Kovjoen museorautatie

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kovjoen museorautatie
Nykarleby Jernväg
Perustiedot
Reitti Kovjoki – Åttan
Rakennettu 1987-1989
Avattu 1989
Omistaja museorautatie
Ylläpitäjä museorautatie
Liikenne

museojunat liikennöivät muutaman kerran kesässä

Tekniset tiedot
Pituus 1,9 km
Raiteiden lkm 1
Raideleveys 600 mm
Sähköistys ei
Kovjoen museorautatien ykkösveturi EMMA henkilöjunan edessä 1.5.2002
KMN-dieselveturi Kovjoen veturitallilla

Kovjoen museorautatie on Kovjoella Uudessakaarlepyyssä Pohjanmaan maakunnassa sijaitseva museorautatie. Sen raideleveys on 600 mm, eli kyseessä on kapearaiteinen rautatie. Ratalinjan kokonaispituus on noin kaksi kilometriä. Ratalinja alkaa Suomen rataverkon varrelta, Pohjanmaan radan Kovjoen asemalta, ja jatkuu länteen kohti Uudenkarlepyyn kaupunkia. Ratalinja seuraa lakkautetun Kovjoki–Uusikaarlepyy-radan pengertä.[1] Vuosina 1987-1989 rakennettiin rata Mjökanin seisakkeelle, joka on nykyään radan puolivälissä, sillä vuonna 1995 rataa jatkettiin Åttanin asemalle[2], joka sijaitsee valtatien 8 alikulun länsipuolella ja joka on saanut nimensä tien mukaan.[3] Molemmissa on sivuraide. Mjökanin katolle sijoitettiin vuonna 2007 filmausajoa varten Åttanin suuntaan näkyvä kilpi SIKLAX.

Veturitalli on Kovjoen asemalla. Talliin kuuluu lämmitettävä osa, jossa säilytetään ja kunnostetaan liikennekalustoa, sekä isompi kylmätalli vaunuille ja kunnostuksen alkuvaiheessa olevalla kalustolle. Talli toimii samalla museona. Entisessä VR:n asemarakennuksessa on kahvila, jonka tiloihin on sijoitettu alkuperäisen vuosien 1901–1914 junan pienoismalli sekä muuta pientä museoesineistöä.

Tallin luo on sijoitettu vesiviskuri veturien vesittämistä varten sekä halkojen täydennyspaikka. Pari haloilla lastattua avotavaravaunua säilytetään liikenteen aikana kaiken varalta Mjökanin sivuraiteella.

Mjökanin seisakkeelle rakennettiin talvella 2014 uusi, omilla raiteilla varustettu varikkotalli kunnostusta odottavalle kalustolle, jota oli siihen asti jouduttu säilyttämään pressuin peitettynä ulkona, mikä ei ollut sille hyväksi. Varikkotallissa on yksi sisäänjohtava raide; kaikkiaan raiteita tulee suunnitelman mukaan olemaan neljä.

Museorautatiellä liikennöi kolme toimintakuntoista höyryveturia ja kaksi moottoriveturia. Ensimmäisenä paikalle saatiin Lahnuksen rautatien ykkösveturi nimeltä Emma ensin vuokralle ja sitten omaksi. Vuonna 1991 paikalle saapui myös entinen Ojakkalan–Olkkalan rautatien kolmosveturi, kun sen omistava Vihti-Seura teki asiasta sopimuksen.

Moottorivetureina on ajokuntoinen entinen Ojakkalan–Olkkalan rautatien Simplex-veturi, jota käytetään päivystäjäveturina sekä Jyväskylän kaupungin rakennusvirastolta [4] ostettu KMN-dieselveturi, joka vaatii vielä huomiota osakseen.

Vuosituhanteen vaihteen tienoilla radalle saatiin myös Linnanmäellä ollut entinen Pelson veturi. Lasten Päivän Säätiö myi tämän veturi numero 123:n (Lokomo 1937) museokäyttöön. Veturi sai uuden numeron NJ2. Se valmistui kunnostuksesta syksyllä 2002 ja ajoi muutamia koeajoja. Liikenteeseen veturi katsastettiin kesäksi 2003. Nimekseen veturi sai Laura.

Emma-veturin öljylyhdyt ovat muunnoskappaleita ja kimeä vihellin leveäraideveturista. Laura-veturissa ovat säilyneet sen alkuperäiset viheltimet ja kaasulyhty. Laura-veturissa on toistaiseksi vain pienikokoinen lubrikaattori ja jarruna vipujarru; Emma-veturissa on toimiva voideprässi ja höyryjarru.

Vaunuja oli vuoden 2006 kadella liikenteessä kolme matkustajavaunua ja yksi konduktöörivaunu, lisäksi radalla oli useita avoimia tavaravaunuja ja muutamia kuuppavaunuja.

Uudenkaarlepyyn rautatien viimeinen alkuperäinen matkustajavaunu Minkiöllä.

Vetureita on kunnostuksen alaisena kaksi: entinen Paraisten Kalkki Oy:n Henschel ja töiden aloitusvaiheessa oleva Nokia Oy:n Hanomag. Henschel-veturiin löytyi 2000-luvun alussa eräästä hajottamosta alkuperäisen kaltainen savupiippu vetopuhaltimineen. Siihen asti veturissa oli väliaikainen piippu.

Kesällä 2012 entisen Lahnuksen rautatien kalusto siirrettiin Espoosta Kovjoelle, kun Carl-Johan Bäcksbacka kuoli syksyllä 2011.

Junat liikennöivät muutaman kerran kesässä sunnuntaisin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bergström, Matti; Einola, Erkki; Kilpiö, Olavi (toimittajat): Kapeat kiskot. Suomen yleiselle liikenteelle avatut yksityiset kapearaiteiset rautatiet, s. 176. Rautatiemuseoiden ja -harrastajien neuvottelukunta et al, 1993. ISBN 951-96543-1-3.
  2. Nykarleby Jernväg Kovjoen museorautatie Viitattu 23.8.2015. (suomeksi)
  3. Kovjoki, Riksåttan (Nykarleby Jernväg) Viitattu 23.8.2015. (suomeksi)
  4. Pölhö, Eljas - Pykälä-Aho, Mia: Suomen juna- ja raitiovaunukuvasto / Finnish Motive Power 1.1.1996. Frank Stenvall, 1996. ISBN 91-7266-133-X. Suomi/Englanti

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]