Marsu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Marsu
Kaksi marsua syömässä
Kaksi marsua syömässä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Piikkisikamaiset jyrsijät Hystricomorpha[1]
Osalahko: Piikkisikamaiset Hystricognathi
Heimo: Marsut Caviidae
Alaheimo: Caviinae
Suku: Marsut[2] Cavia
Laji: porcellus
Kaksiosainen nimi

Cavia porcellus
(Linnaeus, 1758)

Synonyymit
  • Mus porcellus Linnaeus, 1758 [3]
  • Cavia cobaya Pallas, 1766 [3]
  • Cavia aperea porcellus
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Marsu Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Marsu Commonsissa

Marsu (Cavia porcellus) on Etelä-Amerikasta kotoisin oleva jyrsijä, josta on tullut suosittu lemmikkieläin. Marsu oli yksi yleisimmin käytetyistä koe-eläimistä, jopa siinä määrin, että eläimen englanninkielinen nimi guinea pig voi tarkoittaa myös koekaniinia. Eläinkokeisiin käytetään enemmän hiiriä ja rottia niiden lisääntymisen nopeuden takia.

Kesymarsun kantamuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lemmikkinä pidettävää marsulajia Cavia porcellus ei tavata missään aidosti luonnonvaraisena.[1] Pohjoisessa Etelä-Amerikassa, Brasilian seudulla tosin elää populaatioita, joiden oletetaan polveutuvan villiintyneistä kesymarsuista.[1] Kesymarsun arvellaan kehittyneen useista eri kantamuodoista, joiksi yleisimmin mainitaan lajit Cavia aperea ja Cavia tschudii.[1]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marsut ovat kasvinsyöjiä, tarkemmin ruohokasvien syöjiä, mistä syystä niiden ruoan ei tulisi sisältää eläinperäisiä tuotteita, kuten kananmunaa. Lemmikkimarsujen tärkeimmät ruoka-aineet ovat hyvälaatuinen kuivaheinä ja raikas vesi. Kumpaakin on oltava saatavilla vapaasti suolisto-ongelmien, hampaiden liikakasvun ja elimistön kuivumisen ehkäisemiseksi. Marsujen ruokintaan kuuluu usein myös heinää runsaammin energiaa, proteiinia ja hivenaineita sisältävä pellettiruoka, joka on tärkeä lisä muun muassa nuorille ja tiineille marsuille. Lihomisen ja terveysongelmien välttämiseksi marsun ruoan ei tulisi sisältää juurikaan rasvaa eikä sokeria. Hyvälaatuisessa pellettiruoassa on proteiinia noin 10-15 prosenttia (elatusrehu) tai 15-20 prosenttia (kasvatusrehu esimerkiksi nuorille marsuille), ei lainkaan eläinperäisiä aineita, mahdollisimman vähän rasvaa, lisä- ja väriaineita sekä tuhkaa tai muita jäämiä, ja kalsiumia ja fosforia suhteessa 2:1. Hyvälaatuinen pellettiruoka täyttää marsun hivenaine- ja suolatarpeen, joten marsun ruokintaan ei usein kuulu erillistä suolakiveä. Aikuisen marsun tulee saada ravinnostaan vähintään 13% proteiinia. Alle vuoden ikäisen marsun proteiinitarve on 18% saadusta ravinnosta. Välttämättömien proteiinien ja aminohappojen vajaus aiheuttaa marsun kasvun ja kunnon heikkenemistä ja karvanlähtöä.[4]

Marsun elimistö ei kykene monista muista nisäkkäistä poiketen tuottamaan C-vitamiinia. Marsun päivittäinen C-vitamiinintarve on vähimmäisylläpidossa 10-25 mg/kg, tiineille ja sairaille marsuille suositellaan kaksinkertaista annosta. Lemmikkimarsu saa C-vitamiinia laadukkaasta tuoreravinnosta kuten vihanneksista ja marsuille tarkoitetuista vitaminoiduista pellettiruoista. C-vitamiinin riittävä päivittäinen saanti voidaan varmistaa ruokaan sekoitettavalla askorbiinihapolla tai erilaisilla C-vitamiinivalmisteilla. C-vitamiinin antamista juomaveteen sekoitettuna ei suositella vaikean tarkkailtavuuden, vitamiinin nopean hajoamisen ja veden mahdollisesti huononevan maistuvuuden vaikutusten vuoksi[5].

Marsujen hampaat kasvavat jatkuvasti, joten marsun on saatava kuluttaa hampaitaan jyrsimällä. Tarpeeksi kortinen ja karkea kuivaheinä kuluttaa hampaita tehokkaasti. Heinän ohella marsulle voi tarjota puuhaksi ja hampaita kuluttamaan esimerkiksi vähäsuolaista kovaa leipää tai myrkyttämättömien puiden oksia.

