Taistelukoulu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Taistelukoulu
Taistelukoulun lippu
Taistelukoulun lippu
Toiminnassa 1927–1992
Valtio  Suomi
Rooli upseerikoulutus
Tukikohta Viipuri 1927–1939
Helsinki 1945–1947
Hamina 1947–1949
Tuusula 1949–1992
Marssi Taistelkaatte
Vuosipäivät 10. lokakuuta

Taistelukoulu (TaistK, aik. TK) oli vuosina 1927–1992 toiminut Suomen puolustusvoimien oppilaitos, jossa annettiin monipuolista upseerikoulutusta eri vaiheissa oleville upseereille. Se yhdistyi vuonna 1992 Sotakorkeakoulun ja Kadettikoulun kanssa muodostaakseen Maanpuolustuskorkeakoulun.

Ennen sotien aikaa koulussa järjestettiin komppanianpäälliköille kapteenikursseja (TKK) ja joukkueenjohtajille luutnanttikursseja (TKL). Lisäksi järjestettiin joitakin orientoivia kursseja sekä yksi majurikurssi (TKM). Taistelukoulu antoi koulutusta ennen sotien alkua 1 207 upseerille ja noin 1 550 kanta-aliupseerille.

Sotien jälkeen kursseina olivat yleinen komentajakurssi (esiupseerikurssi) sekä kapteenikurssi. Lisäksi pidettiin luutnanttikursseja (jalkaväen yliupseerikurssi) vuoteen 1962 saakka. Taistelukoulu järjesti myös useita muita jatko- ja erikoiskoulutuskursseja sekä suurempia kertausharjoituksia erityisesti jalkaväelle. Yhteensä sotien jälkeen Taistelukoulu antoi koulutusta noin 4200 upseerille.

Koulu sijaitsi 1927–1939 Viipurissa, 1945–1947 Helsingissä, 1947–1949 Haminassa ja 1949–1992 Tuusulassa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Upseerikoulutuksen synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisiä kapteenitason kursseja järjestettiin Suomessa vuosina 1925-1926 Sotakorkeakoulussa, ja samoin Suojeluskuntajärjestö järjesti muutaman kuukauden pituisia päällystökursseja Päällystökoulun nimellä tammikuusta 1925 alkaen. Näistä suojeluskuntien kursseista olikin tarkoitus kehittää koulu jalkaväkiupseereille, mutta eroavaisuudet puolustusvoimien ja suojeluskuntien välillä osoittautuivat lopulta liian suuriksi. Vuoden 1927 maaliskuussa annetuissa väliaikaisissa määräyksissä puolustuslaitoksen uudesta kokoonpanosta mainittiin ensi kertaa Taistelukoulun nimi.[1]

Koulun perustajaksi nimettiin jääkärimajuri Hannes Olkkonen ja hän esitti laajan mietinnön koulun perustamisesta Taistelu- ja Ampumakoulun nimellä. Koulun oli tarkoitus antaa laajaa koulutus niille upseereille, jotka eivät käy Sotakorkeakoulua tai aselajien täydennyskoulutusta. Erityisen tärkeää oli käytännön opetus. Olkkonen esitti aluksi koulun sijoittamista Tuusulan Hyrylään, jolloin etuna olisi Päällystökoulun läheisyys, mutta suunnitelma kariutui pääasiassa logistista syistä. Sijoituspaikaksi määräytyi lopulta Markovillan rakennus Viipurin kasarmialueella, sillä siellä toimi Suomen suurin varuskunta ja oli siten hyvät puitteet koulutukselle.[1]

Ensimmäinen komppanianpäällikkökurssi alkoi 10. lokakuuta 1927 kello 12.00 29 oppilaan voimin. Tuo päivämäärä valikoitui myöhemmin Taistelukoulun perinnepäiväksi toisen maailmansodan jälkeen. Oppilaista 14 oli jääkäriupseereita, ja kaikki oppilaat olivat sotineet sisällissodassa. Kurssi kesti kolme kuukautta päättyen 28. tammikuuta 1928. Sotakorkeakoulun johtaja, eversti Lennart Oesch kuvasi kurssin ensimmäisen opetussuunnitelmaa käytännönläheiseksi mutta erittäin tarkoituksenmukaiseksi: esimerkiksi sotahistoriaa tai sotilasmaantiedettä ei opetettu kurssilla lainkaan. Suurin painoarvo oli taktiikalla, joka käsitti myös käytännön toimintaa metsässä.[2]

