Kainuun prikaati

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kainuun prikaati
Kainuun prikaatin joukko-osastotunnus
Kainuun prikaatin joukko-osastotunnus
Toiminnassa 1966–
Valtio Suomi
Puolustushaarat maavoimat
Rooli varusmieskoulutus
Koko 4 000 varusmiestä
Tukikohta Hoikankangas, Kajaani
Kalusto Sisu NA-110, Häglunds BV 206
Värit Kainuun prikaatin lippu
Marssi Hurtti-Ukko
Vuosipäivät 5. huhtikuuta
Komentajat
Nykyinen komentaja Prikaatikenraali
Ari Laaksonen 1.7.2023 alkaen[1]

Kainuun prikaati (KAIPR[2]) on yksi kolmesta Suomen maavoimien valmiusyhtymästä. Kajaanissa sijaitsevaan prikaatiin kuuluu esikunta, viisi joukkoyksikköä ja kolme aluetoimistoa.[3]

Kainuun prikaati sijaitsee Kajaanissa Hoikankankaalla noin kolme kilometriä etelään kaupungin keskustasta. Varusmiesmäärältään se on maavoimien suurimpia joukko-osastoja. Sen vastuu-alue on noin kolmasosa Suomen pinta-alasta ja kattaa Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnat. Prikaatiin kuuluu esikunta, viisi joukkoyksikköä ja asevelvollisuusasioita hoitavat aluetoimistot, jotka sijaitsevat Oulussa, Kuopiossa ja Joensuussa.[3][4]

Kainuun prikaati vastaa toimialueensa maapuolustuksen suunnittelusta ja toimeenpanosta. Prikaatissa koulutetaan maavoimien alueellisia joukkoja, aselajijoukkoja ja Rajavartiolaitoksen joukkoja. Prikaati vastaa toimialueensa maanpuolustustyöstä, antaa viranomaisapua ja hoitaa toimialueensa asevelvollisuusasiat. Prikaati on erikoistunut kouluttamaan varusmiehiä ja reserviläisiä Suomen maastollisiin erityisolosuhteisiin.[3][4]

Prikaatia johtaa komentaja apunaan apulaiskomentaja sekä esikunta, joka on jaettu huolto-, henkilöstö-, koulutus-, operatiiviseen osastoon.[5] Esikunnan lisäksi rauhanajan organisaatiossa on viisi joukkoyksikköä sekä kolme aluetoimistoa, jotka ovat Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun aluetoimisto Oulussa, Pohjois-Karjalan aluetoimisto Joensuussa ja Pohjois-Savon aluetoimisto Kuopiossa.[5] Prikaatin vastuulla olevia harjoitus- ja ampuma-alueita ovat Kassunkuru Kajaanissa, Vuosanka Kuhmossa, Sotinpuro Nurmeksessa ja Hiukkavaara Oulussa.[5]

Kainuun jääkäripataljoona (KAIJP)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kainuun jääkäripataljoonaan kuuluu kolme jääkärikomppaniaa (1JK, 2JK ja 3JK) ja Valmiusyksikkö. Pataljoona kouluttaa johtajia jalkaväkijoukkoihin ja taistelijoita vaativiin Pohjois-Suomen olosuhteisiin. Pataljoonassa palvelevat myös lumilajien huippu-urheilijat.[5] Pataljoona viettää perinnepäivänään 13. syyskuuta 1941 pidetyn Rukajärven valtausparaatin päivää ja sen perinnemarssina on Jean Sibeliuksen Jääkärimarssi.[6]

Kuopion Huoltopataljoona (KUOHP)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuopion huoltopataljoonaan kuuluvat Huoltokomppania (HK) ja 1. erillinen autokomppania (1ERAUTOK) sekä materiaalikeskus ja kuljetuskeskus. Huoltopataljoona kouluttaa huollon ja kuljetusalan erikoisosaajia ja antaa yhdistelmäajoneuvokoulutusta. Koulutusta annetaan kaikille pohjoisen Suomen joukoille Ilmavoimat ja Rajavartiolaitos mukaan lukien.[5]

Kainuun tykistörykmentti (KAITR)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kainuun tykistörykmentti perustettiin 1. tammikuuta 1990 Kainuun prikaatin kenttätykistöpatteristosta (PSTO/KAIPR)[7]. Rykmenttiin kuuluu kaksi tuliasemapatteria (1TASPTRI ja 2TASPTRI) ja kranaatinheitinkomppania (KRHK)[5]. Rykmentti kouluttaa tykki- ja kranaatinheitinmiehiä tukemaan jalkaväen taistelijoita.

