Teemu Sippo

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Teemu Sippo SCJ
Monsignore Teemu Sippo SCJ
Monsignore Teemu Sippo SCJ
Helsingin piispa
2009 – 2019
Edeltäjä Józef Wróbel
Henkilötiedot
Syntynyt 20. toukokuuta 1947 (ikä 72)
Lahti
Kansalaisuus Suomi
Muut tiedot
Koulutus diplomiteologi
Uskonto katolinen

Teemu Jyrki Juhani Sippo SCJ[1] (s. 20. toukokuuta 1947 Lahti[2]) on suomalainen katolinen pappi ja Suomessa toimivan katolisen kirkon emerituspiispa. Hänestä tuli 5. syyskuuta 2009 ensimmäinen suomalaissyntyinen katolisen kirkon johtaja Suomessa Arvid Kurjen (1464–1522) jälkeen.[3][4] Paavi Franciscus myönsi 20.5.2019 hänen pyytämänsä eron piispan tehtävästä.[5]

Ura ja elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teemu Sipon vaakuna.

Teemu Sippo syntyi luterilaiseen perheeseen, mutta kiinnostui jo koululaisena katolisesta kirkosta ja katsoi, että hänen on lähdettävä ”sille tielle”. Sippo liittyi katoliseen kirkkoon 1966 ollessaan 19-vuotias.[6] Sippo on opiskellut teologiaa Freiburgissa Saksassa ja on suorittanut diplomiteologin perustutkinnon.[7] Papiksi hänet vihittiin vuonna 1977.[1] Sippo on työskennellyt muun muassa kappalaisena Jyväskylässä Pyhän Olavin seurakunnassa[6], Katolisen tiedotuskeskuksen johtajana sekä Helsingissä Pyhän Marian seurakunnassa ja Pyhän Henrikin katedraaliseurakunnassa, jälkimmäisessä pitkään myös kirkkoherrana. Hän toimi Helsingin katolisen hiippakunnan asiainhoitajana, kun piispa Józef Wróbel siirrettiin 2008 Helsingistä Puolaan Lublinin arkkihiippakunnan apulaispiispaksi. Piispa Wróbelin aikana Sippo toimi piispanvikaarina ekumeenisia asioita varten. Hän on myös ollut mukana Suomen Ekumeenisen Neuvoston hallituksessa, ja Sippo on valittu kahdesti Suomen Ekumeenisen Neuvoston puheenjohtajaksi vuosina 2010 ja 2013.[8]

Vuonna 2015 Sippo osallistui Pohjoismaiden piispainkokouksen ainoana edustajana Vatikaanissa pidettyyn perhettä käsitelleeseen piispainsynodiin.[9] Samana syksynä hänet nimitettiin myös piispainkokouksen pysyvän neuvoston jäseneksi.[10]

Tapaninpäivänä 2018 Sippo loukkaantui vakavasti liukastuttuaan kadulla Helsingissä ja lyötyään päänsä. Hän palasi töihin kolmen kuukauden sairasloman jälkeen.[11][12]Toukokuussa 2019 Sippo jäi piispan tehtävistä eläkkeelle.[5][13]

Näkemykset ja kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sippo tunnetaan vapaamielisenä katolilaisena, vaikka hän määrittelee itsensä ”keskitien kulkijaksi”. Hänen nimityksensä piispaksi on ärsyttänyt eräitä konservatiivisia katolilaisia myös Suomen ulkopuolella.[14] Toisaalta Sippo otti maaliskuussa 2009 hiippakunnan asiainhoitajana kantaa perinteisen perhekäsityksen puolesta, kun Suomen evankelis-luterilaisen kirkon työryhmän muistio samaa sukupuolta olevien parisuhteiden vihkimisestä oli julkaistu.[15] Samoin liturgisesti Teemu Sippo on joskus ottanut varovaisen konservatiivisia kantoja.[16]

Piispana Teemu Sippo on jatkanut perinteisen avioliittokäsityksen puolustamista sekä yhteiskunnassa[17] että Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa[18] kaavailtuja muutoksia vastaan. Hänen kaudellaan Suomessa toimiva katolinen kirkko on jatkanut kasvuaan useiden prosenttien vuosivauhdilla.[19] Samoin hän on kuudessa vuodessa ehtinyt vihkiä jo yhdeksän pappia.[20] Sippo on edistänyt myös Katolisen rukouskirjan ja hiippakunnan Cantemus-laulukirjan valmistumista samoin kuin monien liturgisten tekstien valmistumiseen tähtääviä hankkeita.

