Erik Gabriel Melartin

Erik Gabriel Melartin
Melartin 1800-luvulla.
Turun ja Suomen arkkipiispa
1833–1847
Edeltäjä	Jakob Tengström
Seuraaja	Edvard Bergenheim
Henkilötiedot
Koko nimi	Erik Gabriel Melartin
Syntynyt	11. tammikuuta 1780 Kärkölä
Kuollut	8. heinäkuuta 1847 (67 vuotta) Turku
Kansalaisuus	Suomen suuriruhtinaskunta
Ammatti	arkkipiispa, teologian professori, koulunuudistaja
Arvonimi	Teologian kunniatohtori (1826) Vladimirin R 3 (1833) P. Stanislauksen R 1 (1834) P. Annan R 1 (1840) P. Vladimirin R 2 suurr. (1844)
Vanhemmat	Erik Melartin Vendela Lyra
Puoliso	Nathalia Sofia Sattler (vih. )
Muut tiedot
Koulutus	Filosofian maisteri (1802) Kreikan kirjallisuuden dosentti (1804) Pappisvihkimys (1812)
Merkittävät teokset	E. G. Melartins betänkande öfver skolanstalterna i Wiborgs län (1812) Tal om förhållandet mellan Catholismens och protestantismens anda (1830) Paimenkirje (1834)
Uskonto	kristinusko
Tunnustuskunta	luterilaisuus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Erik Gabriel Melartin (11. tammikuuta 1780 Kärkölä^[1] – 8. heinäkuuta 1847 Turku^[1]) oli suomalainen koulumies ja Turun arkkipiispa vuosina 1833–1847.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Melartin opiskeli Porvoossa ja Turun akatemiassa. Hän oli Viipurin lukion lehtori vuosina 1805–1810 ja Vanhan Suomen koululaitoksen johtaja vuosina 1810–1814. Hän sai vuonna 1812 Turun akatemian teologian professorin viran ja oli vuodesta 1828 lähtien dogmatiikan professori. Vuonna 1833 hänet valittiin Turun arkkipiispaksi.

Melartin oli jäsenenä kahdessa koulukomiteassa, jotka toimivat 1810–1830-luvuilla. Komitean jäsenenä hän esitti muun muassa kirkon ja koululaitoksen erottamista toisistaan, mutta ehdotusta ei toteutettu. Melartin oli jäsen myös komiteassa, joka valmisteli vuoden 1843 koulujärjestyksen.

Melartin oli mukana perustamassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa ja oli sen ensimmäinen esimies vuosina 1831–1833.

Arkkipiispa 1833–1847[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Melartin nimitettiin arkkipiispaksi toiselta vaalisijalta vuonna 1833. Nimityksessä poliittiset näkökohdat saivat erityistä arvoa. Melartinin uskollisuus uutta esivaltaa kohtaan nosti hänet arkkipiispaksi ohi tuomiorovasti Gustaf Gadolinin. Nimityksen teki keisari Nikolai I.^[2]

Melartinin kaudella kirkon sisällä vaikutti uskonnollinen herätys erityisesti Pohjois-Savossa ja Pohjanmaalla. Aluksi Melartin piti nuorten herännäispappien työtä kirkon elämää elvyttävänä. Arkkipiispana Melartin kehotti papistoa aluksi osallistumaan seuroihin. Keisari Nikolai I piti pietismiä kuitenkin yleiseurooppalaisena vallankumouksellisena liikehdintänä ja uudet uskonnolliset liikkeet oli torjuttava. Venäläisille viranomaisille lähetetty ilmiantokirje johti herätysliikkeiden tarkkailuun ja toiminnan selvittämiseen. Täten myös arkkipiispa Melartinin kanta herätysliikkeitä kohtaan jyrkkeni torjuvaksi.^[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

↑ ^a ^b Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852 https://ylioppilasmatrikkeli.fi/henkilo.php?id=11084
↑ Jalovaara, Ville: Myrskyä ja mystiikkaa, s. 20. Suomen tasavallan presidentit ja kirkko. Kirjapaja, 2018. ISBN 978-952-288-855-6.
↑ Ylioppilaspietismi yhteiskunnalle vaarallisena liikkeenä Edita. Viitattu 15.2.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiensuu, Kyllikki: Melartin, Erik Gabriel (1780–1847) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 28.2.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Edeltäjä:
Jakob Tengström

