Hannu Särkiö
Hannu Johannes Särkiö (30. huhtikuuta 1937 Padasjoki – 29. kesäkuuta 2023 Espoo)[1] oli suomalainen sotilas, kenraalimajuri.[2]
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Särkiön vanhemmat olivat maanviljelijä Uuno Johannes Särkiö ja emäntä Anja Anna Seppälä. Hänen puolisonsa vuodesta 1961 oli farmaseutti Leena Päivikki Lappi-Seppälä. Kenttäpiispana toiminut Pekka Särkiö on heidän poikansa. Särkiö tuli ylioppilaaksi 1956 ja suoritti Kadettikoulun 1959 ja Sotakorkeakoulun 1969. Valtiotieteen maisteriksi hän valmistui 1971 Turun yliopistosta ja opiskeli lisäksi Teknillisessä korkeakoulussa ja Zürichin yliopistossa 1973.
Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Särkiö toimi Uudenmaan jääkäripataljoonan opetusupseerina ja komppanianpäällikkönä 1959–1960, Kadettikoulun opetusupseerina 1960–1966, Pääesikunnan toimistoupseerina 1967–1968 ja toimistoesiupseerina 1971–1972, Lounais-Suomen sotilasläänin esikunnan toimistoupseerina ja -päällikkönä 1969–1971, Sotatieteenlaitoksen strategian toimiston toimistoesiupseerina 1972–1976, Lapin jääkäripataljoonan komentajana 1976–1980, Jääkäriprikaatin vs. komentajana 1976–1980, maanpuolustuskurssien johtajana 1980–1982, Taistelukoulussa 1982–1986, Pohjois-Suomen sotilasläänin esikuntapäällikkönä 1986–1989, päämajamestarina 1989–1991, Sisä-Suomen sotilasläänin komentajana 1991–1992 ja Turun ja Porin sotilasläänissä vuodesta 1993. Särkiö oli Puolustuslaitoskomitean pääsihteeri 1973–1976 ja toimi useissa maanpuolustusjärjestöissä. Hän voitti Puolustusvoimien mestaruuden kesäpartiokilpailuissa vuonna 1958.[2] Särkiö ylennettiin kenraalimajuriksi 1989, eläkkeelle hän jäi vuonna 1997.
Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.[3]
Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Särkiö julkaisi sekä artikkeleita ja kirjan kappaleita että useita omia teoksia erityisesti maanpuolustuksesta sekä puolustus- ja kansainvälisestä politiikasta, mutta myös muistelmia, elämäkerran ja historiateoksia:
- Vuoden 1948 ystävyys-, yhteistoiminta- ja avunantosopimus suomalaisten kommenttien valossa kiinnittäen erityisesti huomiota sen sotilaalliseen puoleen, 1973
- Mitä tapahtuu, jos ..., 1975
- Jänkien jääkäreitä ja poromiehiä: pataljoonan komentajana Lapissa, 1981
- Kruunun sarkaa: kenttäkenraalina toisessa tasavallassa, 1994
- Padasjoen suojeluskunta ja Lotta Svärd 1918-1944, 2000
- Yleisesikuntaeversti Matti A. Aarnio 1901-1984, 2006
- Sata kesää - kolme isäntää: Särkiöinen Padasjoen Arrakoskella, 2008
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 23.7.2023, s. B 26.
- ↑ a b Irja Hämäläinen, Risto Rantala, Hannakatri Hollmén (toim.): Kuka kukin on. Who's who in Finland. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1994, s. 949. Särkiö, Hannu. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-12833-7.
- ↑ Helsingin seurakuntayhtymän hautahaku Hautahaku. Viitattu 7.1.2024.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vallin, Tapio 1997. "Uskon tuntevani suomalaisen miehen": Kenraalimajuri Särkiö reserviin. Porilainen, no. 2, s. 13.
- Hannu Särkiön muistokirjoitus Helsingin Sanomissa