Pohjan pioneeripataljoona (POHPIONP)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjan pioneeripataljoonaan kuuluvat Teknillinen komppania (TEKNK) ja 1. pioneerikomppania (1PIONK).[5] Pioneeripataljoonassa annetaan aselajin erikoiskalustokoulutusta sekä taistelupioneerin koulutusta.

Pohjois-Suomen viestipataljoona (PSVP)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Suomen viestipataljoonaan kuuluvat esikuntakomppania (EK) ja kaksi viestikomppaniaa (1VK ja 2VK).[5] Pataljoonassa koulutetaan johtajia esikunta- ja viestijoukkoihin sekä taistelijoita viestijärjestelmien osaajiksi, johtamispaikkojen tukitehtäviin ja sotilaspoliiseiksi. Pataljoona kouluttaa myös tarvittavat partioradistit sekä sotakoiranohjaajat. Pataljoonan vuosipäivänä pidetään viestiaselajin vuosipäivää 5. maaliskuuta, jolloin vuonna 1918 perustettiin Suomen ensimmäinen viestijoukko-osasto Mikkelissä. Perinnemarssina on Conrad Greven säveltämä Suomalainen sotilaslaulu, joka oli aiemmin 1. erillisen viestikomppanian kunniamarssi.[8]

Varuskunnalliset yhteistyökumppanit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kainuun prikaatin pääportti Kajaanin Hoikankankaalla.

Prikaatin kantajoukkona, millä tarkoitetaan yhtäjaksoisesti periytyvää historiaa, on välirauhan ajan 12. prikaati, joka oli muodostettu talvisodan Lapin Ryhmän joukoista vuonna 1940. Prikaatin esikunta, tukiyksiköt ja I pataljoona olivat Kemijärvellä, II pataljoona Savukosken Saunakankaalla ja erillinen polkupyöräkomppania Karhujärvellä. Prikaatin III pataljoona, joka lakkautettiin vielä samana syksynä, oli Ivalossa. Tukiyksikköinä olivat kolmipatterinen kevyt patteristo, (pst)tykkikomppania, viestikomppania sekä huolto.[9]

Jalkaväkirykmentti 12

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkosodan alkaessa kesällä 1941 prikaatin palveluksessa olleista varusmiehistä muodostettiin 6. divisioonaan jalkaväkirykmentti 12:n I ja II pataljoona. Rykmentin III pataljoona (Sallan pataljoona) perustettiin reserviläisistä Tohmon kansakoululla Kemijärvellä.[10]

Jalkaväkirykmentti 2

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkosodan jälkeisen joukkojen kotiuttamisen jälkeen marraskuun alussa vuonna 1944 Sodankylässä olevan rykmentin vahvuus oli kantahenkilökuntaan kuuluvien lisäksi kaksi aliupseeria ja 240 vuosina 1924-1925 syntynyttä sotilasta. Marraskuun alusta alkaen rykmenttiin saapui muista 6. divisioonan joukoista palvelukseen jääneitä yhteensä 571 miestä. Rykmentin nimeksi vaihdettiin 2. marraskuuta jalkaväkirykmentti 2 ja samana päivänä sen III pataljoonaksi tuli jatkosodan erillispataljoona 16. Rykmentin vahvuus oli nimenvaihtopäivänä noin 1 200 miestä. Armeijakunta antoi määräyksen rauhanajan kokoonpanoon siirtymisestä 13. marraskuuta.[11]

