Turun ja Suomen arkkipiispa

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Suomen piispa)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Suomen korkeimmasta kirkollisesta virasta. Turun arkkihiippakunnan piispan virasta on erillinen artikkeli.
Turun ja Suomen arkkipiispa
Turun ja Suomen arkkipiispan vaakuna.
Nykyinen
Tapio Luoma

1. kesäkuuta 2018 lähtien
Virka-asunto Arkkipiispantalo
Perustettu 1100-luvulla (historiallisuus epävarma)
Ensimmäinen piispa Henrik (perimätiedon mukaan)
Kotisivut arkkihiippakunta.fi/arkkipiispa
Osa artikkelisarjaa
Suomen evankelis-luterilaisen
kirkon hallinto
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vaakuna

Turun ja Suomen arkkipiispa[1] (vuoteen 1817 Turun piispa) on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispa. Arkkipiispalla ei ole muihin piispoihin nähden esimiesasemaa vaan hän on ensimmäinen vertaistensa joukossa (lat. primus inter pares). Luterilaisista kirkoista vain Suomen, Ruotsin, Latvian ja Viron kirkoilla on arkkipiispa.[2] Tapio Luoma on ollut arkkipiispa 1. kesäkuuta 2018 alkaen, kun Kari Mäkinen jäi eläkkeelle.[3] Tapio Luoma on järjestyksessä 56:s piispa Turussa Piispa Henrikin jälkeen ja Suomen 15:s arkkipiispa.

Perimätiedon mukaan ensimmäinen Turun piispa oli 1100-luvulla elänyt piispa Henrik. Alun perin Turun piispat olivat katolisen kirkon piispoja. Ruotsin kuningaskunnan toinen Suomessa oleva piispanvirka perustettiin luterilaisen uskonpuhdistuksen jälkeen 1554 Viipurin hiippakuntaan. Uudenkaupungin rauhan jälkeen 1724 Viipurin hiippakunta siirrettiin Porvooseen Porvoon hiippakunnaksi, josta vuonna 1923 tuli uuden hiippakuntajaon myötä Tampereen hiippakunta. 1800-luvun alussa Turun piispan hallitsemaan hiippakuntaan kuului kaksi kolmasosaa Suomen evankelis-luterilaisista seurakunnista. Tämä alue pieneni 1851, kun Kuopion läänin ja Oulun läänin alueelle perustettiin Kuopion hiippakunta, jonka keskus siirtyi vuonna 1900 Ouluun ja hiippakunnan nimeksi tuli vuonna 1923 Oulun hiippakunta.[4] Porvoon hiippakunta sai lisäalueita Turun hiippakunnalta sen itäisistä osista 1897, muun muassa Uudenmaan lääniin ja Hämeen lääniin kuuluvat alueet sekä osia Vaasan lääniin kuuluvista Hämeen ja Satakunnan alueista.

Katolinen kristinusko sai jalansijaa nykyisen Suomen alueella viimeistään 1000-luvulla. Ruotsin yhteyteen Etelä-Suomi tulee selkeästi vuodesta 1249 lähtien. Piispanistuin sijaitsi varhaisimmassa vaiheessaan Nousiaisissa, mistä se siirrettiin vuoden 1229 jälkeen Koroisiin[5]. Turkuun piispanistuin siirrettiin 1200-luvun lopulla, viimeistään tuomiokirkon vihkimisen myötä vuonna 1300.

Piispa Henrik mainitaan legendassa Uppsalan piispana, käsitys hänen Suomen piispuudestaan on myöhäsyntyinenlähde?. Ruotsalaisissa annaaleissa ja Pyhän Botvidin legendassa 1200-luvulta mainitaan vuonna 1129 Uppsalan piispa Henrik. Hän sai surmansa Fotevikin taistelussa 1134. Palmsköldin katkelman vanhemmassa osassa 1400-luvun alusta Henrikin kuolinvuodeksi on annettu 1151. Myöhempi historiantutkimus on sitten sirotellut kuolinvuosia pitkin 1150-lukua, suosituimpia ovat olleet vuodet 1156 ja 1158, mutta muitakin on yritetty.lähde?

Käsitys siitä, että vuosina 1249–1286 Suomen hiippakuntaa olisi johtanut kolme kansleripiispaa on erehdys, joka perustuu Paavali Juustenin Suomen piispainkronikkaan 1500-luvulla tekemiin epähistoriallisiin lisäyksiin.[6] Tosin 1400-luvun alusta peräisin oleva niin sanottu Palmsköldin katkelma nimittää Beroa kuninkaan kansleriksi, mutta Schückin mukaan nimityksellä on tarkoitettu kuninkaan kappalaista. Nämä Koroisissa asuneet piispat olivat Bero (Björn), Ragvald I ja Catillus (Kettil). Heistä ainakin Beron näyttää maallinen valta Ruotsissa paavin vuodelta 1250 peräisin olevan moitekirjeen mukaan nimittäneen piispaksi vastoin kanonisen oikeuden määräyksiä.lähde? Piispa Catillus on ensimmäinen, joka mainitaan eräissä 1270-luvun lähteissä Turun piispaksi (episcopus aboensis).[7]

Protestanttisessa uskonpuhdistuksessa 1527 Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa irrotti – taloudellisista ja poliittisista syistä johtuen – maan kirkon paavin alaisuudesta ja perusti Ruotsin kirkon. Uskonpuhdistuksen toimeenpanijana Suomessa oli Mikael Agricola, joka toimi myös vuodesta 1554 Turun piispana.

Suomen sodan jälkeen Suomesta tuli Suomen suuriruhtinaskunta osana Venäjää, joka tunnusti luterilaisen kirkon. Vuonna 1817 Suomeen nimitettiin arkkipiispa Suomen luterilaisen kirkon johtoon. Suomen itsenäistyessä 1917 luterilaisesta kirkko sai virallisen tunnustetun aseman yhdessä ortodoksisen kirkon kanssa.

Nykyään Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on arkkipiispan lisäksi erillinen Turun arkkihiippakunnan piispan virka. Sen ensimmäinen viranhaltija oli Ilkka Kantola (1998–2005), ja häntä ovat seuranneet Kari Mäkinen (2006–2010), Kaarlo Kalliala (2011–2021) ja Mari Leppänen (2021–).

Luettelo piispoista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katoliset piispat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
piispa virka-aika lisätietoa
Henrik 11341158 Uppsalan piispa, historiallisuus epävarma
Rodolfus 1202?–1209? historiallisuus epävarma
Folkvinus 1210?–1234? historiallisuus epävarma
Tuomas 1234?–1245
Bero I (Björn I) 1248 tai 12491258
Ragvald I 12581266
Catillus 12661286
Johannes 12861290
Maunu I 12911308
Ragvald II 13091321
Pentti Gregoriuksenpoika 13211338
Hemming 13381366
Henrik Hartmaninpoika 13661367
Johannes Pietarinpoika 13671370
Johannes Westfal 13701385
Bero Balk 13851412
Maunu Olavinpoika Tavast 14121450
Olavi Maununpoika 14501460 tiettävästi ainut keskiajan piispoista, joka oli opiskellut yliopistossa eritysesti teologiaa[9]
Konrad Bitz 14601489
Maunu III Särkilahti 14891500
Lauri Suurpää 15001506
Johannes Olavinpoika 15061510
Arvid Kurki 15101522

Ei-katoliset piispat ja luterilaiset piispat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
piispa vallassa
Ericus Svenonius 15231527
Martti Skytte 15281550
Mikael Agricola 15541557
Pietari Follingius 15581563
Paavali Juusten 15631575
Ericus Erici Sorolainen 15831625
Isaacus Rothovius 16271652
Aeschillus Petraeus 16521657
Johannes Terserus 16581664
Johannes Gezelius vanhempi 16641690
Johannes Gezelius nuorempi 16901718
Herman Witte 17211728
Lars Tammelin 17281733
Jonas Fahlenius 17341748
Johan Browallius 17481755
Karl Fredrik Mennander 17571775
Jakob Haartman 17761788
Jakob Gadolin 17881802
Jakob Tengström 18031817

Luterilaiset arkkipiispat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
arkkipiispa vallassa
Jakob Tengström 18171832
Erik Gabriel Melartin 18331847
Edvard Bergenheim 18501884
Torsten Thure Renvall 18841898
Gustaf Johansson 18991930
Lauri Ingman 19301934
Erkki Kaila 19351944
Aleksi Lehtonen 19451951
Ilmari Salomies 19511964
Martti Simojoki 19641978
Mikko Juva 19781982
John Vikström 19821998
Jukka Paarma 19982010
Kari Mäkinen 20102018
Tapio Luoma 2018
  • Juhani Rinne: Turun Tuomiokirkko keskiaikana I Tuomiokirkon rakennushistoria. Turku: Uuden Auran osakeyhtiön kirjapaino, 1941.
  1. Kirkon organisaatio: Arkkipiispa ja piispat. Evl.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Arkkipiispa – Aamenesta öylättiin – kirkon ja uskon sanasto www.evl2.fi. Arkistoitu 5.8.2016. Viitattu 12.8.2016.
  3. Tapio Luoma on seuraava arkkipiispa, Ylen uutiset 1.3.2018
  4. http://www.evl.fi/kirkko/historiikki.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. Seppänen 2003 s. 42
  6. Schück, Herman: ”Kansler och capella regis under folkungatiden”, Historisk tidskrift 2/1963
  7. Lehtonen & Joutsivuo 2002, s. 106
  8. Suomen ja Turun piispat sekä arkkipiispat evl.fi. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Arkistoitu 17.7.2014. Viitattu 25.5.2010.
  9. Olavi Maununpoika opiskeli keskiajalla Pariisin yliopistossa – Opinnot maksoivat yhtä paljon kuin 40 hevosta www.tieteessatapahtuu.fi. Viitattu 5.6.2023.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Seppänen, Liisa: Kaupunkia pintaa syvemmältä. Arkeologisia näkökulmia Turun historiaan. Turku: Suomen keskiajan arkeologian seura, 2003. ISBN 951-9129-57-X
  • Lehtonen, Tuomas & Joutsivuo, Timo: Suomen kulttuurihistoria 1. Taivas ja maa. Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-1841-X
  • Heininen, Simo Turun piispat Pyhästä Henrikistä Mikko Juvaan. Edita. Helsinki, 2008 ISBN 978-951-37-3304-7
  • Gardberg, C.J; Heininen, Simo; Welin, P. O. Nationalhelgedomen Åbo Domkyrka 1300-2000. Tammi förlag, Helsingfors 2000. ISBN 951-31-1706-5

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]