Oulujärvi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaassa sijaitsevaa järveä. Samannimisestä järvestä Pellossa katso Oulujärvi (Pello).
Oulujärvi
Oulujärven sijainti
Oulujärven sijainti
Paikkakunta Kajaani, Paltamo ja Vaala
Valtio Suomi
Koordinaatit 64°16′34″N, 27°12′18″E
Pinnankorkeus 122,7 m [1]
Pinta-ala 887,09301 km² [2]
Rantaviiva 1 021,169 km [2]
Suurin syvyys 36 m
Keskisyvyys 7 m
Tilavuus 6 km³
Järveen virtaavat joet Kajaaninjoki ja Kiehimänjoki
Laskujoki Oulujoki [1]
Saaria 667 [2]
Järvinumero 59.321.1.001, 59.311.1.001 ja 59.331.1.001
Muualla Wikimedia Commons
Oulujärvi

Oulujärvi on Kajaanin, Paltamon ja Vaalan alueella sijaitseva järvi Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Oulujärvi on Suomen viidenneksi suurin järvi Saimaan, Päijänteen, Inarijärven ja Pielisen jälkeen. Järven keskipinta-ala on 88 700 hehtaaria eli 887 km²[3] ja keskisyvyys seitsemän metriä, joten järvi on suomalaiseksi suurjärveksi huomattavan matala. Oulujärvi poikkeaa Suomen muista suurjärvistä vähäsaarisuutensa ja laajojen selkiensä vuoksi. Oulujärven rannat ovat yleensä varsin loivia ja hiekkaisia. Järven rantaviivan pituus on 1021 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituus on 293 kilometriä [2]. Sen vedet ovat suhteellisen puhtaat, joten järvi tarjoaa hyvän lisääntymisympäristön monille vedeneläville.

Oulujärvi sijaitsee kahden suuren maisema-alueen rajalla: järven itäpuolella kohoavat korkeahkot kainuulaiset vaarat, kun taas järven länsipuolelta Vaalasta alkavat laajat suot ja sen jälkeen Pohjanmaan lakeudet.

Oulujärven vedenkorkeutta on säännöstelty 1950-luvun alusta lähtien. Säännöstelyväli on noin 2,7 metriä. Järven kalakanta on varsin vankka.

Vesistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oulujärveen laskee kaksi valuma-alueeltaan laajaa ja virtaamaltaan suurta jokea, Kajaaninjoki ja Kiehimänjoki sekä pienehköt Varisjoki ja Mainuanjoki. Oulujärven vedet virtaavat Oulujoen kautta Perämereen. Oulujärven vesireitti oli aikoinaan merkittävä kulkuväylä, vaikka reitin joet olivatkin vuolasvirtaisia ja kivikkoisia.

Oulujärvi jakaantuu kolmeen laajaan järvenselkään: järven länsipuolta kutsutaan Niskanseläksi, keskiosaa Ärjänseläksi ja itäosaa Paltaseläksi. Ärjänselkä on Suomen suurin sisävesiselkä, jossa ei saaria juuri ole. Sen keskiosassa kohoaa vain korkeatörmäinen Ärjänsaari. Ärjänselkä on poikkeuksellisen merellinen ja tuulinen. Sana "ärjä" tarkoittaakin tuulista paikkaa. Oulujärven suurselät ovat syntyneet suhteellisen myöhään järven kallistuessa itään. Paltaselkä poikkeaa edellä mainituista vesiselistä lukuisten saariensa vuoksi.

Oulujärven kartta

Oulujärven yleisimmät kalat ovat muikku, ahven, kuha, järvitaimen, hauki, siika ja norssi. Kuhaa ja taimenta saadaan voimayhtiöiden velvoiteistutuksista. Ammattikalastajien määrä on viime vuosina laskenut saalismäärien vähenemisen johdosta.

Oulujärvellä alueella tavataan vuosittain 150 eri pesivää lintulajia.

Vuottolahdesta päin Ärjä avautuu kaukana.
Paltaselkää Paltamon Metelistä lounaaseen.

Kasvisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järveä ympäröivä puusto koostuu pääasiassa havumetsästä eli männyistä ja kuusista. Marjoista alueella esiintyy pääasiassa puolukkaa ja mustikkaa. Niiden lisäksi jollain alueilla esiintyy lakkaa, karpaloa ja vadelmaa.

Saaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvessä on laskettu olevan 667 saarta. Niiden yhteispinta-ala on 2117 ha, mikä on noin 2,3 % järven kokonaispinta-alasta. Saarista viisi ovat yli neliökilometrin suurisia, 125 yli hehtaarin suurisia, 526 yli aarin ja loput 11 ovat alle aarin kokoisia [2]. Niistä selvästi suurin on Ärjänselän ja Niskanselän toisistaan erottava Manamansalo, joka on suurimmaksi osaksi hiekkakangasta ja sen vuoksi hiekkarantojen ympäröimä. Manamansalo on myös merkittävä lomakohde Oulujärvellä, ja siellä sijaitsee useita arvostettuja leirintäaluita ja Kassu Halosen taidetalo.

