Loimaan rautatieasema

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Loimaa
Loimaa railway station.jpg
Perustiedot
Lyhenne Lm
Rataosa Turku–Toijala
Sijainti 60°50′51″N, 023°03′36″E
Osoite Asemakatu, 32200 Loimaa
Etäisyydet Toijala 65 km
Turku 66 km
Avattu 1876
Liikenne
Käyttäjiä 100 000 (v. 2008) [1]
Liikennöitsijä(t) VR Group
Kaukoliikenne Turku-Tampere
Tavaraliikenne kyllä
Muut tiedot junakohtauspaikka
Matkustajalaituri(t)
Korkeus 55 cm [2]
Lyhin ja pisin pituus 252 m; 450 m [2]
Pinnoite Asfaltti ja betoni
Asemarakennus
Tyyppi Nylanderin puurakenteinen asemarakennus
Lipunmyynti Lippuautomaatti ulkotilassa
Ratapiha
Raiteisto 2 laituriraidetta

Loimaan rautatieasema (lyh. Lm) on rautatieasema Suomen rataverkkoon kuuluvalla rataosuudella Turku–Toijala. Liikennepaikka sijaitsee lähes tarkalleen rataosan puolivälissä, ja sijaintinsa vuoksi se on liikenteellisesti tärkeä paikka. Loimaa on myös Turusta Toijalaan johtavan rataosuuden suurin välipaikkakunta.

Loimaan asema otettiin käyttöön Turun radan ainoana III luokan rautatieasemana rataosan valmistuessa vuonna 1876. Asema sijoitettiin rautatien ja Loimaan kirkolta Ypäjälle menevän maantien risteykseen Loimijoen läheisyyteen, noin kuuden kilometrin päähän kirkosta. Paikka oli silloin metsäaluetta Vesikosken ja Peltoisten kylien välillä. Asemarakennuksen on todennäköisesti suunnitellut Knut Nylander, joka toimi tuolloin Valtionrautateiden rakennussuunnittelijana. Aseman piirustuksia ei kuitenkaan ole signeerattu. Aseman alkuperäinen veturitalli siirrettiin vuonna 1902 Humppilaan ja sen tilalle rakennettu talli on myöhemmin purettu. Aseman ensimmäinen vesitorni räjäytettiin kansalaissodan aikana ja uusi torni rakennettiin samoilla piirustuksilla kuin Humppilan vastaava. Loimaan aseman ympärille syntyi nopeasti asutuskeskus, joka oli Suomen itsenäistymisen aikoihin jo varsin merkittävä kauppoineen, pankkeineen, rukoushuoneineen ja sähkövalaistuksineen. Asemanseudusta ja Vesikosken kylästä muodostettiin itsenäinen Loimaan kauppala vuonna 1921 (vuodesta 1969 kaupunki), ja Loimaan maalaiskunnan keskukseksi jäi kirkonkylä Hirvikoski, kunnes kunnat yhdistettiin vuonna 2005.[3]

Loimaasta suunniteltiin 1800-luvun lopulla risteysasemaa, kun rautatiekomitean rataverkkoehdotuksessa esitettiin Porin oikoradan suunnaksi reittiä Helsingistä Loimaan kautta Kokemäen Risteelle tai Peipohjaan. Radan eteläosaa Loimaalle pidettiin yhtenä ensisijaisesti rakennettavista radoista pääkaupungin elintarvikehuollon kannalta. 1920-luvulla Loimaalle suunniteltiin edellisen lisäksi vielä ratayhteyttä Riihimäeltä. Ratahankkeet kuitenkin hautautuivat seuraavalla vuosikymmenellä linja-autoliikenteen merkityksen kasvaessa.[3]

Loimaan asemalta rakennettiin sivuraide viljavarastolle vuonna 1951. Asema muutettiin kauko-ohjatuksi vuonna 2000. Asemarakennus siirtyi Senaatti-kiinteistöille vuonna 2007 ja lipunmyynti asemalla loppui seuraavana vuonna. Asemarakennuksen ulkonäköä on myöhemmin muutettu joitakin kertoja, mutta muutoksista huolimatta se edustaa omaa rakennustyyliään viimeisenä jäljellä olevana rakennuksena.[3]

Asema sijaitsee Loimaan kaupungin keskustaajamassa, rautatien ja seututien 213 risteyskohdassa. Asemalla pysähtyvät kaikki rataosalla liikennöivät henkilöjunat, ja siellä on myös tavaraliikennettä. Kaikki henkilöjunat liikennöivät raiteelta yksi, paitsi illan viimeinen juna Turkuun, joka käyttää raidetta 2.

Museovirasto on määritellyt Loimaan rautatieaseman yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[4] Höyryveturikauden muistomerkiksi Loimaalla on säilytetty rautatien vesitorni vesiviskureineen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Henkilöliikennepaikkojen kehittämisohjelma, s. 25. Helsinki: Liikennevirasto, 2010. Väliraportti. ISBN 978-952-255-511-3 (pdf). Selostuksen verkkoversio (PDF) (viitattu 26.6.2012).
  2. a b Rautateiden verkkoselostus 2013, s. LIITE 2 / 23 (37) & LIITE 12 / 3 (6). Helsinki: Liikennevirasto, 2011. Liikenneviraston väylätietoja 2/2011. ISBN 978-952-255-735-3 (pdf) ISSN 1798-8284 (pdf). Selostuksen verkkoversio (PDF) (viitattu 26.6.2012).
  3. a b c Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 104–105. Helsinki: Karttakeskus, 2010. ISBN 978-952-593-214-3.
  4. Loimaan rautatieasema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautatien vanha vesitorni