Vesiviskuri

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Katajanokalla oleva, Helsingin satamaradan muistomerkiksi jätetty entinen viskuri, josta on riisuttu käyttöventtiili ja nokassa olleet suppilo ja opastinlyhty pois.
Jokioisten Museorautatien Minkiön aseman vesitorni ja -viskuri.

Vesiviskuri on höyryveturien vedentäyttölaite.

Yleisin käytössä ollut ja oleva vesiviskurityyppi on suoraan vesijohtoverkkoon liitetty. Vesi on tullut joko kunnallisesta vesijohtoverkosta tai rautateiden omasta vesijohdosta ja vesitornista. [1]

Rakenne on mahdollisimman yksinkertainen: se käsittää pystysuoran noin neljä metriä korkean noin 15–20 senttimetriä paksun nousuputken, jonka juuressa on käyttöventtili. Putken yläpäästä alkaa noin puolentoista metrin pituinen kääntyvä vaakaosa, jonka päässä on alaspäin suuntautuva putki, jonka päässä on reikäsäleikkö ja peltinen suppilo tai kumiletkun pätkä. Leveäraiteiden viskurit ovat korkeampia kuin kapearaiteiden suuremman veturikoon johdosta; tämän vuoksi moniin niistä liittyy erillinen tukirakenne pysty- ja vaakaputkien välisessä kulmassa. Joidenkin viskurien kärjessä oli opastinlyhty, joka näytti valkoista valoa silloin kun putki oli sivussa ja punaista sen ollessa täyttöasennossa [2].

Betoniperustukselle asennettujen viskurien toimivuus talvipakkasilla varmistettiin niin, että täyttöputki tyhjeni itsestään viemärikaivoon käyttöventtiilin sulkemisen jälkeen. Käyttöventtiilikaivoa voitiin myös lämmittää höyryllä tai muulla tavoin, jolloin lämmin ilma pääsi nousemaan pystyputken kääntöliitokseen asti.

Rautatien vanha vesitorni Loimaan aseman kupeessa.

Veturi ajetaan viskurin viereen niin että pystyputki osuu oikealle kohdalle; nyt lämmittäjä kääntää yläputken niin että kumiletku osuu vedentäyttöaukkoon ja hanat avataan.

Veden virratessa säiliöön lisätään kattilakiven estokemikaali.

Höyryveturien aika jätti Suomeen runsaasti viskureita; mm. Helsingin satamaradan muistomerkkinä on Katajanokalla oleva viskuri. Omalla vesitornilla varustettuja viskureita on säilynyt mm. Loimaan rautatieasemalla.

Jokioisten museorautatiellä on kolme aktiivikäytössä olevaa viskuria, Jokioisten, Humppilan ja Minkiön asemilla. Kovjoen museorautatiellä on yksi viskuri.

Nostalgialiikenteen aikakauden alettua ovat monet pitkään kuivillaan seisseet viskurit palautettu aktiivikäyttöön. Joitakin on välivuosina käytetty myös sepelikuormien kasteluun.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jokioisten museorautatien varikkomestarin luennot
  • Mikko Ivalo: Höyryveturit ja niiden hoito
  • Jarmo Oksanen: Opastimet, artikkelisarja Resiina-lehdissä 3/2005–3/2006

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ivalo, s. 220
  2. Resiina 3/2006
LWR6 "Helga" viskurilla Minkiöllä.