Lavia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lavia
Lakkautettu kunta – nykyiset kunnat:
Pori
Lavia.vaakuna.svg Lavia.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°35′45″N, 022°35′10″E
Maakunta Satakunnan maakunta
Seutukunta Pohjois-Satakunnan seutukunta
Perustettu 1868
– emäpitäjä Mouhijärvi[1]
Liitetty 2015
– liitoskunnat Pori
Lavia
– syntynyt kunta Pori
Pinta-ala 357,74 km² [2]
(1.1.2014)
– maa 321,12 km²
– sisävesi 36,62 km²
Väkiluku 1 904  [3]
(31.12.2014)
väestötiheys 5,93 as/km² (31.12.2014)

Lavia on Suomen entinen kunta ja nykyinen Porin kaupungin taajama Satakunnan maakunnassa. Alun alkaen Lavia oli osa Sastamalan kirkonpitäjää ja vuodesta 1639 lähtien osa Mouhijärven (Ylä-Sastamalan) seurakuntaa. Lavia muodostettiin Mouhijärven kappeliseurakunnaksi vuonna 1823, ja siitä tuli itsenäinen seurakunta vuonna 1870.[4] Valtioneuvosto päätti 12. kesäkuuta 2014 lakkauttaa Lavian kunnan ja pakkoliittää sen Porin kaupunkiin vuoden 2015 alussa.[5][6]

Tammikuussa 2014 Laviassa asui [3] ihmistä.[3] Sen pinta-ala oli 357,74 km2, josta 36,62 km2 on vesistöjä.[2] Väestötiheys oli 5,93 asukasta/km2. Lavian naapurikunnat olivat Kankaanpää, Kokemäki, Pori, Pomarkku, Sastamala ja Ulvila. Vuonna 1955 vahvistetun Lavian vaakunan oli suunnitellut Ahti Hammar.[7]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnassa on useita kivikautisia asuinpaikkoja. Asutus oli aikoinaan keskittynyt varsinkin Karhijärven kalaisille rannoille. Pronssikauden jäänteinä kunnassa on muutama säilynyt hiidenkiuas, joihin entisajan ihmiset hautasivat vainajansa. Keskiajalla Lavian länsiosat olivat Tyrvään ja Karkun kylien erämaa-alueita. Pysyvä asutus saapui Laviaan idästä, Mouhijärven ja Suodenniemen suunnasta.[4]

Lavian nimi esiintyy ensimmäisen kerran 1300-luvun lopulla mouhijärveläisten ja noormarkkulaisten välisen, eräitä kalavesiä ja niittyjä koskeneen riidan käräjäpöytäkirjoissa. Vuoden 1540 maakirjan mukaan Lavian alueella oli kahdeksan taloa. Vuonna 1639 Laviassa oli 12 ja vuonna 1745 17 veroa maksavaa taloa. 1830-luvulta lähtien Laviassa sahattiin ja sieltä kuljetettiin suuret määrät lankkuja Poriin, ja Lavia oli myös kauempaa sisämaasta tulleiden lankkujen ajajien etappipaikka. Tätä aikakautta kesti 1900-luvun taitteeseen saakka. Susikoskeen rakennettiin Lavian ensimmäinen vesisaha vuonna 1845. Kotiteollisuutena Laviassa on valmistettu kahvipannuja ja anturanahkaa.[4]

Lavian väkiluku kasvoi 1800-luvun jälkipuoliskolla hyvin nopeasti. 1900-luvun alkupuolella Lavia oli koko maankin mittapuun mukaan suurimpia torpparialueita. Vuonna 1901 Laviassa oli maanomistajia 109, mutta vuokraajia peräti 687 ruokakuntaa. Kun koko Suomessa oli tuolloin yhtä vuokranantajaa kohti 2,38 torppaa ja mäkitupaa, Laviassa vastaava luku oli 6,4.[4]

Tunnettu pappi ja hengellinen kirjailija Emil Teodor Gestrin toimi Lavian kirkkoherrana 1800-luvun loppupuolella.

