Leo (arkkipiispa)
| Arkkipiispa Leo | |
|---|---|
 |
|
 Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa |
|
|
16. joulukuuta 2001–
|
|
| Edeltäjä | Johannes |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Leo Makkonen |
| Syntynyt | 4. kesäkuuta 1948 Pielavesi, Suomi |
| Ammatti | pappi, piispa |
| Vanhemmat | Aleksanteri ja Jeudokia Makkonen |
| Puoliso | Anita Makkonen (k. 1977) |
| Lapset | Tanja |
| Muut tiedot | |
| Koulutus |
teologian maisteri teologian tohtori honoris causa |
| Uskonto | kristinusko |
| Lahko | ortodoksisuus |
Leo (siviilinimeltään Leo Makkonen; s. 4. kesäkuuta 1948 Pielavesi) on Suomen ortodoksisen kirkon johtaja, Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa.[1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhainen elämä ja opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leo Makkosen vanhemmat Aleksanteri ja Jeudokia Makkonen olivat tulleet Pielavedelle evakkoina Salmista Laatokan Karjalasta. Leo Makkonen kirjoitti ylioppilaaksi Pielaveden yhteiskoulusta 1967. Ylioppilaskirjoitusten ja Kainuun prikaatissa suoritetun varusmiespalveluksen jälkeen hän opiskeli aluksi yhteiskuntatieteitä silloisessa Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa Tampereella yhden lukuvuoden, kunnes hän vaihtoi ortodoksiseen pappisseminaariin.[2]
Makkonen suoritti ortodoksisen pappiskandidaatin tutkinnon Kuopiossa Suomen ortodoksisessa pappisseminaarissa. Vuonna 1995 hän suoritti teologian kandidaatin tutkinnon ja sai teologian maisterin arvon. Hän on arkkipiispa Hermanin ohella arkkipiispana toinen valkoisen papiston jäsen.
Leo aloitti jo Oulun metropoliittana toimiessaan valmistella teologian väitöskirjaa arkkipiispa Paavalista. Työ oli kesäkuussa 2009 kesken.[3]
Kirkollinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leo Makkonen vihittiin diakoniksi ja ortodiksipapiksi 1973 ja piispaksi 1979. Hän on toiminut ortodoksisen nuorisotyön linjanjohtajana uskonnonopettajana Itä-Karjalan kansanopistossa 1972–1973, sen jälkeen ensin Ilomantsin ja sitten Turun piirin matkapappina 1973–1979. Vuonna 1979 hänet valittiin Suomen ortodoksisen kirkon apulaispiispaksi nimikkeellä Joensuun piispa. Hän täytti kanonisen naimattomuusehdon, koska oli jäänyt leskeksi vuonna 1977.
Leo valittiin 1979 Oulun hiippakunnan piispaksi nimikkeellä Oulun metropoliitta 1.1.1980 alkaen, ja 1996 hänet valittiin Helsingin hiippakunnan piispaksi nimikkeellä Helsingin metropoliitta. Lokakuussa 2001 hänet valittiin Karjalan ja koko Suomen arkkipiispaksi ja hän aloitti tehtävässä virallisesti 16. joulukuuta samana vuonna.[4] Arkkipiispan istuimen siirryttyä Helsinkiin Leo siirtyi vuoden 2018 alusta sinne ja sai virkanimikkeekseen Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa.[5] Vuonna 2024 Leo ilmoitti jäävänsä eläkkeelle toiveenaan jo pääsiäisen aikaan. Hänen seuraajansa valitaan marraskuussa ortodoksisessa kirkolliskokouksessa.[6]
Luottamustoimet, järjestötoiminta ja kirkon työsuhderiidat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leo on ollut jäsenenä Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokouksessa vuodesta 1975 ja ortodoksisessa kirkollishallituksessa vuodesta 1980.