Suurin ongelma ensimmäisellä kurssilla olivat käytännön järjestelyt, sillä oppilaat eivät voineet majoittua tai ruokailla Markovillassa, mikä vaikeutti aikataulujen tekemistä suuren aikamäärän kuluessa siirtymiin. Majuri Olkkonen ratkaisi ongelman pyytämällä myöskin Markovillassa toimineen Jalkaväen Kapitulanttikoulun yhdistämistä Taistelukouluun. Ehdotus hyväksyttiin, ja Kapitulanttikoulu yhdistettiin Taistelukouluun kanta-aliupseeriosastona vuonna 1927, ja se yhä laajeni vuodenvaihteessa 1928, kun siihen yhdistettiin myös Hämeenlinnassa toiminut Kenttätykistön Kapitulanttikoulu. Näin myös upseeriosaston oppilaat pääsivät toimimaan ja majoittumaan Markovillassa.[2] Jo vuosina 1929-1930 rakennuksen viereen rakennettiin oppilaiden asuinrakennuksia ja muun muassa sairastupa.[3]

Monipuolinen kurssitoiminta ennen sotia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1928 koulun repertuaariin lisättiin joukkueenjohtajakurssi. Taistelukoulun toiminta koostui vuoteen 1939 saakka pääosin näiden kahden kurssin järjestämisestä, ja lisäksi järjestettiin joitakin yksittäisiä ylimääräisiä kursseja, kuten orientoivia joukko-osastojen komentajien kursseja. Joukkueenjohtaja- ja komppanianpäällikkökurssit kestivät aluksi kahdesta kolmeen kuukautta, noin neljänneksen opetuksesta ollessa teoreettista harjoitusta ja lopun käytännön harjoitusta.[2] Syksyllä 1930 komppanianpäällikkökurssista muokattiin kapteenikurssi, jonka kesto oli viisi kuukautta, ja joukkueenjohtajakurssista luutnanttikurssi, jonka kesto oli kolme kuukautta. Koulun johtaja, everstiluutnantiksi ylennetty Olkkonen toivoi, että kapteenikurssin oppilaat olisivat jo luutnanttikurssin käyneitä upseereita. Tämä toteutui kuitenkin vain pienessä osassa oppilaista.[4]

Vuonna 1931 koulun opetukseen lisättiin seitsemän kuukautta kestävät majurikurssit, jotka siirrettiin Sotakorkeakoulusta Taistelukoulun vastuulle. Kurssien opetussuunnitelma sisälsi runsaasti myös teoreettisempaa opetusta, kuten sotahistoriaa ja valtio-oppia. Ensimmäisen, lopulta yli vuoden kestäneen kurssin jälkeen kursseja ei kuitenkaan enää järjestetty. Suunnitellut majurikurssit jouduttiin erinäisistä syistä perumaan 1930-luvulla, paljolti koska ne olivat opettaja- ja materiaaliprioriteetiltaan vasta kahden muun kurssin jälkeen.[4]

6. syyskuuta 1939 koulun toiminta keskeytettiin ja oppilaat komennettiin omiin joukko-osastoihinsa. Yhteensä 651 upseeria oli ehtinyt valmistua 15 kapteenikurssilla ja 544 upseeria 21 luutnanttikurssilla ennen sodan alkua. 10. syyskuuta 1939 kaikki sotaoppilaitokset lakkautettiin toistaiseksi, ja ne korvattiin Kankaanpään Sotakoulukeskuksella. Talvisodan komppanianpäälliköistä noin 40 prosenttia oli aktiiviupseereita, ja heistä noin 30 prosenttia oli käynyt kapteeni- tai luutnanttikurssin. Pataljoonankomentajista 10 prosenttia oli käynyt luutnanttikurssin, 50 prosenttia kapteenikurssin ja 2 prosenttia majurikurssin.[5]

Muutto Tuusulaan ja vakinaistunut koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 1945 koulun toiminta jatkui sodan jälkeen. Koulu aloitti toimintansa Maasotakoulun tiloissa Santahaminassa, sillä Viipuri ja Markovilla oli menetetty sodassa. Korkeimmaksi prioriteetiksi nähtiin rintamakokeneiden everstiluutnanttien ja majurien komentajakoulutus.[5] Yleinen komentajakurssi 1 jäi kuitenkin viimeiseksi laatuaan, sillä lopulta nuorempien upseerien koulutus nähtiin kaikkein tärkeimmäksi, ja kapteenikurssi 16 aloitti tammikuussa 1946. Sijainti Santahaminassa tiedettiin alusta alkaen väliaikaiseksi, sillä Maasotakoulu tulisi itse tarvitsemaan kaikkia tiloja ennen pitkää, eikä Taistelukoululle tarpeellisia harjoitusmaastoja ollut lähistöllä ollenkaan.[6]