Turun arkkipiispa
1833–1847

Seuraaja:
Edvard Bergenheim

n k m Turun ja Suomen arkkipiispat

Katoliset piispat (1134–1550)	Henrik^* (1134–1158) Rodolfus^* (~1202–~1209) Folkvinus^* (~1210–~1234) Tuomas (~1234–1245) Bero I (~1248–1258) Ragvald I (1258–1266) Catillus (1266–1286) Johannes (1286–1290) Maunu I (1291–1308) Ragvald II (1309–1321) Pentti Gregoriuksenpoika (1321–1338) Hemming (1338–1366) Henrik Hartmanninpoika (1366–1367) Johannes Pietarinpoika (1367–1370) Johannes Westfal (1370–1385) Bero Balk (1385–1412) Maunu Tavast (1412–1450) Olavi Maununpoika (1450–1460) Konrad Bitz (1460–1489) Maunu III Särkilahti (1489–1500) Lauri Suurpää (1500–1506) Johannes Olavinpoika (1506–1510) Arvid Kurki (1510–1522) Ericus Svenonius (1523–1527) Martti Skytte (1528–1550)

Luterilaiset piispat (1554–1817)	Mikael Agricola (1554–1557) Pietari Follingius (1558–1563) Paavali Juusten (1563–1575) Ericus Erici Sorolainen (1583–1625) Isaacus Rothovius (1627–1652) Aeschillus Petraeus (1652–1657) Johannes Terserus (1658–1664) Johannes Gezelius vanhempi (1664–1690) Johannes Gezelius nuorempi (1690–1718) Herman Witte (1721–1728) Lars Tammelin (1728–1733) Jonas Fahlenius (1734–1748) Johan Browallius (1748–1755) Karl Fredrik Mennander (1757–1775) Jakob Haartman (1776–1788) Jakob Gadolin (1788–1802) Jakob Tengström (1803–1817)

Luterilaiset arkkipiispat (1817–)	Jakob Tengström (1817–1832) Erik Gabriel Melartin (1833–1847) Edvard Bergenheim (1850–1884) Torsten Thure Renvall (1884–1898) Gustaf Johansson (1899–1930) Lauri Ingman (1930–1934) Erkki Kaila (1935–1944) Aleksi Lehtonen (1945–1951) Ilmari Salomies (1951–1964) Martti Simojoki (1964–1978) Mikko Juva (1978–1982) John Vikström (1982–1998) Jukka Paarma (1998–2010) Kari Mäkinen (2010–2018) Tapio Luoma (2018–)

^*=historiallisuus epävarmaa

n k m Turun akatemian, Aleksanterin yliopiston ja Helsingin yliopiston rehtorit

Kuninkaallinen Turun akatemia (1640–1809)	E. Petraeus (1640–1641) M. Wexionius (1641–1642) Vigelius (1642–1643) Achrelius (1643–1644) Kexlerus (1644–1645) Terserus (1645–1646) Stodius (1646–1647) Alanus (1647–1648) Nycopensis (1648–1649) E. Petraeus (1649–1650) Achrelius (1650–1651) Stodius (1651–1652) Alanus (1652–1653) M. Wexionius (1653–1655) Kexlerus (1655–1656) Nycopensis (1656–1657) Thauvonius (1657–1658) Stodius (1658–1659) P. Bergius (1659–1660) O. Wexionus (1660–1661) Svenonius (1661–1662) Thuronius (1662–1664) Kempe (1664–1665) Thauvonius (1665–1666) Kexlerus (1666–1667) O. Wexionus (1667–1668) Svenonius (1668–1669) P. Bergius (1669–1670) Bång (1670–1671) Miltopaeus (1671–1672) Tunander (1672–1673) Ja. Flachsenius (1673–1674) A. Petraeus (1674–1675) Kempe (1675–1676) Tillandz (1676–1677) Laurbecchius (1677–1678) Svenonius (1678–1679) Jo. Flachsenius (1679–1680) Gezelius (1680–1681) Fahlander (1681–1682) Ja. Flachsenius (1682–1683) Tillandz (1683–1684) Laurbecchius (1684–1685) Svenonius (1685–1686) Jo. Flachsenius (1686–1687) Achrelius (1687–1688) Tolpo (1688–1689) Wanochius (1689–1690) P. Hahn (1690–1691) Ja. Flachsenius (1691–1692) Swederus (1692–1693) Lund (1693–1694) Laurbecchius (1694–1695) Jo. Flachsenius (1695–1696) Braun (1696–1697) Steen (1697–1698†) Rudeen (1698–1699) Alander (1699–1700) Munster (1700–1701) Pihlman (1701–1702) Tammelin (1702–1703) Jo. Flachsenius (1703–1704) Swederus (1704–1705) P. Hahn (1705–1706) S. Hahn (1706–1707) Hielm (1707–1708) Munster (1708–1709) Tammelin (1709–1710) G. Juslenius (1710–1711) Nysselius (1711–1712) A. Pryss (1712-1713) Bröms (1713) A. Pryss (1713–1722) Ross (1722–1724) Schulteen (1724–1725) Ekeblad (1725–1726) A. Pryss (1726–1727) Fahlenius (1727–1728) Thorwöste (1728–1729) D. Juslenius (1729–1730) Scarin (1730–1731) Jo. Haartman (1731–1732) Hasselbom (1732–1733) Björklund (1733–1734) Hassel (1734–1735) A. Bergius (1735–1736) Schulteen (1736–1737) Spöring (1737–1738) A. Pryss (1738–1739) Björklund (1739–1740) Scarin (1740–1741) Filenius (1741) Hasselbom (1743–1744) Hassel (1744–1745) Browallius (1745–1746) Spöring (1746–1747) Browallius (1747–1748) Scarin (1748–1749) S. Pryss (1749–1750) O. Pryss (1750–1751) Hassel (1751–1752) Tillander (1752–1753) Mennander (1753–1754) Mesterton (1754–1755) Clewberg (1755–1756) Kalm (1756–1757) Ja. Gadolin (1757–1758) S. Pryss (1758–1759) O. Pryss (1759–1760) Leche (1760–1761) Tillander (1761–1762) Hassel (1762–1763) Ja. Gadolin (1763–1764) Mesterton (1764–1765) Kalm (1765–1766) Ross (1766–1767) Wallenius (1767–1768) Gadd (1768–1769) Bilmark (1769–1770) Planman (1770–1771) Hassel (1771–1772) Kalm (1772–1773) Ja. Gadolin (1773–1774) Gadd (1774–1775) Ja. Haartman (1775–1776) Nääf (1776–1777) Bilmark (1777–1778) Planman (1778–1779) Lefrén (1779–1780) Ja. Gadolin (1780–1781) Calonius (1781–1782) Gadd (1782–1783) Bilmark (1783–1784) Lefrén (1784–1785) Planman (1785–1786) Porthan (1786–1787) Schalberg (1787–1788) Kreander (1788–1789) Hellenius (1789–1790) Lindqvist (1790–1791) von Bonsdorff (1791–1792) Malmström (1792–1793) Cavander (1793–1794) G. E. Haartman (1794–1795) Bilmark (1795–1796) Lefrén (1796–1797) von Bonsdorff (1797–1798) Porthan (1798–1799) Tengström (1799–1800) Calonius (1800–1801) Schalberg (1801–1802) Hellenius (1802–1803) Jo. Gadolin (1803–1804) G. Gadolin (1804–1805) Mether (1805–1806) Hällström (1806–1807) Calonius (1807–1808)