Lavian Yhteiskoulu (nykyisin Lavian yläaste ja lukio) perustettiin vuonna 1917. Kunnan vanhin rahalaitos oli vuonna 1905 perustettu säästöpankki. Kansallis-Osake-Pankin konttori avattiin Lavian kirkonkylässä vuonna 1919. Eri puolilla kuntaa 1920-luvulla perustetut viisi osuuskassaa yhdistyivät vuonna 1938 Lavian Osuuskassaksi (nyk. Lavian Osuuspankki).[4]

Lavian pohjoisosassa Kankaanpään rajalla käytiin Suomen sisällissodan Sampakosken taistelu helmikuussa 1918. Paikalla on muistomerkki taistelussa kaatuneille valkoisille, mutta ei punaisille. Jatkosodan päätyttyä vuonna 1944 Laviaan asutettiin siirtoväkeä Viipurin läänin Pyhäjärveltä.

Lavian alkutuotantovaltaisen elinkeinorakenteen, pientilavaltaisuuden ja heikon työpaikkaomavaraisuuden vuoksi kunnan asukasluku on koko sotien jälkeisen ajan laskenut voimakkaasti. Vuonna 1945 asukasluku oli lähes 6 000, mutta vuonna 1970 enää 3 715. Kunnasta muuttajat ovat olleet etupäässä nuoria ja muuttoliike on suuntautunut aikaisemmin pääasiassa Poriin, myöhemmin yhä voimakkaammin Tampereelle ja pääkaupunkiseudulle. Toisaalta Lavian elämää vilkastuttavat vuosittain lukuisat kesäasukkaat. 1960-luvulta lähtien Lavia järjesti koulutus-, sosiaali- ja terveyspalvelut kuntayhtymänä yhdessä myöhemmin lakkautettujen Kiikoisten ja Suodenniemen kanssa.[4]

Lavian, Mouhijärven ja Suodenniemen paikallislehti oli vuodesta 1924 ilmestynyt Paikallissanomat.[4] Lehti yhdistettiin Tyrvään Sanomiin vuonna 2010.

Kuntaliitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huonon taloustilanteen vuoksi Lavian kunnassa jouduttiin aloittamaan vuonna 2013 erityisselvitys kuntaliitoksesta. Valtiovarainministeriön selvitysmies kannatti kunnan liittymistä Poriin, mutta huhtikuussa 2014 Lavian kunnanvaltuusto äänesti sen sijaan Kankaanpäähän liittymisen puolesta. Kankaanpään valtuustossa kuitenkin äänestettiin Lavian liittymistä vastaan, mikä asetti kunnat pakkoliitosuhan alle.[8][9]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lavian halki kulkee kantatie 44, josta erkanevat kunnan alueella seututiet Kullaalle, Noormarkkuun, Pomarkkuun ja Sastamalan Suodenniemen kylän kautta Tampereen suuntaan. Valtatie 11 Porista Tampereelle kulki ennen Lavian kirkonkylän kautta, mutta uudelleen rakennettuna se on jäänyt muutaman kilometrin päähän kunnan etelärajasta. Lähimpiä kaupunkeja ovat Pori (55 km), Tampere (65 km), Kankaanpää (28 km) ja Sastamala (45 km). Lähin rautatieasema on Karkun rautatieasema Tampere–Pori-radalla. Lähimmät lentokentät ovat Porin lentoasema ja Tampere-Pirkkalan lentoasema.

Lavian kirkonkylä oli 1960-luvulle saakka vilkas linja-autoliikenteen solmukohta ja kunnassa toimi myös muutama pienehkö linja-autoyritys. Porilaisella liikennöitsijällä V. Keto-Seppälällä oli kirkonkylässä toimipiste, jonka yhteydessä toimi 1980-luvulle saakka myös autokoritehdas Lavian Autokori Oy.[4] Naapurikunnasta Suodenniemeltä kotoisin ollut Elli Saarikko, joka oli tiettävästi Suomen ensimmäinen nainen itsenäisenä linja-autoliikennöitsijänä, aloitti linjan Laviasta Tampereelle vuonna 1934; tätä ennen hän oli toiminut taksiautoilijana jo vuodesta 1926. Elli Saarikko muutti Laviasta Tampereelle vuonna 1958 ja myi yrityksensä Länsilinjat Oy:lle vuonna 1972.[10]

