Waldemar Ruin

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Waldemar Ruin vuonna 1893.

Waldemar Ruin (25. heinäkuuta 1857 Suzdal, Venäjä10. maaliskuuta 1938 Helsinki) oli suomalainen kasvatustieteilijä, professori ja Helsingin yliopiston rehtori.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruinin vanhemmat olivat eversti Constantin Nikolai Ruin ja Nathalia Sophia von Croninann. Hän pääsi ylioppilaaksi 1876 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1881 sekä lisensiaatiksi ja tohtoriksi 1886. Ruin teki opintomatkat Saksan yliopistoihin (erityisesti Leipzigiin) 1882–1884 sekä Sveitsiin ja Saksaan 1886–1887.

Ruin toimi Helsingin yliopiston filosofian dosenttina 1887–1888, kasvatus- ja opetusopin professorina 1888–1926 sekä yliopiston vararehtorina 1911–1915 ja rehtorina 1915–1920. Hän hoiti myös filosofian professuuria 1899–1904.

Ruin oli ylioppilastutkintovaliokunnan puheenjohtaja 1889–1915, ns. suuren koulukomitean jäsen 1906–1910 ja puheenjohtaja 1908–1909, Kasvatusopillisen yhdistyksen keskusosaston puheenjohtaja 1902–1927 sekä Suomalais-saksalaisen yhdistyksen puheenjohtaja 1918–1933. Hän toimi myös joitakin vuosia Sällskapet för Psykisk Forskning -yhdistyksen varapuheenjohtajana sen perustamisesta lähtien.

Waldemar Ruin oli naimisissa kaksi kertaa:

  • 1886–1933 Flora Henrika Lindholmin (1856–1933) kanssa
  • 1935–1937 Maria Rossin (1861–1937) kanssa.

Ruinilla oli kolme lasta ensimmäisestä avioliitostaan ja lisäksi ottotytär. Tunnetuin lapsista oli Åbo Akademin professori ja kirjailija Hans Ruin (1891–1980). Ottotytär oli taidemaalari Ingrid Linnea Ruin.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kunskap och ideal: Ett bidrag till frågan om vetandets begränskning. Väitöskirja. Helsingfors 1886.
  • Om karaktärsbildningens didaktiska hjelpmedel. Väitöskirja. Helsinki 1887.
  • Pestalozzi, ett menniskokärlekens snille. Helsinki 1896.
  • Betraktelser vid sekelskiftet: 1. En blick på XIX seklets pedagogik. 2. Pedagogiska önskningsmål inför XX seklet. Helsinki 1900.
  • Johan Ludvig Runeberg: Minnesblad. Helsinki 1904.
  • Elämän arvosta ja kaunistuksesta. Helsinki 1905.
  • Målet för estetisk kultur i skolorna: Föredrag vid nionde nordiska skolmötet. Helsinki 1905.
  • Onnellisuus ja kasvatus. Tieteen työmailta 8. Otava 1905.
  • Lifvets sömn: Föredrag vid VII nordiska folkhögskolemötets akad. kurser i Helsingfors, augusti 1907. Svenska Folkskolans Vänner, Helsinki 1907.
  • Det obekanta: Föredrag vid de svenska feriekursernas öppnande. Svenska Folkskolans Vänner, Helsingfors 1907.
  • Till reformationsjubileet 1917: Inbjudningsskrift till den fest, varmed Finlands universitet den 31 oktober 1917 kl. ½ 3 högtidlighåller Reformationens 400-års minne. Inbjudningsskrift utg. av Alexanders-universitetets i Finland rektor (Wald. Ruin). Helsinki 1917.
  • Drei Reden pro Germania. Helsinki 1918.
  • Die deutsche Rettungstat 1918: Von der Finnisch-deutschen Gesellschaft an ihrem ersten Jahrestage in Reden gefeiert. Reden von Wald. Ruin, Adolf v. Bonsdorff, W. Thesleff. Finnisch-deutsche Gesellschaft, Helsingfors 1919.
  • Kulturen och tiden. Söderström, Helsinki 1920.
  • Viljans religion. Helsinki 1923.
  • Från krönikan till Oswald Spengler: En blick på historieundervisningens vedermödor. Helsingfors 1925.
  • Lapsi ja ilo. Runon "Muuan isä" on suomentanut Otto Manninen. Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliitto, Helsinki 1925.
  • På Elli och Alfons Lönnroths guldbröllopsdag. 1929.
  • Riket i väntan. Natur och kultur, Stockholm 1935.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aho, Jouko: Ruin, Waldemar (1857–1938). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 14.2.2008. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.