Aleksi Lehtonen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo arkkipiispasta. Kansanedustajasta kertoo artikkeli Aleksi Lehtonen (poliitikko).
Aleksi Lehtonen
Arkkipiispa Aleksi Lehtonen Valokuvaamo Tenhovaara, kuvaaja Museovirasto - Musketti
Arkkipiispa Aleksi Lehtonen
Valokuvaamo Tenhovaara, kuvaaja
Museovirasto - Musketti
Henkilötiedot
Syntynyt 21. kesäkuuta 1891
Uusikaupunki
Kuollut 27. maaliskuuta 1951 (59 vuotta)
Turku
Ammatti kappalainen, assistentti, professori, piispa, arkkipiispa
Muut tiedot
Asuinpaikka Uusikaupunki, Helsinki, Tampere, Turku
Aktiivisena 1912‒1951
Merkittävät teokset Varhaisemman herännäisyyden käsitys pappisvirasta (Väitöskirja),
Uskon jalo taistelu, Jumalan rauha, Vesperale I-II
sekä Kirkon pyhät toimitukset
Arvonimi Bonnin ja Sopronin yliopistossa teologian kunniatohtoriksi
Edeltäjä Tampereen piispanvirassa Jaakko Gummerus,
arkkipiispan virassa Erkki Kaila
Seuraaja Tampereen piispanvirassa Eelis Gulin,
arkkipiispan virassa Ilmari Salomies
Puoliso Kyllikki Margaretha af Hällström
Vanhemmat Emanuel Lehtonen ja Fransisca Sofia Josefintytär Siiri
Sukulaiset sisarukset Naima, Aina, Johan ja Anna
Lapset Samuel, Mikael, Risto, Elisabeth ja Johannes

Aleksi Emanuel Lehtonen (21. kesäkuuta 1891 Uusikaupunki27. maaliskuuta 1951 Turku) toimi Turun arkkipiispana vuosina 1945–1951.

Suku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksi Lehtosen isä Emanuel Lehtonen oli Uudenkaupungin kaupunginpalvelija ja äiti Fransisca Sofia Josefintytär Siiri, joka toimi lastenvaatteiden ompelijana. Perheeseen syntyivät lapset Naima vuonna 1878 (k. 1879), Aina 1880, Johan 1883 (k. 1885), Anna 1890 ja Aleksi vuonna 1891. Perheen lapsista tuli täysorpoja vuonna 1899, kun isä kuoli; äiti oli kuollut muutama kuukausi aiemmin. Aleksi sai hyvän uuden kodin tullipäällysmies F. O. Stenroosin ja tämän sydämellisen Maria-rouvan luota.

Aleksi Lehtosen puoliso oli Kyllikki Margaretha af Hällström. Perheeseen syntyivät lapset Samuel, Mikael, Risto, Elisabeth ja Johannes.[1][2] Pojista Samuel Lehtonen toimi aikanaan Helsingin piispana ja myös Mikael ja Risto Lehtonen ovat pappeja.[3] Arkkipiispa Lehtonen kuoli Turussa 1951.

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtonen kävi koulua Uudessakaupungissa, jonka lyseosta hän valmistui ylioppilaaksi 16-vuotiaana. Helsingin yliopistossa hän opiskeli teologiaa ja valmistui papiksi vuonna 1911 20-vuotiaana. Teologian kandidaatin tutkinnon hän suoritti vuonna 1917 ja lisensiaatin 1921. Tohtoriksi (ultimus) hän valmistui 1923. Ulkomaisia opintoja Lehtonen suoritti Leipzigissa 1923 ja Englannissa 1924. Opinto- ja tutkimusmatkoja hän teki mm. Yhdysvaltoihin, Italiaan, Sveitsiin ja Skandinaviaan.[2]

Työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen papin virkapaikka Lehtosella oli Laviassa. Myöhemmin Lehtonen toimi Helsingin pohjoisen suomalaisen seurakunnan kappalaisen virassa vuodesta 1917, josta hän vuonna 1922 siirtyi Helsingin yliopistoon käytännöllisen teologian professori Lauri Ingmanin assistentiksi kymmeneksi vuodeksi. Dosenttina Lehtonen oli 1927-1932. Ingmanin jälkeen hän hoiti käytännöllisen teologian professorin virkaa ja nimitettiin itse virkaan 1932. Piispa Jaakko Gummeruksen äkillisen poismenon jälkeen Lehtonen valittiin vuonna 1934 Tampereen piispaksi ja tuli vuonna 1945 Suomen kahdeksanneksi arkkipiispaksi Turun piispanistuimelle. Kotimaa-lehden päätoimittajuutta hän hoiti vuodet 1917-1919.[1][2]

Nuorisotyössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtonen toimi Ylioppilaiden Kristillisessä Yhdistyksessä (YKY) ja Nuorten Miesten Kristillisessä Yhdistyksessä (NMKY). Eritoten professori Arthur Hjelt, parooni Paul Nicolay ja tohtori John R. Mott vaikuttivat voimakkaasti liikkeiden kristilliseen ilmapiiriin. Vuonna 1931 hän joutui viralliseen yhteyteen amerikkalaisen John R. Mottin johtaman NMKY:n päämajaan ja Suomen edustajaksi NMKY:n Maailmanliittoon. Herätyskristillisyys oli hänen sydäntään lähellä koko elämänsä ajan. Lehtonen oli 13-vuotias kuunnellessaan pastori E. Kilpeläistä. Silloin Aleksi-poika heräsi. Herätyskristillisyyteen Lehtosella liittyi syvä kirkollisuus. Nuorisotyön käytännöllisen harrastamisen lisäksi Lehtonen tutki nuorisotyötä tieteellisesti.[1]

Yliopistossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Assistenttina Lehtonen ohjasi homileettisia, liturgisia ja katekeettisia harjoituksia sekä ns. kursoorista raamatunlukua. Näin hän vaikutti huomattavasti tulevien pappien kasvatukseen. Käytännöllisen teologian professorina Lehtosen luennot olivat selkeitä, hyvin valmistettuja ja sisälsivät runsaasti opastusta käytännölliseen seurakunnan hoitamiseen. Luentoaiheina oli seurakuntatyö, homiletiikka ja Suomen kirkko-oikeus.[1]

Piispana ja arkkipiispana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laaja-alaisten piispallisten tehtävien joukosta mainittakoon pappisvihkimykset ja pastoraalitutkinnot. Lehtonen toi oman lisänsä entiseen käytäntöön. Hän kokosi pappiskokelaat luokseen, keskusteli heidän kanssaan ja valmisteli heitä pyhään virkaan. Täten hän pyrki pääsemään sielunhoidolliseen ja syventävään kosketukseen nuorten pappien kanssa.[1]

Arkkipiispan virkaanasettamisjuhlassa oli myös tasavallan presidentti, marsalkka C. G. E. Mannerheim. Tervehdyksessään hän lausui: ”Tänä nykyisenä aikana monet hakevat enemmän kuin muulloin lohdutusta uskonnosta. Ahtaat ajat ovat myös armon aikoja. Toivotan Teille, kirkkomme primas, menestystä työssänne ja kirkollemme voimaa antamaan nuorisollemme, kansamme pojille ja tyttärille, sitä tukea, jota he niin kipeästi kaipaavat matkallaan läpi ajan myrskyjen.”[1]

Aleksi Lehtosen arkkipiispuuskausi oli erityisen vaikeaa. Maa oli kärsinyt tappion sodassa ja maahan lyöty. Kansankirkko eli vaikeissa rasituksissa. Suuria uudistuksia oli meneillään. Papiston uusi palkkausjärjestelmä työllisti, samoin maanhankintalaki. Maantarvitsijoille, mm. siirtoväelle, luovutettiin seurakunnan maita. Tuomiokapitulin istunnoissa Lehtonen esitteli suunnitelmiaan ja niistä keskusteltiin. Asioiden käsittely oli ripeää ja kollegiaalista: Lehtosen toimintaperiaatteena oli ”Ei kaikki mieli minulla, onpa mieltä toisillakin”.[1]

Piispana Aleksi Lehtonen piti yllä kirkkojenvälistä yhteyttä. Erityisesti hän nautti arvonantoa anglikaanisen kirkon piirissä, mistä osoituksena oli m.m. hänen osallistumisensa Canterburyn arkkipiispan johdolla pidettyihin n.s. Lambeth-konferensseihin.[1]