Luonto ja nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lavia sijaitsee murrosvajoamalaaksossa, jota reunustavat jyrkät, osin kallioiset rinteet. Kirkonkylä on sijoittunut sen pohjalle kolmen järven väliin. Laviasta löydetty kivilaji on nimetty kunnan mukaan Lavialiitiksi ja sitä esiintyy etenkin Karhijärven etelä- ja kaakkoispuolella. Riihonlahdella sijaitsee upea lintualue, jossa pesii muun muassa harvinainen ruskosuohaukka. Viljelysmaat sijoittuvat pääosin Karhijärven ympärille sen välittömään läheisyyteen, kun taas kunnan etelä-, itä- ja luoteisrajojen tuntumassa on laajoja metsäalueita. Lavian korkein maastonkohta on 124 metrin korkeuteen merenpinnasta ulottuva Huuhkajanvuori kunnan itärajan tuntumassa.[4]

Lavian puurakenteinen kirkko on vuodelta 1823 (C. Bassi). Muita nähtävyyksiä ovat Susikosken ja Sampakosken vanhat kivisillat sekä Velhonvuoren vesiputous, johon talvisin muodostuu kallion päälle komea jääputous. Putous sijaitsee aivan Suodenniemelle vievän maantien vieressä jyrkän mäen juurella. Laviassa sanotaan olevan 52 järveä, joskin osa näistä lienee jo umpeen kasvaneita lampia. Jääkauden jäljiltä löytyy siirtolohkareita, joista suurin on Kellarikivi. Lavian raitilla on vehreä ilme, sitä reunustavat puut ja pensasaidat. Kirkonkylässä on myös jäljellä useita vanhoja kiviaitoja, jotka ovat olleet kylälle leimallisia. Lavian tori uudistettiin Euroopan unionin rahoittamana kehityshankkeena vuonna 2005.

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Lavian väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
2 864
1985
  
2 823
1990
  
2 705
1995
  
2 603
2000
  
2 370
2005
  
2 195
2010
  
1 994
Lähde: Tilastokeskus.[11]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluskylä, Haunia, Kalliala, Lavia, Mustajoki, Myöntäjä, Niemenkylä, Peräkylä, Riiho, Riuttala

Kallialan kylän nimen katsotaan olevan yhteydessä samannimiseen kylään Tyrväällä, nykyisessä Sastamalassa sekä Haunia- ja Huida-nimien samannimisiin maatiloihin Tyrväällä ja Karkussa.

Tunnettuja lavialaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aamulehti, 125. vuosikerta, n:o 235
  2. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 (xlsx) 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2015.
  3. a b c Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.9.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 1.1.2015.
  4. a b c d e f g h i Tarmio ym. (toim.), 1971.
  5. Valtioneuvosto: Lavia Poriin ensi vuoden alusta Satakunnan Kansa. 12.6.2014. Viitattu 12.6.2014.
  6. Kuntauudistus jatkuu liitosselvityksin. Helsingin Sanomat, 31.12.2014. Artikkelin verkkoversio (rajoitettu lukuoikeus) Viitattu 1.1.2015.
  7. Mitä-Missä-Milloin 1980, s. 164
  8. Lavia sanoo ei Pori-liitokselle – Kankaanpää sanoo ei Lavialle Yle Uutiset. 23.4.2014. Viitattu 24.4.2014.
  9. Laakso, Antti: Hallitus joutuu päättämään pakkokuntaliitoksesta Satakunnassa Yle Uutiset. 24.4.2014. Viitattu 24.4.2014.
  10. Ossi Säpyskä: Pirkanmaan autoliikenteen vaiheet, s. 122–123. Tampere: Pirkanmaan Autoalan Veteraanit ry, 1988. ISBN 952-90019-3-2.
  11. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maapinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]