Johannes Pietarinpoika

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Johannes II Pietarinpoika (myös Johannes II Petri, k. 1370) toimi Suomen piispana vuosina 1368–1370. Hän toimi kirkon oikeuksien ja omaisuuden lisäämiseksi.

Johannes oli alun perin kotoisin Ruotsista, mutta toimi Tenholan kirkkoherrana pitkään, ainakin vuodesta 1351 lähtien. Hänet nimitettiin vuonna 1363 kaniikiksi ja vuonna 1367 tuomiorovastiksi. Vuonna 1368 Johanneksesta tuli Suomen piispa. Johannes opiskeli myös Pariisin yliopistossa, jossa hän hoiti vuonna 1366 myös rehtorin virkaa.

Johannes sai piispan tehtävää hoitaessaan mainetta hyvänä hallintomiehenä. Hän hankki Ruotsin kuningas Albrekt Mecklenburgilaiselta ja paavilta vahvistukset Suomen piispan ja Suomen kirkon aikaisemmin saamille vapauksille. Hän myös painosti talonpoikia maksamaan veronsa kirkolle. Johannes julisti pannaan yhden Suomen vaikutusvaltaisimmista miehistä: Viipurin linnanpäällikkö Sune Haakoninpoika joutui pannaan, koska hän anasti itselleen erään kirkolle aikaisemmin lahjoitetun tilan.

Paavali Juustenin Suomen piispainkronikan mukaan Johannes Pietarinpoika antoi koristaa Piispa Henrikin haudan Nousiaisten kirkossa. Johannes kuoli vuonna 1370 ja hänet haudattiin Turun tuomiokirkkoon kuparisen hautalaatan alle.[1] Hauta ja hautalaatta ovat sittemmin tuhoutuneet.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Juusten, Paavali: Suomen piispainkronikka. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1988 (1728). ISBN 951-717-508-6.
  • Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  • Rinne, Juhani: Turun Tuomiokirkko keskiaikana I Tuomiokirkon rakennushistoria. Turku: Uuden Auran osakeyhtiön kirjapaino, 1941.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Juusten 1988 (1728), 44
Turun arkkihiippakunta.svg Edeltäjä:
Henrik Hartmaninpoika
Turun piispa
13681370
Seuraaja:
Johannes Westfal
Tämä pappiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.