Makkonen perusti vuonna 2005 ortodoksisen kulttuurisäätiön, Karjalan hiippakunnan säätiön.lähde? Hän myös johti Karjalan Kielen Seuraa, joka meni kuitenkin konkurssiin. Siihen johtaneista syistä on käynnistetty laaja rikostutkinta.[7][8]
Leon arkkipiispuuteen on liittynyt vakavia henkilöristiriitoja, joihin liittyviä asioita on selvitelty myös oikeudessa.[9]
Näkemyksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arkkipiispa Leo on tuominnut jyrkin sanoin Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan helmikuussa 2022. Maaliskuun alussa 2022 Leo tuomitsi Moskovan ja koko Venäjän patriarkan Kirillin sunnuntaina 6. maaliskuuta pitämän saarnan, jossa tämä osoitti tukensa Venäjän johdon toimille Ukrainassa. Moscow Times -lehden mukaan Kirill oli muun muassa sanonut Ukrainan sodassa olevan ”kysymys siitä, mille puolelle Jumalaa ihmiskunta asettuu”.[10] Leon mielestä Venäjän ukrainalaiseen siviiliväestöön kohdistamat julmuudet Butšassa ja muualla Ukrainassa ”eivät edusta enää sodan kauheuksia vaan äärimmäistä inhimillistä pahuutta”.[11]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arkkipiispa Leo on leski ja yhden lapsen isä.[1] Leo toteutti 60-vuotispäivänään elämänikäisen haaveensa, kun hän rakennutti synnyinkyläänsä Pielavedelle tsasounan, jonka hän juhlapäivänään vihki käyttöön.[12]
Tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arkkipiispa Leolle on myönnetty kunniatohtorin arvo Joensuun yliopiston teologisessa tiedekunnassa (2004) sekä ranskalaisessa Pyhän Sergein instituutissa (2005).[4]
Pyhän karitsan ritarikunnan suurmestari, 2001[13]
Suomen Leijonan ritarikunnan 1. luokan komentajamerkki 2006.[14]
Pyhän Henrikin risti 2008[15]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mustelmat. Helsinki: Karjalan Kielen Seura, 2014. ISBN 978-952-5790-41-2
- Tehtävä Roomassa. Helsinki: Karjalan Kielen Seura, 2014. ISBN 978-952-5790-47-4
- Metsätähti ja mies joka metsään lähti. Helsinki: Karjalan Kielen Seura, 2015. ISBN 978-952-5790-53-5
- Selfie. Helsinki: Karjalan Kielen Seura, 2015. ISBN 978-952-5790-50-4
- Auringolla sen ollessa korkeimmalla. Helsinki: Karjalan Kielen Seura, 2016. ISBN 978-952-5790-59-7
- Katso eteesi, ylös ja korkealle. Helsinki: Karjalan Kielen Seura, 2017. ISBN 978-952-5790-61-0
- Mustelmat II. Helsinki: Karjalan Kielen Seura, 2017. ISBN 978-952-5790-64-1
- Kun usva häviää. Helsinki: Karjalan Kielen Seura, 2018. ISBN 978-952-5790-83-2
- Luulen tuulen tulevan. (Kuvittaja: Ilona Pelgonen) Helsinki: Karjalan Kielen Seura, 2019. ISBN 978-952-5790-88-7
- Damaskoksen pronssinen leijona. Kuopio: Icasos, 2022. ISBN 978-952-7412-27-5
- Mogadishun taksiasema. Kuopio: Icasos, 2023. ISBN 978-952-7412-36-7
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 482–483. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
- ↑ Brola, Mirva: Pielaveden pojasta piispaksi 1.6.2018. Helsingin ortodoksinen seurakunta.
- ↑ Loima, Jyrki: Esipaimen siunaa: Suomen ortodoksiset piispat 1892–1988, ”Arkkipiispa Paavali”, s. 252.
- ↑ a b Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo 2022. Suomen ortodoksisen arkkipiispan kanslia. Viitattu 7.6.2022.
- ↑ Aristarkos Sirviö: Arkkipiispa muuttaa Helsinkiin Simeon ja Hanna. 27.11.2017. Rekisteröimätön yhdistys S&H. Viitattu 28.11.2017.
- ↑ Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo eläköityy Ekumeenisen patriarkaatin Pyhän Synodin siunauksella Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 23.8.2024.
- ↑ Antti Launonen: Poliisi tutkii, syyllistyttiinkö arkkipiispa Leon johtamassa yhdistyksessä rikoksiin – Ministeriö perii satojatuhansia euroja avustuksia takaisin Etelä-Suomen Sanomat. 7.5.2024. Viitattu 20.5.2024.
- ↑ Outi Salovaara: Arkkipiispa Leon Karjala-seurassa konkurssi ja väärinkäytöksiä Suomen Kuvalehti. 27.11.2022. Otavamedia.
- ↑ Ortodoksikirkon riidat kärjistyivät: Arkkipiispa Leo syyttää metropoliitta Arsenia ikä- ja etnisestä rasismista Long Play. Viitattu 20.5.2024.
- ↑ Rinne, Tittamari: Suomen arkkipiispa Leo: Olen pettynyt patriarkka Kirillin puheisiin 9.3.2022. Yle Uutiset.
- ↑ Arkkipiispa Leo vetoaa Venäjän ortodoksikirkon johtoon: Herätkää ja tuomitkaa tämä pahuus! 3.4.2022. Ilta-Sanomat.
- ↑ Arkkipiispa Leo esittelee kotitsasounaansa Pielavedellä Kaleva. 4.6.2008. Viitattu 6.4.2024.
- ↑ Muut kunnia- ja ansiomerkit 9.10.2020. Ritarikunnat. Viitattu 7.6.2022.
- ↑ Presidentti myönsi lähes 5 500 kunniamerkkiä 30.11.2006. Yle Uutiset. Viitattu 7.6.2022.
- ↑ Arkkipiispa Leolle Pyhän Henrikin risti 9.6.2008. Kirkon tiedotuskeskus. Arkistoitu 27.9.2011. Viitattu 16.6.2008.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Riikonen, Juha: Leo (1948–). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 4.9.2015. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Arkkipiispan kanslian kotisivut.[vanhentunut linkki]
- Arkkipiispa Leon kotisivut.
- Leo hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||
