Erik Lönnroth

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rehtori Lönnroth työhuoneessaan
Tämä artikkeli kertoo suomalaisesta professorista. Ruotsalaisesta historian professorista kertoo artikkeli Erik Lönnroth (historioitsija).

Erik Johannes Lönnroth (2. elokuuta 1883 Porvoo23. joulukuuta 1971 Helsinki) oli suomalainen metsätieteilijä, professori ja Helsingin yliopiston rehtori (19501953).[1] Hänet nimitettiin metsänarvioinnin professoriksi 1928. Hän edisti voimakkaasti Metsätalon ja Porthanian aikaansaamista. Lönnroth tunnettiin myös lempinimellä ”Olkikatto-Erkki”.lähde?

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lönnrothin vanhemmat olivat sotarovasti Alfons Johan Alexander Lönnroth ja Gabriella Leinberg ja puoliso vuodesta 1921 lääketieteen lisensiaatti Elsa Sillman, joka oli metsänhoitaja Conrad Sillmanin ja Emilie Wanda Baerin tytär.[2] Hänen veljensä Arvo Lönnroth toimi tie- ja vesihallituksen pääjohtajana sekä rautatie-, tie- ja vesirakennuksen professorina.

Lönnrothin kerrotaan olleen tarkka siitä, ettei ollut sukua Elias Lönnrotille.[3] Lönnrothin perhetaustasta on helppo poimia esimerkkejä aktiivisista vaikuttajista: hänen tätinsä Alma Forstén perusti Reitkallin puutarhakoulun sekä toimi Martta-liikkeen kantavana voimana Kymenlaaksossa; toinen täti Olga Forstén herätti aikoinaan huomiota naispuolisena kuoronjohtajana niin Varkaudessa kuin Pietarissakin, ja hän myös järjesti 1899 suuren manifestin vieneelle valtuuskunnalle miehensä johtamassa pietarilaistehtaassa majoituksen; isä sotarovasti Alfons Lönnroth toimi pitkään Lappeen kirkkoherrana ja isän eno Knut Stjernvall suunnitteli Suomen ensimmäisen rautatien ja kohosi myöhemmin koko Venäjän rautatiehallinnon päälliköksi.

Ammattiura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lönnroth saattaa arvovieraita Metsätalon vihkiäisissä. Kuvassa marsalkka Mannerheim ja pääministeri Ryti.

Lönnroth opetti vuodesta 1914 Helsingin yliopistossa metsäarviointia, ensin ylimääräisenä opettajana, vuodesta 1928 professorina. Hänen 1919 ilmestynyt ensimmäinen tieteellinen julkaisunsa metsäarvioinnin harjoitustöistä säilyi alan oppikirjana aina 1950-luvulle saakka. Lönnrothin tieteelliset julkaisut käsittelivät metsän kasvu- ja rakenneoppia, puun mittausta sekä metsätalouden järjestämistä. Hänen 1929 kehittämänsä matemaattinen malli metsän kasvun ja poistuman suhteesta on ollut keskeinen tekijä arvioitaessa metsäekosysteemin biomassan kokonaistuotosta ja verrattaessa jatkuvan tuotoksen ja kertainvestointiin perustuvaa biomassan mittaustulosta toisiinsa.[4] Metsän arviointiin Lönnroth kehitti puun korkeuden mittarin eli hypsometrin ja puun läpimitan määrityslaitteen eli dendrometrin.

Opettamisen ohella Lönnrothin kykyjä käytettiin mitä moninaisimmissa yhteyksissä. Edustamisen kyky ja taito yhdistyneenä komeaan ulkomuotoon (hänet tunnettiin myös lempinimellä Vackre Erik) veivät hänet erilaisten järjestöjen johtotehtäviin. Metsäntutkimusojärjestöjen kansainvälisen liiton (IUFRO) kongressissa 1938 hänet valittiin liiton presidentiksi.[4] Tätä tehtävää hän hoiti aina vuoteen 1948 saakka. Jo kotitaustansa vuoksi maanpuolustustyö oli aina lähellä Lönnrothin sydäntä. Talvisodan aikana hän johti ulkomaisten vapaaehtoisten värväys- ja sijoitustoimintaa, ja jatkosodassa hän toimi päämajassa toimistopäällikkönä. Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsasvaltuuskunnan puheenjohtajana hänen panoksensa patsaan aikaansaamiseksi oli olennainen.[5] Erik Lönnroth toimi Kymenlaakson Osakunnan inspehtorina sen perustamisesta rehtoriksi valitsemiseensa asti 1933-1950.[6] Tiedemiespuolenönnroth oli musiikillisesti hyvin lahjakas viulisti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 421–422. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  2. ”Lönnroth, Erik Johannes”, Suomen metsänhoitajat. Finlands forstmästare 1931–1945, s. 393–395. Helsinki: Suomen Metsänhoitajaliitto, 1946.
  3. Tiedekirjasto.
  4. a b Leikola, Matti: Lönnroth, Erik (1883–1971). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  5. http://www.suomenkuvalehti.fi/sk-netti/uutiset-ja-politiikka/kotimaa/mannerheimin-uusin-taistelu.asp
  6. Historia Kymenlaakson Osakunta. 22.8.2016. Viitattu 16.2.2019.