Kalle Karttunen
Kalle Fredrik Karttunen (29. kesäkuuta 1915 Karttula – 3. maaliskuuta 1997)[1][2] oli sodassa palvelut suomalainen jalkaväen upseeri.
Karttunen valmistui kadettikoulusta 1939 ennen sotaa ja toimi talvisodassa komppanianpäällikkönä JR 11:ssä. Välirauhan aikaan hän oli komppanianpäällikkönä 4. prikaatissa. Jatkosodassa hän palveli JR 4:ssä monissa tehtävissä: tiedustelu- ja yleisesikuntaupseerina sekä pataljoonan komentajan sijaisena. Varsinaisen pataljoonan komentajuuden Karttunen sai JR 45:stä 1943–1944. Sodan jälkeen hän toimi koulutusupseerina JR 9:ssä sekä toimistoupserina pääesikunnassa 1945 ja 1947–1948. Sotakorkeakoulusta hän valmistui 1947 (ye-upseeri 1948). 2. divisioonan esikunnan koulutustoimiston päällikkönä hän toimi 1949–1953 ja operatiivisessa toimistossa 1953–1954. 3. prikaatin pataljoonan komentajana hän oli 1954–1955. Pääesikunnan jalkaväkitoimiston päällikkönä Karttunen oli 1955–1958. Kymen jääkäripataljoonan komentajana hän oli 1958–1961. Pohjois-Savon prikaatia Karttunen komensi 1961–1967. Lounais-Suomen sotilasläänin esikuntapäälliköksi hänet sijoitettiin 1967–1968. Etelä- ja Länsi-Uudenmaan sotilaspiirin päällikkönä hän palveli 1968–1975.[1]
Ylennykset: vänrikki 1939, luutnantti 1940, kapteeni 1941, majuri 1944, everstiluutnantti 1955, eversti 1961.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kuka kukin on 1978, s. 359–360 Runeberg.org.
- ↑ Kalle Karttusen kuolinilmoitus (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 28.3.1997, HS Aikakone. Viitattu 15.6.2018.