Tuusula nähtiin edelleen koulun parhaaksi sijoituspaikaksi, mutta koska sinne ei voitu muuttaa, koulu muutti maaliskuussa 1947 Haminaan. Tilat olivat huonokuntoisia eikä majoitustiloja ollut edes kolmasosalle opettajista. Vuonna 1949 nuorempien upseerien koulutus alkoi jälleen, ja marraskuussa 1949 koulu muutti Tuusulaan.[7] Tilat sijaitsivat aivan entisen Päällystokoulun rakennusten läheisyydessä, mutta Päällystökoulun tilat olivat Suomen Punaisen Ristin omistuksessa. Suomen valtioneuvosto käsitteli asiaa 23. marraskuuta 1951, ja todettiin, että rakennukset olisivat välttämättömiä puolustusvoimille ja lisäksi ne oli alun perin rakennettu valtion rahoilla. Täten Punainen Risti suostui luovuttamaan Päällystökoulun kiinteistöt valtiolle vuonna 1952.[8]

1960-luvulla Taistelukoulu keskittyi yhä enemmän vanhempien upseerien koulutukseen Kadettikoulun ottaessa enemmän vastuuta nuorista upseereista. Yliupseerikurssit siirtyivät Kadettikoululle ja Taistelukoulu keskittyi kapteeni- ja esikuntaupseerien järjestämiseen. Koulutettavien uusien kadettien määrän kasvettua merkittävästi 1950-luvulta alkaen myös Taistelukoulun tilat uhkasivat käydä pieniksi. Lopulta vuonna 1963 varmistui, että Taistelukoulu jää pysyvästi Tuusulaan, jonne siten 1960-1970-lukujen vaihteessa koululle rakennettiin runsaasti lisää tiloja.[9]

Koulu profiloitui sodan jälkeen järjestämään kapteeni- ja esikuntaupseerikurssien lisäksi upseerikokelaiden tiedustelukursseja, esikuntayksiköiden ja pataljoonien kertausharjoituksia sekä insinööriupseerikursseja, joista ensimmäinen järjestettiin vuonna 1976.[10] Koulu jatkoi toimintaansa tasaisena aina 1980-luvun lopulle saakka. Koulu järjesti kursseja säännöllisesti ja teki runsaasti yhteistyötä erityisesti Pääesikunnan jalkaväkiosaston mutta myös Kadettikoulun ja Sotakorkeakoulun kanssa. 1980-luvun lopulla alettiin suunnitella uutta opistoupseerin koulutusmuotoa, ja lopulta uudistettiin koko upseerien koulutusjärjestelmä. Samalla koulut yhdistettiin Maanpuolustukorkeakouluksi ja Taistelukoulu itsenäisenä organisaationa jäi historiaan 31. joulukuuta 1992.[11] Koulun toiminnot jatkuivat Maanpuolustuskorkeakoulun jatkotutkinto-osastolla esiupseerikurssin nimellä.

Sotien jälkeen koulussa koulutettiin yhteensä yli 4 000 upseeria. Olemassaolonsa aikana koulu teki paljon työtä upseerikoulutuksen eteen mutta myös ohjesääntöjen kirjoituksessa ja tiedustelujärjestelmien kehittämisessä.[12]

Koulun johtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ahto, Sampo: Taistelukoulun viisi vuosikymmentä. Teoksessa Taistelukoulu 1927–1977, Taistelukoulu 1977.  ISBN 951-99130-0-9.
  • Usva, Kalevi et al.: Taistelukoulu 1927–1992, Taistelukoulun perinneyhdistys ry 1994.  ISBN 952-90-5864-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ahto 1977, s. 4–13
  2. a b c Ahto 1977, s. 14–23
  3. Ahto 1977, s. 29
  4. a b Ahto 1977, s. 33–41
  5. a b Ahto 1977, s. 71–74
  6. Ahto 1977, s. 79–83
  7. Ahto 1977, s. 81–91
  8. Ahto 1977, s. 106
  9. Usva 1994, s. 176–184
  10. Usva 1994, s. 208, 234–235
  11. Usva 1994, s. 250–251
  12. Usva 1994, s. 268
  13. Usva 1994, s. 4–270