Kuivaheinän ja pellettien lisäksi marsun olisi hyvä saada säännöllisesti tuoreruokaa. Marsut voivat syödä vaaratta useimpia juureksia ja vihanneksia sekä myrkyttömiä luonnonkasveja kuten eri heinäkasveja ja voikukkaa. Marsulle sopimattomia kasviksia ovat muun muassa kaali ja sen sukulaiset (voivat aiheuttaa ilmavaivoja),[6] runsaasti tärkkelystä sisältävät juurekset kuten peruna ja bataatti, palko- ja sipulikasvit sekä kaikki kypsennetyt tai pakastetut kasvikset. Hedelmät eivät sovellu säännölliseksi ruoaksi sisältämänsä runsaan sokerin vuoksi, siemenet ja pähkinät rasvan vuoksi.

Monet marsuille tarkoitetut teolliset herkut sisältävät liikaa rasvaa ja sokeria ja usein tarpeettomia lisäaineita kuten väriaineita.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marsuemo poikasineen sanomalehtipaperilla kuivitetussa häkissä, jossa on myös piilokoppi, ruokakuppi, tuoreruokaa ja heinää.

Marsut ovat laumaeläimiä ja niitä pitäisi olla aina vähintään kaksi. Lajitovereiden seuraa vailla elävä lemmikkimarsu voi kesyyntyä huomattavasti ja tulla "sylimarsuksi", mutta ihmisseura ei täytä marsun sosiaalisuuden tarvetta lajitovereiden tavoin.

Marsu-urokset eivät aina tule keskenään toimeen ja saattavat tapella, mikäli ne ovat tutustuneet toisiinsa vasta aikuisina. Joskus myös uroksen käyttö siitoksessa voi vaikuttaa sen käyttäytymiseen muiden urosten kanssa. Poikkeuksia aina on ja aikuisinakin toisilleen tutustutetut urokset voivat tulla todella hyvin toimeen keskenään varsinkin jos naaraita ei ole samassa taloudessa. Poikasina samaan ryhmään pannut urokset tulevat kuitenkin useimmiten toimeen keskenään, eivätkä aikuisinakaan tutustuneet urokset aina tappele keskenään. Myös yksilöiden välillä on eroa, ja jotkin yksilöt eivät koskaan tule kovin läheisiksi toisilleen vaikka olisivat olleet samassa laumassa poikasesta asti. Lemmikkimarsuja pidettäessä ihmisen vastuulla on yhdistää häkkitovereiksi ja laumoiksi sellaisia marsuja, jotka eivät tappele keskenään. Urokset useimmiten ottavat yhteen kerran kunnolla ja kun johtajuus on selvä, jää riita siihen. Naaraat puolestaan voivat nahistella jatkuvasti ja jopa kiusata toisiaan jatkuvasti tökkimällä ja työntämällä pois juomapullolta tai ruokakupilta. Häkissä tulisi olla tarpeeksi tilaa, että marsut voivat helposti kiertää toisensa halutessaan. Varsinkin kahta urosta asutettaessa tilaa tulee olla mielellään kahdella marsulla 120x60cm. Jos uros ja naaras laitetaan samaan häkkiin, uroksen tulee olla kastroitu. Muuten naaras voi joutua jatkuvasti tiineeksi, mikä rasittaa sitä ja lyhentää sen elinikää. Kastroiminen voi myös lieventää uroksen tappeluhalukkuutta muiden urosten seurassa ja vähentää näin eläinten stressiä.

Häkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marsun häkin tulee olla riittävän suuri, asetuksen[7] mukaan ensimmäistä marsua kohden 0,3 neliötä ja jokaista muuta laumassa asujaa kohti 0,15 neliötä lisää tilaa, mielellään kuitenkin vähintään 120 × 60 cm kahdelle marsulle. Suuremmasta tilasta on etua. Häkissä elävän marsun tulisi voida jaloitella häkin ulkopuolella runsaasti, ja häkkiin tulisi lisätä erilaisia virikkeitä. Häkin tärkein sisustuselementti on muiden marsujen seura. Lisäksi häkissä pitää olla saatavilla hyvälaatuista heinää ja vettä. Heinä voidaan pitää siisteyssyistä erillisessä telineessä, mutta mikäli se lisätään suoraan häkin pohjalle, marsut voivat puuhastella sen parissa. Heinä on marsun pääruoka ja se on sille tärkeää ja se on paitsi ruokana myös nakertelutarpeen tyydyttäjänä.

Marsuilla tulee olla kiinteä pesämökki, eli pelkkä heinäkasa ei kelpaa. Marsut piilottelevat ja oleilevat mieluusti pienehköissä tiloissa, joten häkkiin voidaan lisätä tähän tarkoitukseen soveltuvia putkia, laatikoita ja esimerkiksi "riippukeinuja". Häkin kuivikkeena voidaan käyttää miltei mitä tahansa myrkytöntä materiaalia, joka imee virtsan tarpeeksi tehokkaasti. Jotkin marsut suosivat virtsatessaan tiettyjä paikkoja häkissä, ja saattavat oppia käymään "vessalautasella", mikä voi vähentää kuivikkeiden vaihtamistarvetta ja mahdollistaa esimerkiksi pyyhkeiden käytön häkin pohjalla.

Samassa häkissä eläessään kani saattaa vahingoittaa marsua hengenvaarallisesti takajaloillaan. Kanit kantavat myös Pasteurella multocida -nimistä bakteeria, joka saattaa kanilla olla oireeton, mutta tarttuessaan marsuun jopa tappava.

Elinkaari ja lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marsujen elinikä on keskimäärin 5-7 vuotta, yleensä enintään 9 vuotta.[8] Satiinimarsujen elinikä on keskimäärin lyhyempi. Vanhimmat marsut ovat eläneet yli kymmenvuotiaiksi, maailman vanhin marsu 14-vuotiaaksi.[9]

Naaraat tulevat sukukypsiksi 4–6 viikon ikäisinä ja urokset 5-8 viikon ikäisinä. Marsun tiineys kestää 63-69 vuorokautta ja poikasia syntyy yleensä 1-6 kerrallaan[10]. Pienempi poikue syntyy yleensä aiemmin kuin suuri. Poikaset ovat kehittyneitä ja painavat 50-110 grammaa. Marsu ei rakenna pesää, ja synnytyksen alku on huomaamaton. Sormin tunnustelemalla voidaan kuitenkin havaita lantion puoliskojen avautuminen 1,5-3 senttiä pari vuorokautta ennen synnytystä. Synnytys kestää säännöllisten työntöjen alettua puolisen tuntia ja poikaset syntyvät noin viiden minuutin välein. Jos naaras ei ole tullut tiineeksi ennen 7-8 kuukauden ikää, sen lantion rakenne ei jousta riittävästi synnytystä varten ja synnytysvaikeudet ovat yleisiä. Synnytysvaikeuksia ehkäisee naaraan runsas liikunta ja lihomisen välttäminen. Marsuilla esiintyy lievää ja vakavaa tiineysmyrkytystä.[11]

Marsun poikaset ovat heti synnyttyään kehittyneitä ja aktiivisia ja esimerkiksi maistelevat emonsa syömiä kiinteitä ruokia. Terveet ja reippaat poikaset voivat selviytyä verrattain helposti vaikka emo kuolisi synnytyksen yhteydessä.

Rodut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Buff-värinen amerikancrest.

Marsuja on paljon eri rotuja: pitkä-, karkea- ja lyhytkarvaisia sekä täysin karvattomia. Lähinnä sileäkarvaisista roduista erotellaan erikseen myös värimuunnokset, joita jalostetaan omissa linjoissaan.

Pitkäkarvaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkäkarvaisia marsurotuja on seitsemän: alpakka, sheltie, peruaani, coronet, lunkarya, texel ja merino.

Suorakarvaiset

Rotuja, joiden pitkä turkki on sileä, pehmeä ja taipuisa.

  • Sheltien turkki kasvaa sileänä edestä taaksepäin kuin sileäkarvaisilla marsuilla.
  • Coronet muistuttaa sheltietä, mutta päässä on karvapyörre eli crest.
  • Peruaanin turkki kasvaa niskassa ja päässä eteenpäin marsun kuonon päälle ja ylle.
Kiharakarvaiset

Rotuja, joiden pitkä turkki on pehmeä ja kihara.

  • Texelin turkki on pitkä, pehmeä ja kihara.
  • Merinon turkki on pitkä, pehmeä ja kihara. Päässä on karvapyörre eli crest.
  • Alpakan karva on pitkä, pehmeä ja taipuisa. Turkki kasvaa niskassa ja päässä eteenpäin.
Lunkaryat

Rotuja, joiden pitkä turkki on korkkiruuvimaisesti kihara, ilmava, erittäin karkea ja runsas. Ryhmä eroaa geneettisesti muista kiharakarvaisista marsuista. Lunkaryan karvatyyppi periyttyy dominoivasti. Se löydettiin vuonna 1989 Ruotsissa kahdesta abessinialaisesta syntyneestä poikasesta, jolla oli rotunsa vastaisesti pitkä ja kihara turkki. Marsu paritettiin peruaanin kanssa ja karvanlaatu periytyi jälkeläisille. Ryhmän roduista lunkaryaperuaani on ensimmäinen ja yleisin.[12]

  • Lunkaryasheltiellä ei ole crestiä eikä "otsatukkaa".
  • Lunkaryacoronetilla on otsapyörre.
  • Lunkaryaperuaanin turkki kasvaa niskassa ja päässä eteenpäin marsun kuonon päälle ja ylle.

Karkeakarvaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karkeakarvaisiin marsurotuihin lasketaan neljä rotua: abessinialainen, teddy, ch-teddy ja rex.

