Karl Collan

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Karl Collan noin vuonna 1864

Karl Collan (3. tammikuuta 1828 Iisalmi12. syyskuuta 1871 Helsinki) oli suomalainen kirjailija ja säveltäjä. Hän kuuluu romantiikan ajan yksinlaulun arvostetuimpiin edustajiin.[1]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Collanin vanhemmat olivat kirkkoherra Pehr Johan Collan ja Christina Elisabet Crohns ja veli toimittaja Fabian Collan. Hänen puolisonsa vuodesta 1866 oli laulajatar Maria Margareta Pacius (1845–1919), säveltäjä Fredrik Paciuksen ja Nina Lucia Martinin tytär. Karl ja Maria Collanin tytär oli pianisti Maria Elisabeth Beaurain (1869–1937).

Collan tuli ylioppilaaksi vuonna 1842. Hänet vihittiin maisteriksi Keisarillisessa Aleksanterin-yliopistossa vuonna 1850, minkä jälkeen hän toimi Helsingin ruotsalaisen tyttökoulun opettajana. Vuonna 1859 hän tuli yliopistoon saksan kielen lehtoriksi sekä 1866 yliopiston kirjastonhoitajaksi.[2] Tohtorintutkinnon Collan suoritti vuonna 1860, puolustettuaan Öfversigt af Serviens historiska folksånger -nimistä väitöskirjaansa. Litterär Tidskrift -lehden päätoimittaja hän oli 1863-1865.[1]

Collan kuoli koleraan vain 43-vuotiaana.[1]

Taiteellinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Collanin elämäntyön pysyvintä puolta on hänen säveltaiteellinen toimintansa. Collan oli itseoppinut, hänen sävellyksensä ovat miltei yksinomaan yksinkertaisia yksin- ja kuorolauluja. Hänen tunnetuin sävelmänsä lienee Sylvian joululaulu. Myös Savolaisen laulu ja Vaasan marssi ovat Collanin säveltämiä. Collan oli myös suomalaisten kansansävelmien keräystyön uranuurtajia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran stipendiaattina hän kävi vuonna 1854 kansanrunojen ja -sävelmien keräysmatkalla Savossa ja Karjalassa. Matkan tuloksena hän julkaisi 1854–1856 kaksi vihkoa Valituita suomalaisia kansanlauluja. Collan on säveltänyt Runebergin runoon Hurtti-Ukko-marssin, joka on Pohjois-Savon prikaatin ja Kainuun prikaatin kunniamarssi. 1860-luvulla hän käänsi Kalevalan ruotsiksi.

Sävellyksiä ja sovituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Collanin sävellyksiä ja sovituksia ovat:[1]

  • Yksinlauluja, julkaistu muun muassa vihkoissa Sånger vid pianoforte (1847), Fyra sånger vid pianoforte (1849), Fem visor (1852), Sånger och visor (4. vihko 1855), Fyra Fänrik Ståls sånger (1857), Sånger vid pianoforte (5. vihko 1862, 6. 1864, 7. 1865 ja 8. 1871), Julvisa ja På Roines Strand (1868), Tre sånger vid pianoforte (1871)
  • Sekakuorolauluja
  • Pianofantasioita
  • Kansanlaulusovituksia, julkaistu kokoelmissa Suomen kansan lauluntoja (1849) ja Walituita Suomalaisia Kansan-Lauluja (1854-1855)

Kirjallisia teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Collanin kirjallisia teoksia ovat: [1]

  • Öfversigt af Serviens historiska folksånger (1860), väitöskirja
  • Om bibliografiska systemer och biblioteksmetoder (1861)
  • Dikter från främmande land (1864), runokäännöskokoelma
  • Poetisk läsebok fär Finlands ungdom (1864), toim.
  • Köninghofer- och Grünberger-handskriften (1865)
  • Studier och skizzer, första samlingen (1865)
  • Kalevalan ruotsinnos (1864, 1868)
  • Läsebok på prosa för Finlands ungdom (1866)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Haapanen, Toivo: Karl Collan, s. 92-98. Teoksessa: Ranta, Sulho (toim.), Suomen säveltäjiä. Porvoo: WSOY, 1945.
  2. Karl Collan. Suomalainen Wirallinen Lehti, 14.09.1871, nro 109, s. 1-2. Kansalliskirjasto Viitattu 27.03.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lehtinen, Tarja 1987: Karl Collan (1828–1871) kulttuurivaikuttajana. Pro gradu. Suomen ja Skandinavian historia. Helsingin yliopisto.
  • Tarasti, Eero 1992: Romantiikan uni ja hurmio: Esseitä musiikista. WSOY, Helsinki. ISBN 951-0-18164-1

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: