K. R. Brotherus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
K. R. Brotherus
Karl-Robert-Brotherus-1910s.jpg
Syntynyt 12. joulukuuta 1880
Hamina
Kuollut 7. heinäkuuta 1949 (68 vuotta)
Helsinki
Kansallisuus suomalainen
Tutkimusala politiikan tutkimus
Tutkinnot Helsingin yliopisto

Karl Robert Brotherus (s. 12. joulukuuta 1880 Hamina7. heinäkuuta 1949 Helsinki) oli suomalainen valtio-opin professori.[1] Hän toimi Helsingin yliopiston valtio-opin professorina vuosina 1924–1949 ja Helsingin yliopiston rehtorina 1931–1938.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brotherus valmistui ylioppilaaksi 1889 Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta. Hän opiskeli sen jälkeen Helsingin yliopistossa, josta valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1901. Valmistumisen jälkeen hän toimi vuosina 1903–1909 Helsingin kauppakorkeakoulun maantieteen opettajana. Opettajantyönsä ohella Brotherus harjoitti jatko-opintoja, ja opiskeli muun muassa Leipzigissa vuosina 1904 ja 1906. Vuonna 1906 hänestä tuli filosofian lisensiaatti ja vuonna 1907 hänet promovoitiin filosofian tohtoriksi.

Tohtorin oppiarvon saatuaan Brotherus toimi muun muassa Suomen ylioppilaskunnan puheenjohtajana (1909–1910), Nuorsuomalaisen puolueen hallituksessa (1911–1916), vuonna 1918 perustetun Kansallisen kokoomuspuolueen valtuuskunnassa (1918–1922), kauppakoulun opettajana (1915–1919) ja Suomen virallisen tietotoimiston johtajana (1919–1920). Brotheruksella oli vuosina 1902–1924 myös Helsingin yliopiston konsistorinamanuenssin virka, josta hän oli tosin eronneena jatko-opiskelunsa aikana vuosina 1903–1907.

Vuonna 1924 Brotherus nimitettiin Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin professoriksi. Tässä virassa hän toimi vuoteen 1949 saakka, jolloin hänestä promovoitiin vielä Helsingin yliopiston valtiotieteen kunniatohtori.

Uskonnonvapauskysymys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi Brotheruksen kiinnostuksen kohteita oli uskonnonvapauskysymys. Hän otti kantaa tähän aiheeseen muun muassa ylioppilaskunnan eri järjestöissä. Vuonna 1910 Brotherus julkaisi ylioppilaiden keskusteluseuran kirjasarjassa tutkielman Valtio ja valtiouskonto, jossa hän otti kantaa uskonnonvapauden puolesta. Valtioneuvosto kutsui Brotheruksen vuonna 1919 perustetun uskonnonvapauskomitean puheenjohtajaksi. Komitean työn tuloksena syntyi ehdotus Suomen ensimmäisestä uskonnonvapauslaista, joka hyväksyttiin eduskunnassa ja astui voimaan vuonna 1921. Brotherus jatkoi aiheen tutkimista jatko-opinnoissaan, minkä tuloksena hän julkaisi aiheesta vuonna 1923 teoksen Valtio ja kirkko. Teos käsittelee sekä uskonnonvapauskysymyksen historiaa että Suomessa säädetyn uskonnonvapauslain merkitystä.

Brotheruksen kirjoituksista käy varsin selvästi ilmi, että hän itse edusti agnostisismia. Hän katsoi Bertrand Russellin tavoin, että pyrkimys löytää todisteita kristinuskon oikeutuksesta tai jumalan olemassaolosta on mahdotonta ja siksi turhaa.[3]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Immanuel Kants Philosophie der Geschichte. Väitöskirja. Helsingfors: Författare, 1905.
  • Valtio ja valtionuskonto. Ylioppilaiden keskusteluseuran julkaisuja n:o 1. Helsingissä: Otava, 1910. Teoksen verkkoversio.
  • Valtio ja kirkko: Katsaus Suomen uskontolainsäädännön kehitykseen. Sivistys ja tiede 38. Porvoo: WSOY, 1923.
  • Sodanjälkeinen Eurooppa ja Kansainliitto. Porvoo: WSOY, 1930.
  • Katsaus Suomen valtiollisen järjestysmuodon historialliseen kehitykseen. Porvoo: WSOY, 1945.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Brotherus, K. R. hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012).
  2. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 86–87. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  3. Brotherus, K. R.: Valtio ja valtionuskonto. Ylioppilaiden keskusteluseuran julkaisuja n:o 1. Helsinki: Otava. Teoksen verkkoversio.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.