Kaarlo Linkola
| Kaarlo Linkola | |
|---|---|
 Linkola 1930-luvulla. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. kesäkuuta 1888 Joensuu |
| Kuollut | 27. huhtikuuta 1942 (53 vuotta) Helsinki |
Kaarlo Linkola (vuoteen 1906 Collan; 6. kesäkuuta 1888 Joensuu – 27. huhtikuuta 1942 Helsinki) oli suomalainen kasvitieteilijä, kasvitieteen professori sekä Helsingin yliopiston rehtori.[1]
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linkola kuului itäsuomalaiseen Collanin virkamies- ja pappissukuun. Hänen vanhempansa olivat Liperin kihlakunnan kruununvouti Karl Julius Collan (1856–1938) ja Naema o.s. Elfving (1868–1920), Vaasan pormestari Karl Oskar Elfvingin tytär. Lyseon seitsemännellä luokalla vuonna 1906 hän suomensi sukunimensä suuren nimenmuutoksen yhteydessä Linkolaksi, sillä hänen isoisänsä Zachris Collan omisti Sulkavalla Linkola-nimisen tilan.
Tultuaan ylioppilaaksi 1907 Linkola aloitti luonnontieteiden opiskelun Helsingin yliopistossa pääaineenaan kasvitiede. Hän opiskeli myös eläintiedettä, maantiedettä ja kemiaa. Tohtoriksi hän väitteli vuonna 1916, ja hänet nimitettiin kasvitieteen dosentiksi vuonna 1919. Linkola kuului Helsingin suojeluskunnan yliopistokomppaniaan.[2] Kasvitieteen opetus yliopistossa oli noihin aikoihin saakka ollut ruotsinkielistä ja kasvitieteen alkuperäinen oppituoli oli ruotsinkielisen Fredrik Elfvingin hallussa. Tämän professuurin rinnalle perustettiin vuonna 1925 suomenkielinen kasvitieteen oppituoli, johon nimitettiin Linkola. Elfvingin jäätyä eläkkeelle vuonna 1926 kasvitieteen laitoksen esimiehen tehtävät siirrettiin Linkolalle. Hän toimi myös yliopiston rehtorina vuosina 1938–1941. Linkola kuoli sinänsä onnistuneen eturauhasleikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin vuonna 1942[3], ja hänen seuraajakseen uudeksi suomenkieliseksi kasvitieteen professoriksi nimitettiin sodan jälkeen vuonna 1946 Aarno Kalela.
Linkolalla oli merkittävä rooli, kun vuonna 1927 eduskunnalle annettiin ensimmäinen lakiesitys luonnonpuistojen ja kansallispuistojen perustamiseksi. Tämän esityksen sittemmin kaaduttua hän toimi aktiivisesti uuden lain voimaansaamiseksi. Luonnon- ja kansallispuistojen perustamiseksi tässä yhteydessä käyty 15-vuotinen taistelu johti osaltaan luonnonsuojeluliikkeen järjestäytymiseen. Samalla hän perusti myös Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen vuonna 1938 ja toimi sen puheenjohtajana kuolemaansa saakka.
Jatkosodan aikana hän toimi 11. joulukuuta 1941 alkaen myös Tieteellisen Itä-Karjalan toimikunnan puheenjohtajana. Hänen seuraajakseen valittiin Väinö Auer.
Linkolan ensimmäinen puoliso vuodesta 1915 oli Anna Irene o.s. Ringbom (1891–1921). Heille syntyi vuonna 1921 poika Anssi, joka kaatui jatkosodassa syyskuussa 1941. Vuodesta 1928 hän oli naimisissa Hilkka Margareta Suolahden (1907–2001) kanssa, joka oli yliopiston kanslerin Hugo Suolahden tytär.[1] Heidän poikansa Kaarlo Pentti Linkola (1932–2020) oli tunnettu ympäristöfilosofi, toisinajattelija, luonnonsuojelija, kirjailija ja kalastaja. Toinen poika Martti Juhani Linkola (1936–2011) oli museoviraston intendentti.[4] Tytär Aira Margareta Ruohonen (o.s. Linkola) (1930-) toimi Helsingin yliopiston oikeuslääketieteellisen laitoksen kemistinä.lähde?
Linkolan lapsenlapsia ovat Marja Ruohonen-Lehto, Laura Ruohonen, Mirjami Linkola, Leena Linkola, Inker-Anni Linkola-Aikio, Anna Ruohonen, Antti Ruohonen ja Hannu Linkola.lähde?
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Haapasaari, Matti: ”Linkola, Kaarlo (1888–1942)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9. Teoksen verkkoversio.
- Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesluettelo 1918–2000.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 405. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ Yliopistokomppania s.79. 1922.
- ↑ Linkola, Pentti: Voisiko elämä voittaa, s. 246. Tammi, 2004. ISBN 951-31-3159-9
- ↑ Linkolan sisarusten koti oli puutarhassa keskellä Helsinkiä. Helsingin Sanomat. 14.10.2006. Viitattu 22.1.2018.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pesola, Vilho A.: Kaarlo Linkola kirjeenvaihtokumppanin näkemänä. WSOY, 1966.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Linkola, Kaarlo hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||