Ekumeeninen eli yleiskirkollinen liike järjestäytyi ensimmäisen maailmansodan jälkeen ”Kansainvälisen ystävyyden edistämiseksi työskentelevän kirkollisen Maailmanliiton” (World Alliance for Promoting International Friendship through the Churches) nimellä. Liike perusti kansallistoimikuntiansa eri maihin. Suomessa kansallistoimikunnan sihteeriksi Sigfrid Sireniuksen jälkeen valittiin Aleksi Lehtonen vuonna 1921. Vuonna 1932 hän tuli suomalaisen kansallistoimikunnan puheenjohtajaksi. Lehtonen halusi yhdistää erilaisia kansainvälisiä virtauksia. Niinpä vuonna 1933 kansallistoimikunnan nimi muutettiin Yleiskirkolliseksi Toimikunnaksi. Sen tarkoituksena oli seurata World Conference on Faith and Order -liikettä, Oecumenical Christian Council’in johtamaa yhteysliikettä sekä World Alliance for Promoting International Friendship through the Churches –liittoa, sekä vaalia suhteita ulkomaiden kirkkoihin ja kansainvälisiin kristillisiin liikkeisiin.[1]

Sota-aika liitti Lehtosen läheisesti puhtaaseen luterilaiseen yhteyteen. Erityisesti Pohjois-Amerikan luterilaisten veljien henkinen ja aineellinen tuki voimisti yhteyttä. Vuonna 1947 perustettiin luterilaisten kirkkojen Maailmanliitto Lundissa. Arkkipiispa Lehtonen osallistui huomattavalla tavalla perustamiskokoukseen.[1]

Aleksi Lehtonen tuli Bonnin ja Sopronin yliopistossa teologian kunniatohtoriksi.[2]

Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksi Lehtonen toimi Suomen kirkon seurakuntatyön keskusliiton sihteerinä 1922-1927, johtokunnan jäsenenä 1927-1945 sekä puheenjohtajana 1936-1945. Suomen kristillisessä ylioppilasliitossa hän toimi 1920-1929 sekä Suomen nuorten kristillisen liiton puheenjohtajana 1931-1945. Kirkolliskokouksissa Lehtonen oli uuden virsikirjan tarkastustoimikunnassa puheenjohtajana 1937-1938, virsikirjan toimituskunnassa 1938-1939 sekä käsikirjakomiteassa 1943-1951. Mannerheimin lastensuojeluliiton valtuuskunnan jäsenenä hän oli 1936-1951. Ulkomaisia tehtäviä Lehtosella oli mm. Edinburghin kirkkojenvälisen konferenssin armo-oppikomission jäsenyys 1937.[2]

Kirjailijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtonen kirjoitti hartauskirjoja, saarnakokoelmia sekä tieteellisiä teoksia. Ensimäinen hartauskirja oli Valoisasta elämästä (1919). Suurta huomiota sai osakseen Uskon jalo taistelu (1927). Se on yhtäjaksoinen esitys uskonelämän alkamisesta ja sen jatkumisesta. Tämä kirja oli senaikuisille ylioppilaille todellinen lahja, opas joka näytti turvallista tietä turvalliseen päämäärään. Hartauskirjojen kruunuksi tuli vuonna 1944 ilmestynyt Jumalan rauha, joka on käännetty myös ruotsiksi ja tanskaksi. Se on varmaan persoonallisin Aleksi Lehtosen kirjoista. Siinä tuntuvat kirjoittajan omat sydämenlyönnit. Ensimmäinen saarnakokoelma oli Turvasi on ikiaikojen Jumala (1918). Muita arvossapidettyjä kokoelmia ovat Valoisasta elämästä (1919) ja Pyhästä kirkkaudesta (1922). Vuonna 1931 ilmestyivät tieteelliset teokset Kirkon pyhät toimitukset, Die livländische Kirchenordnung des Johannes Gezelius ja Psykologista valaistusta nuoruusvuosien uskoon.[1]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Minkä tähden on nuorisomme voitettava Kristukselle? Sortavalan evank. seura, 1912.
  • Tehkää Jeesus Kuninkaaksi! : Kristillisen ylioppilasliiton tervehdys Suomen nuorisolle. Kristillinen ylioppilasliitto, 1912.
  • Kristillisen nuorisoliikkeen voittoja nykyaikana. Kirja, 1914.
  • Tottele taivaallista näkyä! Helsingin Nuorten miesten kristillinen yhdistys, 1916.
  • Martti Luther : kristityn nuorison sankari. WSOY, 1918.
  • Turvasi on ikiaikojen Jumala : puheita vakavana aikana. Toimittanut Aleksi Lehtonen. WSOY, 1918.
  • Varhaisemman herännäisyyden käsitys pappisvirasta. WSOY, 1921.
  • Mitä on kristitty personallisuus? WSOY, 1920.
  • Liturgiset jumalanpalvelukset. Kustantaja tuntematon, 1923.
  • Nykyinen käänne kristinuskoon ja sen velvoitus kirkolle. WSOY, 1923.
  • Käytännöllinen pappiskasvatus Englannissa. Kustantaja tuntematon, 1925.
  • Eräitä näkökohtia liturgiasta ja sen suorittamisesta. Otava, 1925.
  • Vesperale I-II. Historiallis-liturgisen esityksen kirjoitti ja ohjelmiston laati Aleksi Lehtonen. Sävellystyön suorittivat Heikki Klemetti, Ilmari Krohn, Armas Maasalo ja Leevi Madetoja. WSOY, 1925.
  • Särdrag i det finska fromhetslivet. Holger Schildt, 1925.
  • Opetuslapsisuhde ja kääntyminen. WSOY, 1927.
  • Minä uskon Jeesukseen Kristukseen. WSOY, 1927.
  • Mielialoja viime vuosisadan käsikirjatyön taitekohdassa. Kustantaja tuntematon, 1930.
  • Kärsivän rakkauden voima. WSOY, 1930.
  • Die livländische Kirchenordnung des Johannes Gezelius. Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1931.
  • Kirkon pyhät toimitukset. WSOY, 1931.
  • Psykologista valaistusta nuoruusvuosien uskontoon. WSOY, 1931.
  • Kehdosta hautaan : Suomen pappien kaste-, vihkimä- ja hautauspuheita. Toimittanut Aleksi Lehtonen. WSOY, 1931.
  • Kevätmyrskyissä : kolme esitelmää nuoruusiän uskonnollisista taisteluista. WSOY, 1933.
  • Alttari kutsuu : Suomen pappien rippipuheita. WSOY, 1934.
  • Kirkon taistelurintamalta. WSOY, 1937.
  • Kertomus Tampereen hiippakunnan vaiheista ja tilasta vuosina 1932-1937 : Synodaalikokoukselle. Tampereen hiippakunta, 1937.
  • Jumalan käsissä. WSOY, 1938.
  • Nuorten kirkkotie. Toimittanut mm. Aleksi Lehtonen. Otava, 1939.
  • Kirkko ja isänmaa jouluna 1940. Toimittaneet Aleksi Lehtonen ja Lauri Pohjanpää. WSOY, 1940-1942.
  • Kolmisatavuotias suomalainen raamattu : verraton aarre. Toimituskunta: Aleksi Lehtonen, K. R. Kares ja Yrjö Karilas. WSOY, 1942.
  • Jeesus ja koti : saarna Tampereen tuomiokirkossa toisena Loppiaisen jälkeisenä sunnuntaina 18/1 1942. Suomen Nuorten Kristillinen Liitto, 1942.
  • Kaikkivaltiaan suojassa. WSOY, 1944.
  • Jumalan rauha. WSOY, 1944.
  • Murheen alhossa ole turvana : lohdutuksen sanoja sureville sydämille. Margaretha ja Aleksi Lehtonen. Kuva ja sana, 1945.
  • Aamun valoa : nuoruuden kirjoitelmia. Kuva ja sana, 1946.
  • Hän pitää teistä huolen. WSOY, 1947.
  • Kristuksen kirkko myrskyssä : katsaus kristikunnan vaiheisiin viime vuosina. Kirjoittaneet Aleksi Lehtonen, Max von Bonsdorff, Eino Sormunen, Ilmari Salomies, Väinö Malmivaara, E.G. Gulin. Kirjapaja 1947.
  • Armoitettu sielunpaimen : piirteitä E. W. Pakkalan elämästä. Kuva ja sana, 1948.
  • Valitut teokset. WSOY, 1948.
  • Kirkon lauluja. Valikoineet Aleksi Lehtonen, Ilmari Salomies. Kansan raamattuseura : Kuva ja sana, jakaja, 1948.
  • Kirkkomme pyhät sakramentit : pyhä kaste ja pyhä ehtoollinen. Kirkon nuoriso, 1951.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k Näkyjen mies : Aleksi Lehtosen muistokirja. Armo Nokkala, toimittaja. Kirkon nuoriso, 1951.
  2. a b c d e Kuka kukin oli: Le
  3. Suomen teologit 1999 -matrikkeli

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tampereen piispan vaakuna Edeltäjä:
Jaakko Gummerus
Tampereen piispa
19341945
Seuraaja:
Eelis Gulin
Turun ja Suomen arkkipiispan vaakuna Edeltäjä:
Erkki Kaila
Turun arkkipiispa
19451951
Seuraaja:
Ilmari Salomies
Tämä pappiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.