Pyhän Henrikin katedraali

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pyhän Henrikin katedraali
Saint Henry's Cathedral Helsinki 2.jpg
Sijainti Pyhän Henrikin aukio 1, 00140 Ullanlinna, Helsinki
Koordinaatit 60°09′33.2″N, 24°57′15″E
Seurakunta Katolinen kirkko Suomessa
Rakentamisvuosi 1858–1860
Suunnittelija Ernst Bernhard Lohrmann
Materiaali kivi, tiili
Tyylisuunta uusgotiikkaa
Avoinna yleisölle
9.00–19.00
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Pyhän Henrikin katedraali on Helsingissä, Ullanlinnan kaupunginosassa ja Mustekalan korttelissa sijaitseva roomalaiskatolinen kirkkorakennus. Se on rakennettu vuosina 1858–1860, ja se edustaa uusgotiikkaa. Kirkon suunnitteli saksalaissyntyinen arkkitehti Ernst Bernhard Lohrmann.

Pyhän Henrikin kirkko siunattiin käyttöön 1860, mutta sen vihki vasta 14. syyskuuta 1904 Mohilevin arkkihiippakunnan arkkipiispa Jerzy Szembek. Modernin ajan ensimmäinen suomalainen katolinen pappi, isä Wilfrid von Christierson oli kirkkoherrana vuosina 1906–1911. Kirkosta tehtiin piispankirkko 1920, jolloin Suomesta tuli apostolinen vikaarikunta.[1]

Ulkoasultaan kirkko on säilynyt lähes koskemattomana, mutta sen sisätiloja uudistettiin vuonna 1981 arkkitehti Olof Hanssonin johdolla. Ulkoseiniä koristavat pyhän Henrikin, pyhän Pietarin ja pyhän Paavalin patsaat. Kirkon kuorissa sijaitsevaan alttariin on sijoitettu pyhän Cyprianuksen, Olavin sekä Birgitan pyhäinjäännöksiä. Kirkon piispanistuinta koristaa Suomen apostolisen vikaarikunnan ensimmäisen piispan, Mikael Buckxin, vaakuna. Alttarin etuseinässä on vitriini, johon asetettiin pyhän Henrikin reliikki tammikuussa 2000; alttarin yläpuolella on myöhäiskeskiaikainen triumfikrusifiksi.[2]

Kirkkosalin neljätoista ristintien asemaa on valettu Ranskassa 1800-luvulla. Salin seinillä on kaksitoista vihkiristiä kynttilöineen. Urkuparvella on tukholmalaisen Richard Jacobin tehtaan urut vuodelta 1967. Parven alla on muistotaulu Johannes Paavali II:n vierailusta Suomessa vuonna 1989. Urkuparvea kannattavissa pylväissä on marmoriset vihkivesiastiat. Kirkkosalin lasimaalaukset valmisti hollantilainen René Groene 1960-luvulla ja ne peruskorjattiin 2000-luvun alussa.[3]

Kirkon katon todettiin vuonna 2009 olevan romahtamisvaarassa. Katto uusittiin korjauksissa, jotka valmistuivat syksyllä 2010. Lahonneen ansaan pää uusittiin, samoin vaihdettiin kattopelti ja muita rakenteita. Pelti oli välillä punainen, mutta korjauksen jälkeen vihreä. Kellotornista löytyi pala vanhaa vihreää kattopeltiä, jonka perusteella Museovirasto hyväksyi värimuutoksen. Kellotapulin romahtamisvaarassa ollut yläosa uusittiin, ja sen luukut muutettiin avautuviksi. Myös ikkunamaalaukset ja penkkien polvituet uusittiin. Korjaustöitä rahoittivat Museovirasto, suomalaiset säätiöt ja yksityiset tahot sekä saksalainen Bonifatiuswerk-säätiö.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Toim. Pentti Hongisto, Anu Salminen ja Marko Tervaportti: Pyhän Henrikin Katedraali Helsingin Kaivopuistossa, s. 3. Katolinen tiedotuskeskus, 2010.
  2. Toim. Pentti Hongisto, Anu Salminen ja Marko Tervaportti: Pyhän Henrikin Katedraali Helsingin Kaivopuistossa, s. 5. Katolinen tiedotuskeskus, 2010.
  3. Toim. Pentti Hongisto, Anu Salminen ja Marko Tervaportti: Pyhän Henrikin Katedraali Helsingin Kaivopuistossa, s. 10. Katolinen tiedotuskeskus, 2010.
  4. Jussi Konttinen: Katolisten kirkko sai uuden katon. Helsingin Sanomat, 23.10.2010, s. A 21.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirkkoihin tai muihin uskonnollisiin rakennuksiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.