  • Abessinialaisen turkissa on tietyissä kohdissa voimakkaat karvapyörteet. Karvapyörteet ovat nimeltään rusetteja. Rusetteja tulee olla kahdeksan kappaletta.
  • Teddy on tasaisen pörröinen, lyhytkarvainen ja muodoltaan pallomainen. Ero rexiin on geneettinen.
  • Ch-teddy on pitkäkarvainen teddy. Siitä erotetaan myös crest-muunnos.
  • Rex on tasaisen pörröinen, lyhytkarvainen ja muodoltaan pallomainen. Siitä erotetaan myös crest-muunnos. Ero teddyyn on geneettinen.

Sileäkarvaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sileäkarvaisia marsurotuja on neljä: self, nonself, crest ja satiini.

  • Self on roturyhmä, johon kuuluvat rodut ovat kauttaaltaan yksivärisiä. Selfit erotetaan värin mukaan.
  • Nonself on roturyhmä, johon kuuluvilla roduilla on tietynlaisina kuvioina kahta tai useampaa väriä. Nonself-luokan alle voidaan laskea myös sellaiset ryhmät kuin agoutit ja argentet, joilla kukin karva on monivärinen. Nonselfit jäävät useimmiten hiukan pienemmiksi kuin selfit.
  • Crest tarkoittaa pyörrettä marsun otsalla. Amerikancrestillä pyörteen väri poikkeaa pääväristä kun taas englannincrestillä se on samanvärinen kuin muukin turkki.
  • Satiinin jokainen karva on ontto, mistä johtuen sen turkki kiiltää metallimaisesti. Satiinigeeniä esiintyy kaikissa roduissa. Suomen marsuyhdistys ei ole hyväksynyt satiinimarsuja rekisteriin 31. lokakuuta 2007 jälkeen satiinigeenin marsulle aiheuttamien kivuliaiden terveysongelmien vuoksi.[13]

Karvattomat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Skinny (suomeksi myös "naku") on enimmäkseen karvaton rotu, jolla on karvoitusta vain päässä, jaloissa ja sukuelinten ympärillä.
  • Baldwin on kokonaan karvaton.

Risteytykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Risteytysmarsut ovat nimensä mukaisesti marsuja, joissa risteytyy kahta tai useampaa rotua. Risteytysmarsut voivat olla minkä värisiä tahansa ja niissä voi olla minkälaisia kuvioita tahansa. Risteytyksiä ei lueta omaksi rodukseen. Lähes kaikki rekisteröimättömät marsut ovat risteytyksiä vaikka ne muistuttaisivatkin jotain tiettyä rotua. Risteytysmarsut eivät saa osallistua marsunäyttelyissä virallisiin luokkiin, mutta lemmikkiluokissa eli pet-luokissa niiden kanssa voi harrastaa siinä missä rotumarsujenkin kanssa. Heteroosin ansiosta risteytysmarsut voivat olla rotumarsuja terveempiä ja pitkäikäisempiä.

Kommunikointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marsun ääntelyä

Ääntely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marsut ääntelevät keskenään lähes jatkuvasti. Niillä on laaja valikoima erilaisia ääniä, joita ihminen voi oppia hyvinkin helposti ymmärtämään.

Kuikuttamalla marsu vaatii hoitajaltaan huomiota silittelyn ja etenkin ruoan muodossa. Ne oppivat nopeasti yhdistämään esimerkiksi jääkaapin oven avaamisen ja vihannespussin rapinan ruokaan ja päästelevät kovaäänisiä "uii"-huutoja kuullessaan ruokaan viittaavia ääniä. Hätääntynyt alistuva marsu ääntelee dominoivan yksilön lähelle jouduttuaan nopeasti toistaen "kui ui ui".

Kovaääninen vinkaisu tai kiljahdus on varoitusääni, jolla marsu protestoi esimerkiksi puremaa tai kovakouraista käsittelyä. Aggressiivinen marsu voi myös kiljahtaa vastustajalleen. Lyhyt "kkurr"-ääni kielii tyytymättömyydestä tai jännittyneestä huolestuneisuudesta esimerkiksi kovakouraisessa käsittelyssä tai tappelutilanteen uhatessa. Ne voivat myös komennella toista marsua äännellessään näin. Hampaiden nopealla naksutuksella marsu uhkailee. Se voi myös naksutella hampaitaan ollessaan tyytymätön tai kärsimätön. Leppoisa, harvakseen tuleva hampaiden naksutus saattaa myös viestiä tyytyväisyyttä ja mielihalua syödä. Nakutusääni syntyy, kun marsu liikuttaa alaetuhampaiden reunaa yläetuhampaita vasten.

Marsun "nikotteluääni" kielii tyytyväisyydestä. Hiljaista ja tyytyväistä "pulputusääntä" marsu pitää muun muassa hoitajansa sylissä siliteltävänä. Röhkimistä muistuttavalla äänellä marsut tervehtivät toisiaan.