Marraskuun lopulla rykmentti marssi Sodankylästä Rovaniemelle varuskuntajoukoksi. Pahoin tuhoutuneella Rovaniemellä ei kuitenkaan ollut majoitustiloja rykmentille. Joulukuun alussa rykmentti majoittui Kemin pohjoispuolelle Törmän kylässä olleisiin parakkeihin. Samalla rykmentti sai tiedon sijoittumisesta Kuopioon, mutta Hatsalan kasarmien huonon kunnon vuoksi II pataljoona sijoitettaisiin Vaasaan. Rykmentti ei kuitenkaan voinut aloittaa siirtymistä kasarmien ollessa edelleen varattuina.[12]

Törmän parakkikylän talviasumiseen sopimattomuuden vuoksi rykmentti sijoitettiin vuodenvaihteessa Liedakkalan parakkikylään, joka oli kymmenen kilometriä Törmästä Kemin suuntaan. II pataljoona jatkoi marssia Ouluun, joka oli määrätty Vaasan sijaan pataljoonan uudeksi sijoituspaikaksi ja edelleen Luonetjärvelle heinäkuussa 1945. Rykmentin pääosa siirtyi Kuopioon 9. toukokuuta mennessä. Rykmentistä erillään ollut II pataljoona lakkautettiin kesällä 1946.[13]

Rykmentti muutettiin organisaatiouudistuksessa 2. prikaatiksi 1. joulukuuta 1952, jolloin siihen ei kuulunut prikaatin organisaatioon sisältynyttä kenttätykistöpatteristoa. Prikaati nimettiin 1. tammikuuta 1957 Pohjois-Savon prikaatiksi (PohSavPr), jonka joukot olivat Kuopiossa, Kajaanissa ja Liperin Ylämyllyllä.[14][15]

Pohjois-Savon prikaati

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset suunnitelmat Hoikankankaalle keskittämisestä tehtiin 1959, kun Pohjois-Savon Prikaatin muuttopäätös tehtiin. Pohjois-Savon Prikaatin myötä Kajaaniin siirtyi kenttätykistön patteristo (Psto/PohSavPr). Pohjois-Savon prikaatin joukot keskitettiin 1962 Kajaaniin. Vuonna 1963 Kuopion varuskuntasoittokunta siirtyi Kajaaniin ja aliupseerikurssi Ylämyllyltä siirtyi 1965.

Kainuun prikaati

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kainuun prikaatiksi yhtymä muuttui 1. heinäkuuta 1966, jolloin prikaatiin liitettiin Porin prikaatin patteristo Niinisalosta. Ensimmäisessä rakennusvaiheessa Hoikankankaalle valmistui neljä kasarmirakennusta vuosien 1960 ja 1966 välillä. [16] Sotilaskotirakennus valmistui 1967. [17][18]

Kainuun prikaatiin liitettiin Oulusta Pohjan Prikaatista 1. erillinen autokomppania (1. ErAutoK/PohPr) vuoden 1997 alusta, Pohjan pioneeripataljoona 25. syyskuuta 1998 sekä Pohjois-Suomen viestipataljoona ja Oulun korjaamo (OulKmo/PohPr) 30. joulukuuta 1998. Vuonna 1998 valmistui prikaatin viides kasarmirakennus viestipataljoonaa varten. [19]

Prikaati muuttui valmiusyhtymäksi vuonna 1999.

Elokuussa 2018 prikaatin alueella otettiin käyttöön Millog Oy:n uusi korjaamorakennus.[20]

Tunnukset ja perinteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kainuun prikaatin lippu ja prikaatin komentaja eversti Vesa Virtanen itsenäisyyspäivän paraatissa 2015.

