Ilmasotakoulu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Tikkakoskella toimivasta yksiköstä. Ilmasotakoulu oli myös Kauhavalla toimineen Lentosotakoulun aikaisempi nimi.
Ilmasotakoulu
Lentosotakoulun lippu.svg
Toiminnassa 1942–
Valtio Suomen lippu Suomi
Puolustushaarat Ilmavoimat
Aselajit ilmavoimien viesti, ilmatorjunta, huolto
Rooli aselajikoulu
Tukikohta Tikkakoski
Kalusto Valmet L-70 Vinka, BAe Hawk
Vuosipäivät 6. maaliskuuta
Komentajat
Nykyinen komentaja eversti Mikko Punnala
Tunnettuja komentajia Matti Ahola

Ilmasotakoulu (ILMASK, aik. IlmaSK) on Suomen ilmavoimien puolustushaarakoulu Jyväskylän varuskunnassa Tikkakoskella. Ilmasotakoulun johtajana toimii eversti Mikko Punnala. Varusmies-, reserviläis- ja palkatun henkilöstön koulutuksen lisäksi Ilmasotakouluun kuuluu myös Ilmavoimien soittokunta.

Päätehtävä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmasotakoulu vastaa upseerikoulutuksen yhteisten opintokokonaisuuksien toteuttamisesta, palkatun henkilökunnan jatko- ja täydennyskoulutuksesta sekä varusmieskoulutuksesta. Ilmasotakoulun Elso-koulutuskeskus vastasi vuoteen 2012 saakka elektronisen sodankäynnin koulutuksesta toisena valtakunnallisena koulutuskeskuksena Riihimäen varuskunnan ohella. Nykyisin koulutusta ei enää järjestetä Ilmasotakoulussa. Ilmasotakoulu on ilmavoimien komentajan alainen puolustushaarakoulu sekä ilmavoimien johtamisjärjestelmän ja ilmatorjunnan aselajikoulu. Sotilasopetuslaitoksen rooli sillä on ollut toukokuusta 1975 ja puolustushaarakoulun vuoden 2004 alusta lukien.

Historia ja perinteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukko-osaston vuosipäivää vietetään 6. maaliskuuta. Joukko-osasto perustettiin Naarajärvelle 1.12.1941 nimellä Ilmavoimien Viestivarikko (IlmavVV). Nimi Ilmavoimien Viestikoulu tuli käyttöön jo vuosi myöhemmin.

Joukko-osaston komentajia ovat olleet:

Ilmasotakoulu vaalii edeltäjiensä (Ilmavoimien Viestipataljoona ja Ilmavoimien Viestikoulu) sekä aikaisemmin itsenäisinä joukko-osastoina toimineiden joukkojen (Kuljetuslentolaivue/Tiedustelulentolaivue, Luonetjärven soittokunta ja Ilmatorjuntakoulu) perinteitä. Perinteiden vaalimiseen osallistuu vuonna 1965 perustettu Ilmavoimien viestikilta (alkuperäinen nimi Ilmavoimien viesti- ja tutkakilta) sekä 2000-luvulla perustettu Ilmasotakoulun kilta.

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmasotakoulun organisaatioon kuuluvat

  • Ilmasotakoulun johtaja
  • Esikunta (E)
  • Lentotekniikkalaivue (LENTOTEKNLV) 1.1.2014 lukien
  • Hävittäjälentolaivue 41 (HÄVLLV 41) 1.1.2015 lukien
  • Koulutuskeskus (KOULK)
  • Koulutuspataljoona (KOULP)
  • Huoltokeskus
  • Viestitekniikkakeskus (VTK)
  • Ilmavoimien soittokunta (ILMAVSK)


Koulutuskeskukseen kuuluvat johtaja, opintoasiainosasto, korkeakouluosasto ja koulutusosasto. Keskuksen johtajana on toiminut muun muassa everstiluutnantti Vesa Sundqvist[3]. Koulutuspataljoona taas muodostuu komentajasta, esikunnasta, aliupseerikoulusta (AUK), viestitekniikkakomppaniasta, lentotekniikkakomppaniasta ja Ilmavoimien reserviupseerikoulusta (ILMAVRUK ja LENTORUK).

Tukilentolaivue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmasotakoulun organisaatioon kuului 1.1.2005–31.12.2014 myös Tukilentolaivue (TUKILLV), jonka tehtävänä on puolustusvoimien sekä valtiohallinnon tukeminen tukilentotoiminnalla ja lentokuljetukset, laskuvarjohyppytoiminta ja maalinhinaus. Laivue oli aikaisemmin itsenäinen joukko-osasto ja siihen kuuluu kolme lentuetta.

Nimenmuutoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukko-osasto tunnettiin aiemmin nimellä Ilmavoimien Viestikoulu (IlmavVK). Vuoden 2005 alusta nimi muuttui Ilmasotakouluksi ja Kauhavalla sijaitsevasta Ilmasotakoulusta tuli Lentosotakoulu (LentoSK). Samaan aikaan Tikkakoskella sijaitseva, vuonna 1973 perustettu Tukilentolaivue, lakkautettiin itsenäisenä joukko-osastona ja se liitettiin joukkoyksiköksi uuteen Ilmasotakouluun.

Nimenvaihdon taustalla oli varuskunnan kehittyminen puolustushaarakouluksi: Ilmasotakoulu vastaa nykyään lennonopettajakoulutuksesta ja ohjaajien alkeislentokoulutuksesta Vinka-kalustolla. Hawk-suihkuharjoituskonekoulutus ja -kalusto siirtyi Kauhavalle Lentosotakouluun.

Myös joukko-osaston joukko-osastotunnus ja joukko-osastoristi vaihtuivat uusiin samassa yhteydessä.

Ennen Ilmavoimien Viestikoulu -nimeä käytössä oli nimi Ilmavoimien Viestipataljoona (IlmavVP) vuoteen 1966 saakka.

Joukko-osasto siirtyi Hämeenlinnasta Tikkakoskelle (nykyisin osa Jyväskylää) loppukesällä 1962.

Varusmieskoulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varusmiehiä koulutetaan Koulutuspataljoonassa aliupseerikurssilla, reserviupseerikursseilla sekä miehistössä eri tehtäviin. Varusmiesten on mahdollista hakeutua myös valtakunnallisiin ja varuskunnallisiin erityistehtäviin [4]. Ilmasotakoulussa sijaitsee myös Ilmavoimien Reserviupseerikoulu, jossa koulutetaan eri aliupseerikoulun linjoilta valitut reservin upseereiksi. Samassa paikassa sijaitsee myös Lentoreserviupseerikoulu (LENTORUK), jossa koulutetaan ilmavoimien sotilaslentäjät.[5]

Miehistölle on tarjolla omat koulutushaaransa, joihin kuuluu viesti, kuljettaja, suojaus (sotilaspoliisi), ilmataistelu, keittäjä, lentosää, kirjuri, lääkintä sekä uusimpana erikoisalana media-ala[6]. Viestissä koulutetaan tukikohdan viestijoukkueita. Sotilaskuljettajat koulutetaan Tikkakoskella (pois lukien vuodet 2006–2007, jolloin Ilmavoimien sotilaskuljettajakoulutus toimi Pirkkalassa).

Aliupseerikoulun linjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Johtokeskus (joke-linja, TIVA ja TSTJ)
  • Lentotekninen
  • Viesti (TKKviesti- ja tutkaopintosuunnat)
  • Suojaaminen (ent. sotilaspoliisi)
  • Komento- ja huolto

Ilmasotakoulu tarvitsee myös talous-, lääkintä- ja kuljetusaliupseereita. Kuljetus- ja lääkintäaliupseerit koulutetaan Vekaranjärvellä Karjalan prikaatissa, josta on mahdollista päästä Reserviupseerikouluun Haminaan.[7] Tammikuun saapumiserässä järjestetään viestin alaisena toimiva tutkalinja, jossa varusmiehiä koulutetaan pääasiassa ilmavoimien tutka-asemien (tka-as) toimitsijoiksi.

Reserviupseerikoulun linjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tukikohta (JOJÄ- ja LNTTEKN-linja)
  • Suojaaminen (suojaus- ja viestilinja)
  • Lentoreserviupseerikurssi

Reserviupseerikoulutus alkaa maavoimien tavoin aliupseerikurssin I-vaiheen jälkeen. Erikoisaliupseerit voivat hakeutua maavoimien RUK:uun, josta he palaavat Ilmasotakouluun koulutustaan vastaaviin tehtäviin.

Varusmieskoulutuksen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saapumiserästä I/06 alkaen viestiliikenne- ja viestiteknisen linjan tilalle tuli uusi viestilinja, jolla koulutetaan aliupseereita tukikohtaviestijoukkueen eri tehtäviin. Ilmavalvontamiehistön tilalle tuli saapumiserästä II/06 alkaen linkkimiehistö ja I/07 alkaen linkkimiehistön tilalle on koulutettu viestijoukkue, joka vastaa tukikohdan viestitoiminnasta.

Ilmasotakoulun oppilaskunta omistaa Locomobile Company of American valmistaman perintöauton, vuoden 1928 mallia olevan Locomobilen, museorekisteritunnus XAA-3.[8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lasse Laaksonen: Taivaan vartijat − Ilmasotakoulun historia 1918-2008. Minerva Kustannus, 2008. ISBN 978-952-492-163-3. (mm. entiset komentajat)
  • Ismo Myllylä: Luonetjärven varuskunta 1939-1989. Ilmavoimien viesti- ja tutkakilta ry, 1990. ISBN 952-90-2360-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]