Hurinaan liittyy usein eleitä. Mahtaillessaan tai naarasta kosiskellessaan marsu tepastelee pitkin jaloin tai seisoo paikallaan keikuttaen takapuoltaan puolelta toiselle ja hurisee samalla pehmeällä ja syvällä äänellä. Lyhyt, voimakkaampi hurahdus on dominoivan marsun mahtailuele, johon ei liity keikutusta. Kehräämisen tapaisella hurinalla marsu voi kertoa luottamuksesta ja hyvästä olosta. Marsut saattavat joskus myös "sirkuttaa". Sirkutuksella on arvioitu olevan jokin laumaa kokoava merkitys ja ne marsu sirkuttaa myös usein jännittävissä muutostilanteissa.[14] Sirkutus on marsuilla harvinaisempaa, ja jotkut yksilöt eivät koskaan elämänsä aikana sirkuta. Marsu voi myös aivastella tai yskiä.

Vihainen marsu naksuttaa hampaitaan.

Muu elekieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kevyt nuuhkaisu tai pieni kuonojen yhteen hierominen on marsujen tapa tervehtiä lauman jäseniä. Haistelemalla toistensa kuonoa ja takapuolta marsut tutustuvat uuteen yksilöön tai tunnistavat, kuuluuko toinen laumaan ja onko se uros vai naaras. Tönäisemällä vieressään olevaa yksilöä tai töytäisemällä edessä olevan takapuolta marsu kehottaa toista siirtymään. Innostuessaan marsu voi hypähdellä paikallaan, ryntäillä riehakkaasti ympäriinsä ja jopa heittelehtiä.

Kosiskellessaan naaraita tai mahtaillessaan lauman jäsenille urokset pyrkivät näyttämään suurilta ja komeilta. Kosiskeleva uros nuuskii naarasta ja keinuttaa takapuoltaan sekä hieroo takamustaan maahan jättäen voimakkaita hajuläikkiä merkiten samalla reviiriään. Kosiskeluääniä ovat pehmeä pitkä hurina, röhkiminen sekä hampaiden naksuttelu. Naaras kieltäytyy uroksen kosiskelusta avaamalla suunsa ja näyttämällä hampaansa. Naarasmarsu voi myös kieltäytyä kosiskelusta nostamalla takapuolta ja ruiskuttamalla ulostetta uroksen päälle.

Arvojärjestyskamppailussa tasaväkiset marsut seisovat vastatusten ja nostavat päätään ylös. Itsevarma yksilö voi hurista ja keinuttaa takamustaan, epävarma ja alistuva yksilö saattaa kuikuttaa hätääntyneesti. Alistuva marsu haukottelee voittajalle. Marsu voi uhata vastustajaansa naksuttamalla hampaitaan tai astumalla lähemmäs. Samoin alistuva marsu pyrkii perääntymään. Jos pelkät eleet eivät riitä selvittämään tilannetta, marsut saattavat alkaa ajaa toisiaan takaa tai jopa alkaa tapella. Varsinaisessa tappelussa molemmat osapuolet ovat hyökkääviä ja takaa-ajotilanne syntyy vasta toisen pyrkiessä perääntymään.


Marsun yleisimmät terveysongelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sienitulehdus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sienitulehdus, englanniksi ringworm, on marsuilla melko tavallinen sieni-ihottuma. Se leviää vähitellen ympyrämäisenä marsun iholla. Sienitulehduksen oireena on hilseilevät, karvattomat alueet eri puolilla marsun kehoa, aluksi usein pään alueella, josta ne leviävät selkään ja kylkiin. Iholla voi olla turvotusta ja bakteerien aiheuttamaa tulehdusta, ja se saattaa kutista. Sienitulehdus on yleisimmin marsulla, jolla on heikentynyt yleiskunto. Myös rex- ja satiinimarsut ovat muita marsurotuja alttiimpia sienitulehduksille. Ihottuma leviää helposti eläimestä toiseen ja voi levitä karvojen tai kuivikkeiden välityksellä. Kosteus ja asuintilojen ahtaus edesauttavat sienen ilmaantumista. Sienitulehdus on zoonoosi, eli se voi tarttua marsusta ihmiseen. Sienitulehdus vaatii hoitoa, ja se paranee joskus melko hitaasti. Sienitulehduksen aiheuttaa useimmiten Trichophyton mentagrophytes -sieni, ja muut marsuille ihottumaa aiheuttavat sienet ovat harvinaisia. Sieni saattaa aiheuttaa ulkoloisien kanssa samankaltaisia oireita. Vaarallisimmat sienet aiheuttavat pahan ihottuman lisäksi vakavia sairauksia, kuten neurologisia oireita, rakkotulehdusta ja keuhkokuumetta.[4]

Ihopaise[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joskus marsun ihon alla voi esiintyä nesteen täyttämiä rakkulapaiseita, jotka puhkeavat tavallisesti itsestään. Puhjenneen ihopaiseen tulisi parantua suhteellisen nopeasti, yleensä muutamassa päivässä, ellei se tulehdu. Tällöin marsu pitää viedä eläinlääkärin vastaanotolle.[4]