Prikaatille 21. maaliskuuta 1960 vahvistettu joukko-osastolippu on entinen Kajaanin sissipataljoonan lippu vuodelta 1920. Carolus Lindbergin suunnitteleman vihreän lipun, jonka koko on 120 × 142 senttimetriä, keskellä on peuranjäkäläseppeleen ympäröimä Brahen vaakuna. Lipputangossa on leijonakärki.[14]

Pohjois-Savon prikaatin kunniamarssiksi vahvistettiin 27. marraskuuta 1956 Karl Collanin säveltämä Hurtti Ukko, jonka sanat ovat Johan Ludvig Runebergin Otto Mannisen suomentamasta runosta. Marssin on sovittanut Teuvo Laine.[21]

Kainuun prikaatin vuosipäivää vietetään 5. huhtikuuta. Tuona päivänä vuonna 1632 perinnejoukko-osasto Savon rykmentti kunnostautui kolmikymmenvuotisessa sodassa Lech-virran taistelussa.[21]

Prikaati vaalii myös talvisodan Suomussalmen, Raatteen tien ja Kuhmon taistelujen sekä jatkosodan 14. Divisioonan Rukajärven suunnan korpisotureiden perinteitä.

Prikaatin erityispiirteenä on vastata lumilajien urheilukoulutoiminnasta (yhteistoiminnassa Urheilukoulun kanssa), jossa on saavutettu kansainvälistä huippumenestystä. Prikaatissa on palvellut usea maailmanmestaritason urheilija.

Prikaatin komentajat vuosien varrella ovat[21]:

Jalkaväkirykmentti 2 1945-1952
2. Prikaati 1952-1956
  • eversti (1952) Tapio Peitsara 1952–1959
Pohjois-Savon Prikaati 1957-1966
Kainuun prikaati 1959-

Prikaatin apulaiskomentajat:

  • eversti Heikki Taavitsainen 2014–2016
  • eversti Kaarle Törrönen 2016-2018
  • eversti Jarmo Keskinen 2019-2020
  • eversti Mika Seppä 1.2.2020-31.12.2022
  • eversti Ari Lehmuslehti 1.4.2022-31.3.2024
  • eversti Tomi Pekurinen 1.4.2024-

Prikaatin esikuntapäälliköinä ovat toimineet mm. seuraavat upseerit:

  • everstiluutnantti Kimmo Lehto 2003–2006
  • everstiluutnantti Max Sjöblom 2006–2007
  • eversti (2004) Matti Pesonen 2008–2009
  • eversti (2011) Petteri Koskinen 2010–2011
  • eversti (2012) Asko Muhonen 2012–2013
  • eversti (2014) Kari Pietiläinen 2013–2015
  • eversti (2016) Rainer Peltoniemi 2015–2017
  • eversti (2019) Jarmo Keskinen 2017-2019
  • everstiluutnantti Oula Asteljoki 2019-2021
  • everstiluutnantti Arto Hirvelä 1.8.2021 alkaen
  1. Ari Matti Laaksonen Puolustusvoimat. Viitattu 1.7.2023.
  2. Kainuun prikaati Maavoimat. Viitattu 26.12.2022.
  3. a b c Tietoa meistä - Kainuun prikaati Maavoimat. Viitattu 26.12.2022.
  4. a b Kainuun prikaati-Old Maavoimat. Viitattu 4.1.2023.
  5. a b c d e f g h Kainuun prikaati - tietoa meistä
  6. Iskanius, Markku s. 353.
  7. Iskanius, Markku s. 303.
  8. Iskanius, Markku s. 340.
  9. Iskanius, Markku s. 173.
  10. Iskanius s. 174
  11. Iskanius, Markku s. 177–178.
  12. Iskanius, Markku s. 179.
  13. Iskanius, Markku s. 179–180.
  14. a b Suomen puolustusvoimien joukko-osasto perinteet s. 211
  15. Iskanius, Markku s. 189.
  16. RKY.fi − Hoikankankaan kasarmialue
  17. Sotilaskoti peruskorjauksen kynnyksellä. Hurtti-Ukko, Heinäkuu 2010, 2. vsk, s. 22.
  18. Sotilaskotikajaani.fi: Yhdstys − Yhdistyksen historiaa. Web Archive 2017.
  19. MTV Uutiset: Kainuun prikaati täyteen vahvuuteen (31.12.1998)
  20. Kajaani.fi − Talousarvio vuodelle 2019 ja taloussuunnitelma vuosille 2020-2021 (sivu 101) (Arkistoitu – Internet Archive)
  21. a b c Suomen puolustusvoimien joukko-osasto perinteet s. 212

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]