Kanta-Loimaan kirkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kanta-Loimaan kirkko
Sijainti Hirvikoski, Loimaa
Koordinaatit 60°52′32″N, 022°58′30″E
Seurakunta Loimaan seurakunta
Rakentamisvuosi 1837
Suunnittelija Charles Bassi
Carl Ludvig Engel
Josef Stenbäck
Materiaali Tiili
Istumapaikkoja 1200
Tyylisuunta Kertaustyylit
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Kanta-Loimaan kirkko on Loimaan Hirvikoskella sijaitseva Loimaan seurakunnan pääkirkko. Korkea kirkko on näkyvä maamerkki alavan maaseudun keskellä. Kirkon nimi on peräisin vuosina 1931–2005 Loimaan kunnan, aiemmalta nimeltään Loimaan maalaiskunnan alueella toimineelta Kanta-Loimaan seurakunnalta. Tiilestä muurattu kirkko on seurakunnan kolmas kirkko, kaksi aikaisempaa olivat puukirkkoja Oripäähän johtavan tien varressa.

Nykyinen kirkko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näkymä pääovelta alttarille.

Loimaan vuonna 1751 valmistunut puukirkko kävi ahtaaksi ja vuonna 1813 virkaan astunut kirkkoherra Isak Hoeckert teki aloitteen uuden kirkon rakentamiseksi, perusteluna tilavamman kirkon tarve. Vanhan puukirkon paikalle ei suurempaa kirkkoa olisi mahtunut, joten useista paikoista käydyn keskustelun jälkeen päätettiin kirkko rakentaa pappilan lähettyvillä sijaitsevalle kalliotasanteelle. Alue on pakanallisena aikana ollut seudun asukkaiden kulttipaikka, josta todistavat kallioon hakatut uhrikuopat.[1]

Kirkon ensimmäiset piirustukset laati arkkitehti Charles Bassi vuonna 1824, tuolloin yksinkertaiseen uusklassiseen tyyliin. Rakennusmateriaali oli suunnitelmien mukaan harmaakivi, jonka louhinta aloitettiinkin lähialueen kallioista. Rakennustyön aloittaminen kuitenkin viivästyi, ja lopulta rakennusmateriaaliksi vaihtui savitiili. Viivästyksistä johtuen myös alkuperäisiin piirustuksiin tuli muutoksia. Muutokset laati arkkitehti Carl Ludvig Engel. Erimielisyyksien vuoksi rakennustyöt viivästyivät vielä lisää, mutta lopulta kirkko valmistui heinäkuussa 1837 ja arkkipiispa Erik Gabriel Melartin vihki sen käyttöön saman vuoden elokuussa.[2]

Vuoden 1888 elokuussa kirkon tornin huippuun iskenyt salama sytytti tulipalon, joka levisi puisia kattorakenteita myöten kirkkosaliin saakka. Palontorjuntaan ei ollut keinoja, mutta paikalle kokoontunut väki sai irtaimistoa kannettua turvaan, muun muassa kynttiläkruunut ja alttaritaulun. Tiiliset seinät kestivät tulipalon, ja todettiin niiden kestävän uuden kirkon rakentamisen. Uuden kirkon suunnitteljaksi valittiin arkkitehti Josef Stenbäck, joka suunnitteli kirkon Bassin alkuperäisten piirustusten pohjalta.[3]

Kirkkoa on restauroitu ja korjattu 2000-luvulla, jolloin on usein eri toimin pyritty palauttamaan kirkkoa alkuperäiseen asuun 1900-luvun eri vaiheissa tehtyjen muutosten jäljiltä. Näitä hankkeita on tehty arkkitehti Hanna Lyytisen suunnitelmien mukaan.[4][5]

Kanta-Loimaan sankarihaudan muistomerkki on Aukusti Veuron veistämä. Vuoden 1918 sankaripatsas on Yrjö Liipolan käsialaa.[6]

Museovirasto on määritellyt Kanta-Loimaan kirkon ja pappilan yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[7]

Loimaan kirkko kansanperinteessä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loimaalaisen 1600-luvulla eläneen noidan ja ennustajan Prättäkitin kerrotaan ennustaneen kirkon palon 1888. Prättäkitin kerrotaan myös ennustaneen, että kirkko vielä joskus surmaa täytensä ihmisiä. Toistaiseksi näin ei kuitenkaan ole käynyt.[8]

Aiemmat kirkot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Loimaan Vanhankirkon hirsiaitaa.

Nykyistä Kanta-Loimaan kirkkoa on edeltänyt kaksi puukirkkoa, jotka ovat sijainneet Loimijoen rannassa, Oripään tien (seututie 210) varressa. Ensimmäinen kirkoista on todennäköisesti rakennettu jo 1400-luvun puoliväliin mennessä. Sen sakasti oli rakennettu kivestä, mutta jouduttu purkamaan uuden kirkon rakentamisen tieltä. Puukirkoista jälkimmäinen valmistui vuonna 1751 ja oli rakenteeltaan harvinainen tukipilarikirkko. Tämän kirkon käytyä pieneksi se purettiin ja siirrettiin Alastarolle. Alastaron kirkkona se on siellä edelleen käytössä. Nykyisin Vanhankirkon alueena tunnetulle paikalle on pystytetty muistokivi merkiksi kirkon sijainnista. Alueella on vielä jäljellä hirsiaita, joka on ympäröinyt kirkkomaata.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Jaatinen, Yrjö: Loimaan kirkot, s. 4. Loimaa: Loimaan seurakunta, 2009.
  2. ↑ Jaatinen, Yrjö: Loimaan kirkot, s. 4-5. Loimaa: Loimaan seurakunta, 2009.
  3. ↑ Jaatinen, Yrjö: Loimaan kirkot, s. 5-6. Loimaa: Loimaan seurakunta, 2009.
  4. ↑ Jaatinen, Yrjö: Loimaan kirkot, s. 7. Loimaa: Loimaan seurakunta, 2009.
  5. ↑ Arkkitehtitoimisto Hanna Lyytinen Oy - Referenssit arklyytinen.com. Viitattu 27.11.2017.
  6. ↑ Muita julkisia taideteoksia Loimaan taidemuseo. Viitattu 16.11.2012.
  7. ↑ Kanta-Loimaan kirkko ja pappila Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 2.10.2010.
  8. ↑ Ikola, Niilo: Rättäkitti. Loimaalainen noitatarina. Teoksessa: Satakunta. Kotiseutututkimuksia II, s. 91. Helsinki: Satakuntalainen osakunta, 1911. Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 27.5.2010).

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kanta-Loimaan kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kanta-Loimaan_kirkko&oldid=22084150”