Haavat ja tulehdukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavallisin marsulla esiintyvä haava on toisen marsun aiheuttama puremajälki. Haavan syynä voi olla myös tapaturma tai raapaisu. Useimmiten haavat paranevat nopeasti, elleivät ne tulehdu. Tulehdus aiheuttaa haavan märkimistä, ja tulehdus voi levittää bakteerit muualle elimistöön. Joskus ihon alle syntyy tulehduksen seurauksena bakteerimassaa sisältävä märkäpaise, joka tulee hoitaa lääkkeillä ja tyhjentää. Marsu pitää tällöin eristää lajitovereistaan, ettei mahdollinen bakteerien leviäminen sairastuttaisi muita marsuja.[4]

Rauhastulehdus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marsun häntärauhasesta erittyy tahmeaa eritettä, jota marsut käyttävät viestinnässään. Normaalisti rauhasen eritys on vähäistä, mutta runsaasti erittävä rauhanen voi tulehtua, ja tällöin vaatia hoitoa. Säännöllinen häntärauhasen puhdistaminen ennaltaehkäisee tulehduksia.[4]

Tassunpohjantulehdus ja ihon liikakasvu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marsun anturat ovat tavallisesti nahkamaiset ja sileät, mutta mikäli ne pääsevät kuivumaan, halkeilemaan tai ärtymään, tulehduksen todennäköisyys kasvaa. Tassunpohja voi tulehtua, mikäli bakteereita pääsee rikkoutuneen ihon läpi. Yleisin tassunpohjantulehduksen aiheuttava bakteeri on Staphylococcus aureus, joka aiheuttaa verenkiertoon päästessään sisäelinvaurioita sekä verenmyrkytyksen. Tassunpohjantulehdukselle altistavia tekijöitä ovat marsun ylipaino, ravitsemuksen puutteet ja vitamiinipuutokset, huono hygienia ja liian kova alusta. Tulehtunut tassunpohja on punoittava, turvonnu ja paksuuntunut, eikä marsu ehkä ole halukas liikkumaan, sillä se voi aiheuttaa kipua. Tulehdus on ajoittain vaikeahoitoinen, ja voi muodostua krooniseksi vaivaksi. Mikäli tulehtuneeseen tassunpohjaan pääsee vielä sieni-itiöitä, voi sienitulehdus tehdä tulehduksesta entistä vaikeammin hoidettavan. Tassunpohjatulehdusta voi ennaltaehkäistä varmistamalla marsun C- ja E-vitamiinien riittävän saannin ravinnosta, huolehtimalla, ettei marsulla ole ylipainoa, hoitamalla ja rasvaamalla tassunpohjia, pitämällä kynnet tarpeeksi lyhyenä ja pitämällä marsun häkin siistinä ja kuivana.[4]

Joskus jalkapohjiin kasvaa litteitä nahkasuikaleita varpaiden lähelle, ja se johtuu ihon liikakasvusta. Myös jalkapohjiin kasvava känsämäinen kudos on tavallista, ja sitä voi hoitaa ihoa pehmentävillä voiteilla. Kovettumat ovat harvoin kivuliaita, mutta tassunpohjan rikkoutuminen voi aiheuttaa tulehduksen.[4]

Ulkoloiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkoloisista yleisimpiä ovat hilsepunkki, syyhypunkki ja väiveet. Loiset voivat tarttua marsuun muista eläimistä, tarvikkeista, heinästä ja pihalta tuoduista virikkeistä, kuten oksista. Joskus ulkoloiset ovat uinuvassa tilassa marsun iholla. Ulkoloisien aiheuttamat oireet ilmenevät useimmiten niskan, hartioiden ja takapään alueilla. Loisiin tehoaa eläinlääkärin määräämät loishäätölääkkeet. Hoidon lisäksi marsun häkki ja tarvikkeet tulee pestä huolellisesti.[4]

  • Hilsepunkki, englanniksi mite, on vaikeasti havaittava ulkoloinen, joka aiheuttaa voimakasta hilseilyä, kutinaa sekä karvanlähtöä. Se saattaa olla täysin oireeton, ja siirtyä eläimestä toiseen kosketuksen tai tarvikkeiden kautta. Hilsepunkin voi saada tartunnan lisäksi ulkoa tuoduista oksista tai heinästä.[4]
  • Syyhypynkki eli kapi, englanniksi mange, on ihon alla elävä loinen, joka aiheuttaa voimakasta kutinaa, punoitusta, karvanlähtöä sekä hilseilyä. Pahimmillaan syyhypunkki voi aiheuttaa marsun yleiskunnon laskun ja sairastumisen. Sitä ei voi nähdä paljain silmin, sillä se elää ihon alla. Joillain marsuilla kapi on melko oireeton, toisen marsun oireillessa voimakkaasti. Syyhypunkkidiagnoosi varmistuu mikroskoopilla tutkitusta iholta otetusta näytteestä, jonka jälkeen marsulle voidaan antaa loishäätö. Kaikki samassa häkissä elävät marsut tulee lääkitä samalla.[4]
  • Väiveet, englanniksi lice, ovat pieniä hyönteisiä. Ne voidaan erottaa paljaalla silmällä, ja ihoa tutkiessa ne vilistävät piiloon. Väiveitä on eri lajeja, je ne munivat nauhamaisesti turkin karvoihin. Väiveet aiheuttavat ihon kutinaa ja karvanlähtöä. Marsu rapsuttaa ihoaan, joka voi aiheuttaa haavoja sekä tulehduksia. Joskus väiveet aiheuttavat allergista ihottumaa, ja joskus marsun oireet ovat niin lieviä, että väiveet pääsevät leviämään huomaamatta muihin marsuihin. Häiveet tarttuvat helposti kosketuksen tai kuivikkeiden välityksellä marsusta toiseen. Jos yksi marsu oireilee, tulee kaikki samassa häkissä asuvat hoitaa loishäätöaineella.[4]

