Sakari Rusama
Heikki Sakari Rusama (4. huhtikuuta 1918 Viipuri – 30. kesäkuuta 2009 Helsinki[1]) oli suomalainen eversti, joka toimi muun muassa Karjalan prikaatin komentajana ja Taistelukoulun johtajana.[2]
Rusaman vanhemmat olivat Helle Rusama ja Maria Raunio. Hänen puolisonsa vuodesta 1941 oli Eila Vesalainen. Myös Rusaman poika Kari Rusama (s. 1942) toimi puolustusvoimien palveluksessa, vuoteen 1992 saakka.[2]
Rusama tuli ylioppilaaksi Turun suomalaisesta lyseosta 1937, Kadettikouluun hän hakeutui 1939 ja suoritti Sotakorkeakoulun 1957. Talvisodassa Rusama toimi adjutanttina ja komppanianpäällikkönä Jalkaväkirykmentti 19:ssä, jatkosodassa hän oli toimistoupseeri ja komppanianpäällikkö Jalkaväkirykmentti 27:ssä, opetusupseeri Maasotakoulussa eli Kadettikoulussa ja komppanianpäällikkö ja pataljoonankomentaja Jalkaväkirykmentti 25:ssä.[2]
Sotien jälkeen Rusama työskenteli toimistoupseerina 2. divisioonan esikunnassa vuodesta 1946, komppanianpäällikkönä Jääkäripataljoona 2:ssa vuodesta 1951, opettajana Kanta-aliupseerikoulussa 1952–1955, toimistopäällikkönä 3. divisioonan esikunnassa vuodesta 1957 sekä Pohjois-Savon prikaatin esikunnassa pataljoonankomentajana vuodesta 1961 ja esikuntapäällikkönä vuodesta 1964. Taistelukoulun opettajana Rusama toimi vuodesta 1965 ja Karjalan prikaatin komentajana vuodesta 1968. Taistelukoulua hän johti vuodesta 1971 vúoteen 1977, jolloin hän erosi vakinaisesta palveluksesta.[2]
Rusama ylennettiin reservin vänrikiksi 1938, vänrikiksi 1939, luutnantiksi 1940, kapteeniksi 1942, majuriksi 1955, everstiluutnantiksi 1961 ja everstiksi 1968.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ahto, Sampo: Muistot. Sakari Rusama. 30.6.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.3.2017.
- ↑ a b c d e Kadettiupseerit 1920–2000, s. 642. Rusama, Heikki Sakari. Helsinki: Kadettikunta ry., Upseeriliitto ry., 2000. ISBN 951-98334-3-9.
| ||||||||||
