Muhoksen rautatieasema

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Muhos
Muhos railway station.jpg
Perustiedot
Lyhenne Mh
Rataosa Oulu–Kontiomäki
Sijainti 64°48′20″N, 025°59′32″E
Osoite Ratatie, 91500 Muhos
Etäisyydet Oulu 36 km
Kontiomäki 131 km
Kajaani 156 km
Avattu 1927
Liikenne
Käyttäjiä 22 000 (v. 2008) [1]
Liikennöitsijä(t) VR Group
Kaukoliikenne Helsinki-Kuopio-Rovaniemi
Pysäköinti maksuton
Muut tiedot junakohtauspaikka
Matkustajalaituri(t)
Korkeus 26,5 cm [2]
Lyhin ja pisin pituus 151 m; 212 m [2]
Pinnoite Hiekka, sora ja kivi
Asemarakennus
Suunnittelija Jarl Ungern, Thure Hellström
Materiaali puu
Ratapiha
Raiteisto 2 laituriraidetta [2] (raiteet 1–2)
2 sivuraidetta (raiteet 2–3)
1 kuormausraide (raide 4)
Aiheesta muualla
Aseman tiedot
Juna Oulusta Kajaaniin saapuu Muhokselle.

Muhoksen rautatieasema (lyh. Mh) sijaitsee Muhoksen kunnan keskuksessa rataosalla Oulu–Kontiomäki 35,6 kilometrin päässä itään Oulun rautatieasemalta. Asema on otettu käyttöön Oulun ja Muhoksen välisen rataosan valmistuttua 1927. Asemalla on kaksi matkustajalaituria, ja siellä pysähtyvät kaikki reitillä Helsinki-Kuopio-Oulu liikennöivät VR:n henkilöjunat. Tavaraliikennettä ei ole.

Muhoksen rautatieasema on miehittämätön, ja liikenteenohjaustoiminnot hoidetaan keskitetysti Oulusta käsin. Lipunmyyntiä hoitaa yrittäjä Matkahuollon tiloissa linja-autoasemalla.

Ratapiha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Junaliikenteen käytössä asemalla on pääraiteen lisäksi kaksi sivuraidetta. Raidetta 2 jatkettiin itään päin 1990-luvun puolivälissä Kostamuksen ja Raahen välisten malmikuljetusten kasvavien junapituuksien vuoksi, ja nykyisin raiteen ohjeellinen hyötypituus on 1 000 metriä. Raiteen itäpäähän asennettiin samalla pitkä vaihde, joka sallii nopeuden 80 km/h poikkeavassa raiteessa. Vaihde asennettiin aseman itäpuolella olevan vaativan nousun vuoksi helpottamaan junien saapumista asemalle. Raiteen 2 lisäksi junaliikenteen käytössä on noin 690 metrin mittainen kolmosraide. Näiden lisäksi ratapihalla on yksi kuormausraide kivilaitureineen.

Turvalaitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

17. huhtikuuta 1998 saakka Muhoksen asemalla oli käytössä niin sanottu köyhänmiehen releasetinlaite eli varmistuslukko- ja opastinturvalaitos. Tuolloin liikennepaikan vaihteet olivat paikallisesti käsin käännettäviä ja varmistuslukoilla lukittavia. Turvalaitemuutoksen yhteydessä varmistuslukko- ja opastinturvalaitos purettiin, ja korvattiin releasetinlaitteella. Myöhemmin releasetinlaite siirtyi kauko-ohjattavaksi Oulusta käsin, jolloin asema jäi lopullisesti miehittämättömäksi.

Rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asemarakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asemarakennus on rakennettu rataosuuden Oulu—Muhos valmistuttua 1927. Asemarakennus on Utajärven aseman tapaan kaksikerroksinen, ulkoisesti pelkistetty puinen rakennus. Samantyylisiä asemarakennuksia on runsaasti esimerkiksi Pohjois-Ruotsissa. Rakennus sijaitsee suunnilleen Muhoksen alkuperäisen ratapihan puolivälissä. Rakennuksen alakerrassa sijaitsivat odotushuone sekä henkilökunnan toimisto- ja sosiaalitilat. Yläkerrassa oli asuinhuoneistoja. Nykyisin koko asemarakennus on yksityiskäytössä, siinä toimii antiikkikauppa.

Tavaramakasiini, vesitorni ja varastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin kirpputorina toimiva tavaramakasiini sijaitsee asemarakennuksen itäpuolella. Tämän itäpuolella on lisäksi vanhoja varastorakennuksia. Punatiilisen vesitornin yläosassa on puuverhoilu. Vesitorni sijaitsee vanhan varastoalueen reunalla, nykyisin keskellä erään yrityksen pysäköintialuetta.

Henkilökunnan rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautatiehenkilökunnan entiset asuinrakennukset sijaitsevat asemasta länteen. Nämä rakennukset ovat nykyisin yksityiskäytössä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Henkilöliikennepaikkojen kehittämisohjelma, s. 27. Helsinki: Liikennevirasto, 2010. Väliraportti. ISBN 978-952-255-511-3 (pdf). Selostuksen verkkoversio (PDF) (viitattu 2.7.2012).
  2. a b c Rautateiden verkkoselostus 2013, s. LIITE 2 / 24 (37). Helsinki: Liikennevirasto, 2011. Liikenneviraston väylätietoja 2/2011. ISBN 978-952-255-735-3 (pdf) ISSN 1798-8284 (pdf). Selostuksen verkkoversio (PDF) (viitattu 2.7.2012).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]