Hampaat ja purentaongelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hammasongelmat johtuvat yleisimmin liian vähäisestä heinän syömisestä, kun marsu syö liikaa kaloripitoista ruokaa. Marsun hampaat kasvavat nopeasti ja jatkuvasti, ja ne kuluvat heinää syödessä. Hampaiden tulee kulua samaa tahtia kun ne kasvavat. Jotta hammasluu kasvaisi vahvana ja hampaat kuluisivat normaalisti, tulee marsun ravinnon olla heinävoittoista, ja ruuan kalsium-fosfori -suhteen pitää olla sopiva. Useilla marsuilla hammasongelmia ilmenee vain satunnaisesti sairastelun aikana, mutta purentaongelmat ovat usein perinnöllisen taipumuksen ja ympäristötekijöiden summa. Jos kyseessä on vahvasti perinnöllinen hammasongelma, ilmenee se usein marsun ensimmäisen elinvuoden aikana.

Marsun kallo, josta näkee etuhampaat ja poskihampaita.

Hampaiden liikakasvu johtuu hampaiden liian vähäisestä kulumisesta. Poskihampaiden liikakasvu sekä terävät reunat aiheuttavat usein myös etuhampaiden vinoon kasvamista. Marsu laihtuu, koska syöminen voi olla vaikeaa tai kivuliasta. Hammasongelmat tulee hoitaa pikimmiten, sillä pahimmillaan hammasluut kasvavat ylipitkiksi, ja voivat kasvaa jopa läpi luun, aiheuttaen tulehduksia sekä paiseita. Joskus hammasjuuren liikakasvu aiheuttaa tulehduksia sekä painetta silmään, joka voi vuotaa, punoittaa tai muuttua sameaksi.

Hampaat voivat myös irrota. Etuhampaan irtoaminen johtuu useimmiten hammasjuuren tulehduksesta tai C-vitamiinin puutoksesta. Mikäli hammas on katkennut esimerkiksi törmäyksen vuoksi, se kasvaa useimmiten muutamassa viikossa takaisin. Hammas ei välttämättä kasva takaisin, etenkin jos irtoamisen aiheuttajana on ollut juuren tai leukaluun tulehtuminen tai vaurio. Hammasluu voi olla haurastunut esimerkiksi D-vitamiinin puutoksen vuoksi, jolloin hampaat voivat katkeilla toistuvasti.[4]

Laihtuminen ja syömättömyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marsu reagoi stressiin vähentämällä syömistään. Monien sairauksien ensioireena on syömättömyys, jota tulisi hoitaa tukiruokinnalla, sillä marsun elimistö alkaa vaurioitua, mikäli se on ollut syömättä kahdeksan tuntia. Ensimmäisenä kärsii maksa, joka rappeutuu, rasvoittuu ja tuhoutuu. Yleisimmät syömättömyyden syyt ovat pelko, nestevajaus, purenta- ja hammasongelmat, suun haavaumat, C-vitamiinin tai proteiinin vajaus, kasvaimet, fyysinen trauma, loiset, elinympäristön liian korkea lämpötila sekä virtsakivet.[4]

Diabetes[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diabeten on suhteellisen yleinen sairaus, joka jää kuitenkin usein toteamatta, sillä diabetesta sairastava marsu voi elää kohtuullisen hyväkuntoisena. Oireena on runsas juominen ja laihtuminen. Diabetesta voi hoitaa keventämällä marsun ruokavaliota. Diabetes on usein periytyvä sairaus, joka voi joko vaivata syntymästä lähtien tai vasta aikuisiällä.[4]

Silmätulehdukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marsun silmätulehdus aiheuttaa vuotoa, punoitusta sekä silmän samenemista. Aiheuttaja voi olla bakteeri, virus, kemikaali, hajuste, pöly tai esimerkiksi silmää tökännyt heinänkorsi.[4]

