokomo valmisti parittomat ja Valmet parilliset numerot. Dv15-sarja oli ensimmäinen veturisarja, joka tehonsa ja luotettavuutensa puolesta syrjäytti höyryvetureita ratapihojen vaihtotöissä.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dv15 oli seuraaja teknisesti ja ulkoisesti pitkälti samankaltaisille Dv11-sarjan vetureille. Samoin vuoden 2008 alussa suurimmaksi osaksi käytöstä poistunut Dv16-sarja on ominaisuuksiltaan suurelti yhtenevä. Dv15-sarjalla ajettiin myös linja-ajoa 1990-luvulle saakka.

Dv15-sarjan veturit erottaa helposti modernimmasta vetureista sen höyryvetureita muistuttavasta pyörästöstä, jossa pyörät on kytketty kytkintangoin toisiinsa ja ajomoottoriin kytketty sokkoakseli pyörittää pyöriä kytkintankojen välityksellä. Yhteenkytkettyjen pyörien ansiosta veturin irtiottokyky eli kyky lähteä raskaan kuorman kanssa liikkeelle ilman ympärilyöntiä eli pyöriä vahingoittavaa paikallaan luistamista voitti monet uudemmat veturit, minkä johdosta se oli myös veturimiesten suosiossa vaihtotöissä. Sen MAN-moottorin kovaääninen ja matalalta muriseva ääni antoi leimansa suurimmilla ratapihoilla neljän vuosikymmenen ajan. Vetureita paranneltiin käyntisiltojen kaiteita korottamalla ja lisäämällä vaihtotyötä nopeuttavat, ohjaamosta hallittavat Vapiti-vaihtotyökytkimet.

Hylkääminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veturit alkoivat 2000-luvun mittapuun mukaan olla työolosuhteiltaan surkeita, varaosia ei enää ollut saatavilla ja osien käyttöikä oli ylitetty, joten ylläpito oli hankalaa. Sähköistyksen laajenemisen myötä muusta käytöstä vapautuneita dieselvetureita saatettiin sijoittaa Dv15-vetureiden tilalle. VR:n käytössä olleet viimeiset Dv15-sarjan veturit hylättiin syyskuussa 2004. Viimeiseksi Dv15-vetureita oli käytössä vaihtotöissä ja päivystyksessä Turussa ja Helsingissä. UPM:lla on yhä käytössään Dv15 2000 ja Imatran veturipalvelulla veturit 1993, 2001 ja yksi numeroton veturi, joka kantaa vanhaa Vv15-sarjamerkintää. Haapamäen Museoveturiyhdistyksellä on museoituna Dv15 1991. Dv15-sarjan tilalla jatkavat nykyään Dr14- ja Dv12-veturit. Dv15-sarjan muistoksi on tehty jopa muistofilmejä.

Teknisiä tietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Veturin numerot: 1955–2012
  • Valmistaja: Valmet Oy, Lokomo Oy
  • Valmistusvuodet (nrot):[1]
    • 1958 (1955, 1956)
    • 1959 (1957–1973, 1980)
    • 1960 (1974–1979, 1981–1988)
    • 1961 (1989–2012)
  • Pyörästöjärjestys: D
  • Huippunopeus: 75 km/h
  • Paino työkunnossa: 60 t
  • Suurin akselipaino: 15 t
  • Pituus: 11 930 mm
  • Leveys: 3 200 mm
  • Korkeus: 4 350 mm
  • Polttoainesäiliön tilavuus: 1,8 m³

Päädieselmoottori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tampella/MAN W8V22/30 A.m.A
  • Iskutilavuus: 91 l
  • Teho: 620 kW käyntinopeudella 900 r/min
  • Sylinteriluku: 8 (rivi)

Vaihteisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • hydraulinen Voith L 217 U -vaihteisto.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eonsuu, Honkanen, Pölhö: Suomen veturit osa 2. Moottorikalusto. Elokuvan Maailma ay, 1995. ISBN 952-5060-02-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]