Rautatienkatu (Oulu)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rautatienkatu
Järnvägsgatan
Rautatienkatu kuvattuna Pakkahuoneenkadun risteyksestä koillisen suuntaan.
Rautatienkatu kuvattuna Pakkahuoneenkadun risteyksestä koillisen suuntaan.
Maa Suomi
Tieluokka katu
Omistaja Oulun kaupunki
Tienpitäjä Oulun kaupunki
Alkupiste Heikinkatu, Vaara
Päätepiste Limingantie, Limingantulli
Päällyste asfaltti, noppakivi
Kaistaluku 2

Rautatienkatu on katu Oulun keskustan ruutukaava-alueen kaakkoislaidalla. Kadun koillinen päätepiste on Vaaran kaupunginosassa Heikinkadun, Tulliväylän ja Kajaanintien risteyksessä, josta tie kulkee rautatieaseman ohitse ja jatkuu Saaristonkadun yli, Lyötynpuiston vierestä Vanhatullin kaupunginosan kautta Limingantulliin, jossa se päättyy Limingantiehen. Tie kulkee koko matkan Oulun ratapihan vieressä, ratapihan luoteispuolella.

Aiemmin Itäinen aitakatu -nimellä tunnettu katu nimettiin Rautatienkaduksi (ruots. Järnvägsgatan) vuoden 1907 asemakaavan hyväksymisen yhteydessä, jolloin vanhoja pidempiä kadunnimiä muutettiin lyhyemmiksi.[1] 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puoliväliin asti Rautatienkatu ulottui vain Heikinkadulta Arkistokadulle. Etu-Lyötyn asuinalueen rakentamisen yhteydessä katua jatkettiin silloiselle Harjapäänkadulle, ja entinen Härkätie muutettiin osaksi Rautatienkatua.[2][3]

Koko matkaltaan kaksikaistainen Rautatienkatu on Aleksanterinkadun ja Uudenkadun ohella ajoneuvoliikenteen kannalta merkittävä lounas–koillinen-suuntainen yhteys, ja merkittävä osa Etu-Lyötyn liikenteestä kulkee sen kautta. Oulun joukkoliikenteen citybussireititi kulkevat Rautatienkadun kautta, ja sen varrella kulkee myös kevyenliikenteenväylä.

Pohjoispäässään Rautatienkadun ympäristö on leimallisesti keskustan reuna-aluetta, eikä sen varrella ole merkittäviä kauppaliikkeitä. Saaristonkadun eteläpuolella sen varrella on lähinnä asuntoja ja aivan eteläpäässä myös teollisuutta.

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hautala, Kustaa: Oulun kaupungin historia IV, s. 254. Oulu: Kirjapaino Oy Kaleva, 1976. ISBN 951-9327-00-2.
  2. Ranta-ala-aho, Tarja: Etu-Lyötty alkaa nousta keväällä Kaleva. 11.3.2003. Viitattu 3.2.2017.
  3. Laine, Liisa: Melu ja tärinä huomioon Li­min­gan­tul­lin ra­ken­ta­mi­ses­sa Kaleva. 14.9.2005. Viitattu 3.2.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä liikenteeseen ja liikennevälineisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.