Johannes Gripenberg

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Johannes Gripenberg 1880-luvulla. (Valokuva Daniel Nyblin.)

Johannes Gripenberg (17. helmikuuta 1842 Sääksmäki20. toukokuuta 1893 Helsinki) oli suomalainen virkamies, joka palveli 20 vuotta valtiosihteerinvirastossa Pietarissa ja oli 1891–1893 senaattorina.[1] Hän kannatti fennomaniaa.

Johannes Gripenberg kuului sotilassukuna tunnettuun Gripenbergin aatelissukuun, ja hänen isänsä oli senaattori Sebastian Gripenberg, joka ensimmäisen vaimonsa kuoltua meni naimisiin omistamansa Voipaalan kartanon piian Maria Öhrnbergin kanssa saatettuaan tämän ensin raskaaksi. Epäsäätyinen pari vihittiin vain muutamaa päivää ennen Johanneksen syntymää. Liitto muodostui kuitenkin onnelliseksi ja useista muistakin lapsista tuli merkittäviä henkilöitä, joukossa muun muassa senaattori ja arkkitehti Sebastian Gripenberg sekä naisasianainen Aleksandra Gripenberg.[1][2] Johannes Gripenberg lähetettiin suvun perinteen mukaisesti Haminan kadettikouluun, mutta hän erosi 1858 suorittamatta kurssia ja lukikin sen sijaan ylioppilaaksi Kuopion lyseosta 1861.[1]

Gripenberg valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1867, täydensi vuoden ajan opintojaan Kazanin yliopistossa Venäjällä ja valmistui maisteriksi 1869. Hänen virkauransa alkoi jo vuonna 1868 Pietarin valtiosihteerinvirastosta, ja oltuaan välillä pari vuotta Venäjän ulkoasiainhallinnon palveluksessa hän työskenteli valtiosihteerinviraston toimitussihteerinä 1871–1889. Häntä on luonnehdittu virkamiehenä "terävänäköiseksi poliittiseksi tarkkailijaksi". Hän oli kirjeenvaihdossa suomalaisten vaikuttajien kanssa ja piti heidät ajan tasalla Venäjällä vallinneista mielialoista Suomen suhteen. Kun Suomen itsehallinnollinen asema vaikutti olevan uhattuna, Gripenberg oli keskeisenä henkilönä mukana suunnittelemassa Suomen asioista kertovan venäjänkielisen lehden perustamista Pietariin. Hanke ei kuitenkaan toteutunut. Gripenberg oli G. Z. Yrjö-Koskisen ystävä ja Gripenbergin Suomen asemaa koskevien mielipiteiden on nähty muistuttaneen myöhempää sortovuosien myöntyväisyyslinjaa.[1]

Gripenberg nimitettiin vuonna 1889 Mikkelin läänin kuvernööriksi ja 1891 senaatin kansliatoimituskunnan päälliköksi. Kun kansliatoimituskunta lakkautettiin seuraavana vuonna, hänet siirrettiin maataloustoimituskunnan päälliköksi. Hän kuitenkin kuoli jo vuonna 1893. Gripenberg oli myös edustajana vuoden 1891 säätyvaltiopäivillä, jossa hän toimi laki- ja talousvaliokunnan puheenjohtajana.[1]

Gripenberg oli vuodesta 1872 naimisissa Aminoffin aatelissukuun kuuluneen Sigrid Maria Aminoffin kanssa. Heidän seitsemästä lapsestaan tunnetuimmat ovat runoilija Bertel Gripenberg, kirjailija Catri Gripenberg ja pankinjohtaja Berndt Sebastian Gripenberg.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Gluschkoff, Jaana: Gripenberg, Johannes (1842–1893). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 8.6.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. a b Autio, Veli-Matti: Gripenberg (1600–). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 8.6.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.