Thiodolf Saelan

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Thiodolf Saelan 1870-luvulla.

Anders Thiodolf Saelan (Sælan) (20. marraskuuta 1834 Lappeenranta24. kesäkuuta 1921 Helsinki) oli suomalainen lääkäri ja kasvitieteilijä.[1] Hän uudisti Suomen mielisairaanhoidon toimiessaan vuosikymmenten ajan Helsingissä Lapinlahden mielisairaalan ylilääkärinä.[2]

Saelanin vanhemmat olivat Jämsän kirkkoherra Anders Johan Saelan (1795–1841) ja Antoinette Henrietta Kristina Müller. Hän kävi Porvoon yläalkeiskoulua ja Porvoon lukiota ja pääsi ylioppilaaksi 1851. Saelan valmistui Helsingin yliopistosta fyysis-matematiikan kandidaatiksi 1855 ja maisteriksi 1857. Saelan opiskeli Tukholmassa 1860–1861. Hänestä tuli lääketieteen kandidaatti 1859 sekä lääketieteen ja kirurgian lisensiaatti ja tohtori 1865. Myöhemmin hänestä tuli riemumaisteri ja filosofian kunniatohtori 1907 sekä riemutohtori 1917.[3]

Saelan oli Helsingin yliopiston kasvitieteellisen museon ja puutarhan amanuenssina 1859–1866, lääkintöylihallituksen ylimääräisenä lääkärinä 1861–1864 ja Tornion ja Lapin piirin vt. piirilääkärinä 1864–1865. Saelan toimi Lapinlahden sairaalassa alilääkärinä 1865–1868 ja ylilääkärinä 1868–1904. Hänen väitöskirjansa Om självmordet i Finland i statistiskt och rättsmedicinskt hänseende oli ensimmäinen suomalainen itsemurhia lääketieteellisestä näkökulmasta käsitellyt tutkimus.[4] Hänelle myönnettiin professorin arvonimi 1877. Hän oli useita vuosikymmeniä Suomen merkittävin psykiatrian ja mielisairaanhoidon asiantuntija.[5] [3]

Saelanin toinen ala oli kasvitiede, jossa hän myös oli aikansa merkittävimpiä suomalaisia tutkijoita.[5]

Thiodolf Saelan oli naimisissa vuodesta 1873 Naema Lovisa Vivika von Knorringin (k. 1920) kanssa. Heidän poikansa oli Kaukaan selluloosatehtaan tekninen johtaja Karl Thorvald Saelan (1878–1959).[3]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Flora fennica : Suomen kasvio ; uusi parannettu laitos jonka toimittivat Elias Lönnrot ja Th. Saelan. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 24. Helsinki 1866
  • Om en hittills obeskrifven hybrid af Pyrola minor L. och P. rotundifolia L. Helsingfors 1888
  • Herbarium Musei fennici. 1, Plantæ vasculares ; enumeratio plantarum Musei fennici, quam edidit Societas pro fauna et flora Fennica ; curantibus Th. Sælan, Alfred Oswald Kihlman, Hjalmar Hjelt. Helsingfors 1889
  • Finlands förnämsta ätliga och giftiga svampar ; kirj. Th. Saelan ja Väinö Blomstedt. Otava 1907, suomeksi nimellä Suomen tärkeimmät syötävät ja myrkylliset sienet : sanoin ja kuvin. Otava 1907
  • Finlands botaniska litteratur till och med år 1900. Acta Societatis pro fauna et flora Fennica 43, 1. Societas pro fauna et flora Fennica, Helsingfors 1916
  • Itsemurhat Suomessa : tilastotieteellinen ja oikeuslääketieteellinen tutkielma ; akateeminen väitöskirja, jonka Suomen Keisarillisen Aleksanterin-yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan luvalla Otto Edvard August Hjeltin valvonnassa esittää julkisesti tarkastettavaksi Th. Saelan 1864. Reports of Psychiatria Fennica 50. Societas pro psychiatria Fennica, Helsinki 1983 (alkuteos Om sjelfmordet i Finland i statistiskt och rättmedicinskt afseende)
  • Professori A. Th. Saelanin muistikirjat osat 1-2 ; toim. Kalle Achté ; julkaisija HYKS Psykiatrian klinikka, klinikan täyttäessä 140 vuotta 12.8.1981. Helsingin yliopistollinen keskussairaalaliitto, Helsinki 1981, lmestynyt myös ruotsin kielellä nmellä Professor A. Th. Saelans anteckningar)
  • Musci Lapponiæ Kolaensis ; kirj. V. F. Brotherus ja Th. Sælan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nordisk familjebok. Project Runeberg.
  2. Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 445. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  3. a b c Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Anders Tiodolf Saelan. Verkkojulkaisu 2005 <https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=16943>. Luettu 30.4.2017.
  4. Myllykangas, Mikko: Rappeutuminen, tiedostamaton vai yhteiskunta? Lääketieteellinen itsemurhatutkimus Suomessa vuoteen 1985, s. 44. Oulun yliopisto, 2014.
  5. a b Otavan Iso tietosanakirja, osa 7, p. 856. Otava 1966.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.