Kirpputori

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pöytäkirpputori Saksassa
Kirpputori Joensuun torilla.
Viirin Kirppis Klaukkalassa.
Itsepalvelukirpputori sisätiloissa Jyväskylässä
Vanhasta kasarmirakennuksesta on tehty kirpputori Oulun Hiukkavaarassa

Kirpputorilla tarkoitetaan basaarityyppistä kauppapaikkaa, jossa myydään useimmiten vanhaa ja käytettyä koti-irtaimistoa, kuten vaatteita ja taloustavaroita tai itse valmistettuja tuotteita.[1]

Kirpputori on saanut nimensä vanhoissa vaatteissa usein olleista kirpuista. Nimitystä (ransk. marché aux puces) on ensimmäiseksi käytetty Pariisin pohjoispuolelle, Saint Oueniin 1800-luvun lopussa perustetusta, edelleenkin toiminnassa olevasta kirpputorialueesta. Marché aux puces on nykyään yksi Pariisin suosituimmista turistikohteista. Ennen Marché aux pucesia kirpputoreja on ollut suurissa kaupungeissa ainakin 1700-luvulta lähtien. Braderie de Lille on kirpputori ja kansanjuhla, joka pidetään Ranskan Lillessä syyskuun alussa. Markkinat on mainittu kirjallisesti vuonna 1127. 1500-luvun alussa palvelijat saivat luvan myydä isäntiensä käytettyjä tavaroita kansanjuhlassa.[2]

Alun perin kirpputorit ovat kotoisin Ranskasta. Niiden suosio alkoi Suomessa 1990-luvulla talouslaman myötä.

Kirpputoritoiminta Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingissä on ollut kirpputoreja jo 1700-luvulla, jolloin niitä kutsuttiin narinkoiksi. Kirpputorit olivat 1900–80-luvuilla Suomessa lähinnä hyväntekeväisyyttä. Myös seurat ja yhdistykset järjestivät kirpputoreja. Kirpputorit muotoutuivat nykyisenlaiseksi 1980-luvulla, jolloin aloitti Hietalahden kirpputori.[2]

Jotkin kirpputorit saattavat olla erikoistuneita määrättyihin tuotteisiin, kuten lastenvaatteet, kirjat, huonekalut tai astiat. Alkoholijuomien, tupakkatuotteiden, ampuma-aseiden ja elintarvikkeiden sekä tuoteväärennösten[3] myynti kirpputorilla on usein kiellettyä. Tyypillisiä paikkoja kirpputoreille ovat torit, urheilukentät ja -hallit, tyhjät varasto- ja pysäköintitilat sekä itsepalvelukirpputorin tapauksessa toimintaa varten varatut tilat. Tavanomainen kirpputorimyynti on satunnaiselle myyjälle käytännössä verovapaata.[4]

Kirpputoreja toimintansa rahoittamiseksi Suomessa järjestävät mm. Pelastusarmeija, SPR, Fida, omakoti- ja muut yhdistykset, urheiluseurat sekä alan yritykset.

Kirpputorien tyyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kirpputori – Yleisnimitys kaikille kirpputorityypeille.
  • Pöytäkirpputori – Kirpputori, jossa myyjillä on käytössään – usein paikan järjestäneen tahon tarjoama – myyntipöytä. Myynneistä vastaa myyjä itse.
  • Itsepalvelukirpputori – Kirpputori, jossa myyjä myy tuotteitansa vuokraamansa tilan kautta. Myynneistä vastaa palvelun tarjoaja, jonka kanssa myyjällä on myyntisopimus. Myyntiaika on tyypillisesti viikosta ylöspäin.
  • Autotallikirpputori – Kirpputori, jossa myyjä myy tuotteitansa suoraan omasta autotallistaan.
  • Pihakirpputori – Kirpputori, jossa myyjä myy tuotteitansa suoraan omalta pihaltaan.
  • Sisä-/ulkokirpputori – Kirpputori, joka järjestetään sisä-/ulkotiloissa.
  • Verkkokirpputori – Kirpputori, joka toimii verkossa.
  • Peräkonttikirpputori eli konttitori - Kirpputori, jossa myyjä myy tuotettaan suoraan oman auton tavaratilasta tai peräkärrystä.
  • Rompetori - Kirpputori, jossa myynnissä oleva tavaravalikoima koostuu pääasiassa vanhojen autojen, moottoripyörien ym. koneiden osista.
  • Kierrätyskeskus – Kirpputorin muoto, jossa tilan omistaja myy pääosin lahjoituksena saatua tavaraa. Tuotot menevät kirpputoritoiminnan pyörittämiseen ja joskus myös hyväntekeväisyyskohteisiin.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kirpputori.