Erik Gabriel Melartin
| Erik Gabriel Melartin | |
|---|---|
 |
|
| Turun arkkipiispa | |
|
1833–1847
|
|
| Edeltäjä | Jakob Tengström |
| Seuraaja | Edvard Bergenheim |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | [1] |
| Muut tiedot | |
| Uskonto | Luterilaisuus |
Erik Gabriel Melartin (11. tammikuuta 1780 Kärkölä[2] – 8. heinäkuuta 1847 Turku[2]) oli koulumies ja Turun arkkipiispa vuosina 1833–1847.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Melartin opiskeli Porvoossa ja Turun akatemiassa. Hän oli Viipurin lukion lehtori vuosina 1805–1810 ja Vanhan Suomen koululaitoksen johtaja vuosina 1810–1814. Hän sai vuonna 1812 Turun akatemian teologian professorin viran ja oli vuodesta 1828 lähtien dogmatiikan professori. Vuonna 1833 hänet valittiin Turun arkkipiispaksi.
Melartin oli jäsenenä kahdessa koulukomiteassa, jotka toimivat 1810–1830-luvuilla. Komitean jäsenenä hän esitti muun muassa kirkon ja koululaitoksen erottamista toisistaan, mutta ehdotusta ei toteutettu. Melartin oli jäsen myös komiteassa, joka valmisteli vuoden 1843 koulujärjestyksen.
Melartin oli mukana perustamassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa ja oli sen ensimmäinen esimies vuosina 1831–1833.
Arkkipiispa 1833–1847[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Melartin nimitettiin arkkipiispaksi toiselta vaalisijalta vuonna 1833. Nimityksessä poliittiset näkökohdat saivat erityistä arvoa. Melartinin uskollisuus uutta esivaltaa kohtaan nosti hänet arkkipiispaksi ohi tuomiorovasti Gustaf Gadolinin. Nimityksen teki keisari Nikolai I.[3]
Melartinin kaudella kirkon sisällä vaikutti uskonnollinen herätys erityisesti Pohjois-Savossa ja Pohjanmaalla. Aluksi Melartin piti nuorten herännäispappien työtä kirkon elämää elvyttävänä. Arkkipiispana Melartin kehotti papistoa aluksi osallistumaan seuroihin. Keisari Nikolai I piti pietismiä kuitenkin yleiseurooppalaisena vallankumouksellisena liikehdintänä ja uudet uskonnolliset liikkeet oli torjuttava. Venäläisille viranomaisille lähetetty ilmiantokirje johti herätysliikkeiden tarkkailuun ja toiminnan selvittämiseen. Täten myös arkkipiispa Melartinin kanta herätysliikkeitä kohtaan jyrkkeni torjuvaksi.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ (sv) Biografiskt lexikon för Finland, Svenska litteratursällskapet i Finland. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852 https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=11084
- ↑ Jalovaara, Ville: Myrskyä ja mystiikkaa, s. 20. Suomen tasavallan presidentit ja kirkko. Kirjapaja, 2018. ISBN 978-952-288-855-6.
- ↑ Ylioppilaspietismi yhteiskunnalle vaarallisena liikkeenä Edita. Viitattu 15.2.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tiensuu, Kyllikki: Melartin, Erik Gabriel (1780–1847) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 28.2.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
|
Edeltäjä: Jakob Tengström |
Turun arkkipiispa 1833–1847 |
Seuraaja: Edvard Bergenheim |
| |||||||||||||||||
| ||||||||||||||