Keisarillinen Turun akatemia (1809–1828)	G. Gadolin (1809–1810) von Bonsdorff (1810–1811) Jo. Gadolin (1811–1812) G. Gadolin (1812–1813) Hällström (1813–1814) Pippingsköld (1814–1815) Wallenius (1815–1816) Snellman (1816–1817) Myréen (1817–1818) A. J. Lagus (1818–1819) Melartin (1819–1820) Bonsdorff (1820–1821) Fattenborg (1821–1822) Avellan (1822–1823) Pipping (1823–1824) Sahlberg (1824–1825) Bergbom (1825–1826) G. Gadolin (1826–1827) Hällström (1827–1828)

Keisarillinen Aleksanterin-Yliopisto (1828–1919)	Myréen (1828–1829) Hällström (1829–1832) Melartin (1832–1833) Pipping (1833–1839) af Ursin (1839–1845) W. G. Lagus (1845–1848) G. Rein (1848–1858) Arppe (1858–1869) Lindelöf (1869–1872) Moberg (1872–1875) Topelius (1875–1878) J. J. W. Lagus (1878–1884) Ahlqvist (1884–1887) T. Rein (1887–1896) Forsman (1896–1899) Hjelt (1899–1905) Wrede (1905) Hjelt (1905–1907) Heikel (1907–1911) Donner (1911–1915) Ruin (1915–1920)

Helsingin yliopisto (1817–)	Heikel (1920–1922) Suolahti (1923–1926) Tulenheimo (1926–1930) Brotherus (1931–1938) Linkola (1938–1941) Nevanlinna (1941–1945) Långfors (1945–1950) Lönnroth (1950–1953) Ravila (1953–1956) Linkomies (1956–1962) Kivinen (1962–1971) Juva (1971–1973) Palmén (1973–1978) Oker-Blom (1978–1983) Lehto (1983–1988) Tommila (1988–1992) Ihamuotila (1992–1996) Raivio (1996–2003) Niiniluoto (2003–2008) Wilhelmsson (2008–2013) Kola (2013–2018) Niemelä (2018–2022) Lindblom (2022–)

Auktoriteettitunnisteet

Kansainväliset	ISNI VIAF

Kansalliset	Saksa Suomi (KANTO) Ruotsi

Henkilöt	Deutsche Biographie Kansallisbiografia Biografiskt Lexikon Uppslagsverket Finland Biografiasampo Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

Erik Gabriel Melartin

Sisällys

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkkipiispa 1833–1847[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Navigointivalikko

Erik Gabriel Melartin

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkkipiispa 1833–1847[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Navigointivalikko

Haku