Virtsateiden tulehdukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marsun emäksisen virtsan mukana poistuu kalsiumkarbonaattia kiteinä, ja virtsa voi tämän takia olla vaaleaa. Virtsarakon ja virtsateiden tulehdukset aiheuttavat veristä virtsaa ja marsu saattaa valittaa virtsatessaan. Naarailla virtsateiden tulehdukset ovat yleisimpiä kuin uroksilla. Tulehdus hoidetaan yleensä antibiooteilla. Joskus virtsan mukana poistuvat kalsiumkiteet voivat muodostaa virtsakiviä, jotka aiheuttavat kipua, tulehduksia ja estävät virtsan vapaan virtaamisen. Syitä kivien muodostumiseen voi olla ravitsemuksellinen epätasapaino, vähäinen juominen sekä bakteeritulehdukset virtsateissä. Joillain marsuilla on perinnöllinen alttius virtsakivien muodostumiseen. Virtsakivet ovat yleisempi vaiva uroksilla. Ne voivat olla helposti uusiutuvia ja tuskallisia.[4]

Muut terveysongelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita marsuilla yleisiä terveysongelmia ovat hengitysteiden tulehdukset, suolistotulehdukset, lihavuus sekä ilmavaivat. Edellä mainittujen lisäksi marsuilla esiintyy ajoittain allergiaa, ärsytysihottumaa, näppylöitä, kasvaimia, vatsalaukun tai suolen kiertymiä, munasarjakystia, munuaisten vajaatoimintaa, epilepsiaa, takaraajojen halvausta, sydänkohtauksia sekä sisäloisia. Nämä eivät kuitenkaan ole yhtä yleisiä.[4]

Marsu ruokana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marsu kesytettiin Andeilla alun perin ravinnoksi. Niiden lihaa on kuvailtu jäniksen ja kanan lihan yhdistelmäksi, tosin se muistuttaa niin väriltään kuin maultaankin viiriäistä. Lihassa on runsaasti proteiinia ja se on vähärasvaista. Marsuja voi kasvattaa ravinnoksi myös kaupunkiympäristössä, sillä ne vaativat paljon vähemmän tilaa ja lisääntyvät nopeammin kuin perinteiset karjaeläimet.

Marsu on nykyisinkin merkittävä osa perulaisten ja bolivialaisten ruokavaliota, etenkin Andien ylänköalueilla. Arvioidaan että perulaiset syövät noin 65 miljoonaa marsua vuodessa, ja se on ravintona juurtunut syvälle perulaiseen kulttuuriin.[15] Muun muassa Cuscon pääkatedraalissa on maalaus, jossa kuvataan Jeesus syömässä marsua (esp. cuy) ja juomassa chichaa viimeisellä ehtoollisellaan 12 opetuslapsensa kanssa.[16][17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Cavia porcellus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 15.12.2010. (englanniksi)
  2. Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 250. (Englanninkielinen alkuperäisteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
  3. a b Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Cavia Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 15.12.2010. (englanniksi)
  4. a b c d e f g h i j k l m n o p q Linnavuori, Arja: Marsu voi hyvin, s. 16-23, 31, 44-47, 49-57, 69-76. Amino-Kustannus, 2005.
  5. Diet – A Proper Diet is the Cornerstone of Good Health Guinea Lynx – A Medical and Care Guide for Guinea Pigs . Viitattu 03.11.2013. (englanniksi)
  6. Vegetables and Fruits Safe for Guinea Pigs To Eat – The Happy Cavy “Snack” List HappyCavy. 31.5.2010, päivitetty 1.7.2019. Viitattu 3.11.2013. (englanniksi)
  7. Valtioneuvoston asetus koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta Finlex. 8.7.2010. Viitattu 10.04.2013.
  8. Guinea Pig Care Guide Guinea Lynx – A Medical and Care Guide for Guinea Pigs. Viitattu 3.11.2013. (englanniksi)
  9. Freshwater, Paige: Meet Bear – a 13-year-old guinea pig who is closing in on claiming a world record Grimsbytelegraph.co.uk. 14.8.2019. Viitattu 7.4.2020. (englanniksi)
  10. Pyörälä 2003, s. 127
  11. Pyörälä 2003, s. 128
  12. Pasanen, Jannika: Lunkaryaperuaani. Marsu Magazine, 2013, nro 2. Suomen marsuyhdistys ry.
  13. Lahtinen, Hanna: Satiinien rekisteröinti lopetetaan. Marsu Magazine, 2007, nro 2, s. 18. Suomen marsuyhdistys ry.
  14. Onko kukaan selvittänyt, mistä johtuu niin sanottu marsun laulu? Kirjastot.fi. 4.5.2009. Viitattu 9.7.2015.
  15. Scott, Nikki: Eating Guinea Pig in Peru: Would You? Backpacker. 15.8.2018. Viitattu 7.4.2020. (englanniksi)
  16. Guinea Pig Last Supper Atlas Obscura. Viitattu 7.4.2020. (englanniksi)
  17. Bruihler, Anders: Guinea Pig for the Last Supper Wandering Educators. 30.5.2013. Viitattu 7.4.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]