Oulujärven muut huomattavimmat saaret ovat Hevossaari, Iso-Kaattari, Honkinen, Kaarresalo, Karhusaari, Koljolansaari, Kuostonsaari, Käkisaari (toiseksi suurin), Mulkkusaaret, Reimiluoto, Tevä, Toukka, Uupunut, Ykspisto ja Ärjä.

Oulujärven historia ja siihen liittyviä tarinoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhimmat asutuksen jäljet Oulujärven rannoilta on löydetty Paltamosta Kaarten ja Kitusenmutkan seudulta. Oulujärveä ei näiden jälkien syntyaikana kuitenkaan vielä ollut, vaan vesialue kuului osana Ancylusjärveen, joka tulvi Pohjanmereen 9 000 vuotta sitten. Vasta tällöin Oulujärvi kuroutui omaksi vesialtaaksi. Suurin osa järven rantamien esinelöydöistä on kampakeraamiselta ajalta säilyneitä työkaluja ja saviastioiden palasia. Tärkein esihistoriallinen löytöpaikka sijaitsee Nimisjärven alueella, josta tavatulle keramiikalle on annettu jopa omat nimet Sär1 ja Sär2 Säräisniemen kirkonkylän mukaan.

Noin vuonna 1000 alueelle saapui lappalaisia peuranpyytäjiä, joiden jälkeen saapuivat karjalaiset ja liminkalaiset. Lappalaisten ajoista on vain vähän merkkejä: muun muassa lapinhautoja, lapinkiukaita ja saamenkielisiä paikannimiä.

Oulujärven rantamilla on säilynyt paljon ikivanhoja tarinoita, jotka kertovat seudun elämästä ja järven saarten alkuperästä. Yksi tunnetuimmista tarinoista koskee Manamansalon kirkon kelloa. Sen mukaan vienalaiset ryöstivät aikoinaan Manamansalosta Oulujärven erämaan ensimmäisen kirkon kellon. Rapparien veneessä se alkoi kuitenkin pitää meteliä, jolloin tapparamiehet luulivat kellon haluavan toiseen veneeseen. Niinpä he ryhtyivät siirtämään sitä keskellä Rusilanlahtea toiseen veneeseen ja siinä tuoksinassa kello tarinoiden mukaan solahti järveen. Tarinoiden mukaan kello soi pahaenteisesti kovien myrskyjen aikana ja ennusti tuhoa ja sotia. Myöhemmin kelloa yritettiin etsiä järven syvyyksistä mutta turhaan. 1960-luvun lopulla kerrottiin, että kello olisi Solovetskin luostarisaarella. Myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet, että Oulujärven erämaaseurakunnan kirkonkello on todella siellä.

1860-luvulla Oulujärvellä mellastivat myös Suomen sisävesien ainoat merirosvot, Kiveksen veljeksinä tunnetut järvirosvot. Nämä isokokoiset ja rantakylien asukkaiden pelkäämät miehet ryöstelivät järvellä liikkuneita tervansoutajia ja matkalaisia, mutta nauttivat erityisesti Kiveskylän ja Variskylän asukkaiden suosiota, koska he jakoivat osan saaliistaan kotikylänsä Kivesjärven asukkaille. Kestikin useita vuosia, ennen kuin Kiveksen rosvot ja Variskylän varkaat saatiin vastuuseen teoistaan vuonna 1867. Joukkion johtajat tuomittiin raipparangaistukseen, ja sen jälkeen tervansoutajien ja rantakylien talojen ryöstely loppui.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kansalaisen karttapaikka: Oulujärvi, Kajaani (sijainti kartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 24.5.2017.
  2. a b c d e SYKE: Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 24.5.2017.
  3. Oulujärvi Järviwikissä Ympäristöhallinto. Viitattu 13.7.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oulujärvi.fi
  • Heikkinen, Reijo: Oulujärvi, Kainuun meri. Kuvat: Jussi Mielikäinen. Kuopio: Kustannuskiila, 1989. ISBN 951-657-271-5.
  • Heikkinen, Reijo: Avara Oulujärvi: Elämää Oulujärvellä ja sen rantamilla. Kajaani: Reijo Heikkinen, 2007. ISBN 978-952-92-0009-2.
  • Latvala, Olli-Pekka & Sirkeinen, Viivi (toim.): Löydä Oulujärvi: Kaikki Kainuun merestä yksissä kansissa. Paltamo: Oulujärven jättiläiset, 2005. ISBN 952-91-8541-3.