Johannes Gezelius nuorempi
| Johannes Gezelius nuorempi | |
|---|---|
 |
|
| Inkerinmaan superintendentti | |
|
|
|
| Turun piispa | |
|
|
|
| Edeltäjä | Johannes Gezelius vanhempi |
| Seuraaja | Herman Witte |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | Tartto |
| Kuollut | Täby |
| Muut tiedot | |
| Uskonto | Luterilaisuus |
Johannes (Juhana) Gezelius, nuorempi (6. syyskuuta 1647 – 10. huhtikuuta 1718) toimi Turun piispana vuosina 1690–1718. Sitä ennen hän oli 1681–1689 Inkerinmaan superintendentti, joka kannusti inkerikkojen ja karjalaisten ortodoksien voimalliseen käännyttämiseen luterilaisiksi.
Hän oli edellisen piispan Johannes Gezelius vanhemman poika. Hän jatkoi uutterasti isänsä työtä, muun muassa hänen suunnittelemaansa Gezeliuksen raamattuteosta. Työhön hän otti vaikutteita Englantiin ja Saksaan vuosina 1670–1674 tekemällään opintomatkalla[1]. Hänen aikanaan Suomessa otettiin käyttöön uusi kirkkokäsikirja vuonna 1694 ja virsikirja (ns. Vanha virsikirja) vuonna 1701. Gezeliuksen kaudella puhdasoppisuuden valta-asema alkoi murtua osaksi uusien filosofisten virtausten ja osaksi pietismin vaikutuksesta. Isonvihan alettua vuonna 1713 Gezelius pakeni Ruotsiin ja yritti vielä sieltä käsin kirjeitse hoitaa oman hiippakuntansa ja hänen hoitoonsa vuonna 1712 uskotun Viipurin hiippakunnan asioita.[2]
Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laasonen, Pentti: Vanhan ja uuden rajamaastossa. Johannes Gezelius nuorempi kulttuurivaikuttajana. SKS, 2009. ISBN 978-952-222-122-3.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laasonen, Pentti: Gezelius, Johannes nuorempi (1647–1718) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 25.8.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
|
Edeltäjä: Johannes Gezelius vanhempi |
Turun piispa 1690–1718 |
Seuraaja: Herman Witte |
|