Piispana Sippoa on katolilaisten taholta arvosteltu julkisuudessa muun muassa saamattomuudesta sekä liiallisesta ajankäytöstä ekumenian parissa[21]. Sippo on saanut kovaa arvostelua osakseen myös huonosta hallintokulttuurista ja hengellisen johtajuuden puuttumisesta. Hän ryhtyi katolisen hiippakunnan ainoan Stella Maris -leirikeskuksen myyntiin vain vähän sen jälkeen, kun hän oli elokuussa 2011 julkisesti kiistänyt myyntihankkeiden olemassaolon.[22]

Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teemu Sippo on suomentanut M. Angela Toigon teoksen Erään hiiren rukouksia[23] ja Terhi Kiiskisen kanssa Bernhard Welten teoksen Olemattomuuden valo.[24]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkkipiispat Leo ja Jukka Paarma onnittelevat uutta piispaa.
  1. a b Catholic-Hierarchy.org: Bishop Teemu Jyrki Juhani Sippo, S.C.I.
  2. Kalevi Vuorela: Finlandia Catholica - Katolinen kirkko Suomessa 1700-luvulta 1980-luvulle, s. 257. Helsinki: Studium Catholicum, 1989. ISBN 952-90097-47.
  3. Isä Teemu Sippo katolisen kirkon piispaksi yle.fi. Viitattu 20.5.2019.
  4. Suomen katoliselle kirkolle suomalainen piispa (Arkistolinkki) Helsingin Sanomat. 16.6.2009. Helsinki. Viitattu 16.6.2009.
  5. a b Emerituspiispan terveiset Katolinen kirkko Suomessa. Viitattu 20.5.2019.
  6. a b Maarit Olkkola: Selittämätön tie. Ilta-Sanomat, 2009, nro 15.8., s. 28.
  7. Fides – katolinen hiippakuntalehti 08/2009, s. 6
  8. http://www.ekumenia.fi/sen_esittaytyy/hallitus_-_styrelse_/ viitattu 27.4.2015.
  9. Piispainsynodi päättyi – korosti avioliiton ja perheen arvoa | Katolinen kirkko Suomessa katolinen.fi. Viitattu 29.10.2015.
  10. Piispainkokouksen lehdistötiedote | Katolinen kirkko Suomessa katolinen.fi. Viitattu 29.10.2015.
  11. Toivanen, Meri: Katolinen hiippakunta: Piispa Teemu Sipon toipuminen jatkuu, edessä kuntoutus 8.1.2019. Kotimaa24. Viitattu 9.1.2019.
  12. 01 04 2019 13:45-Meri Toivanen | Kotimaa: Katolinen piispa Teemu Sippo palasi töihin kolmen kuukauden sairausloman jälkeen Kotimaa24. Viitattu 14.4.2019.
  13. Piispa Teemu Sippo eläkkeelle Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 20.5.2019.
  14. Katholische Nachrichten kreuz.net, Der Skandalbischof wurde ernannt, 18.6.2009
  15. Teemu Sippo: Kannanotto avioliiton suojelemiseksi Katolinen kirkko Suomessa. 19.3.2009. Helsinki. Viitattu 11.8.2009.
  16. Teemu Sippo: Trenton ja Vatikaanin II kirkolliskokouksen messut Kotimaa.fi. 17.3.2009. Helsinki. Viitattu 11.8.2009.
  17. Piispa puolustaa perinteistä avioliittokäsitystä | Katolinen kirkko Suomessa katolinen.fi. Viitattu 29.10.2015.
  18. Suomen katolilaiset huolissaan ekumeniasta | Katolinen kirkko Suomessa katolinen.fi. Viitattu 29.10.2015.
  19. Hiippakunnan kasvu jatkui vuonna 2014 | Katolinen kirkko Suomessa katolinen.fi. Viitattu 29.10.2015.
  20. Papisto – Präster – Priests | Katolinen kirkko Suomessa katolinen.fi. Viitattu 29.10.2015.
  21. Katholische Nachrichten kreuz.net, Wie viele Reserven hat die Kirche noch?, 5.7.2010.
  22. Fides – katolinen hiippakuntalehti 09/2011, s. 7; 13/2011, s. 6.
  23. M. Angela Toigo, Erään hiiren rukouksia, KATT 1984, Helsinki, ISBN 951-9386-25-4.
  24. Bernhard Welte, Olemattomuuden valo. Uuden uskonnollisen kokemuksen mahdollisuudesta. Loki-kirjat 2008, Helsinki, ISBN 978-951-825-037-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coat of arms of the Diocese of Helsinki.svg Edeltäjä:
Józef Wróbel
Helsingin piispa
20092019
Seuraaja: