Bertel Gripenberg

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo runoilijasta. Arkkitehti Bertel Gripenberg (1920–2013) on eri henkilö.
Bertel Gripenberg 1920-luvulla.

Bertel Johan Sebastian Gripenberg (10. syyskuuta 1878 Pietari5. toukokuuta 1947 Sävsjö, Ruotsi) oli suomenruotsalainen runoilija ja aatelismies.[1]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bertel Gripenberg kuului Gripenbergin aatelissuvun vapaaherralliseen haaraan.[2] Hänen vanhempansa olivat Pietarissa ministerivaltiosihteeristön virkamiehenä toiminut Johannes Gripenberg ja Sigrid Maria Aminoff. Gripenberg eli lapsuutensa Pietarin aristokraattisessa ympäristössä, ja tältä ajalta oli peräisin hänen myöhempi monarkian ja aristokratian ihailunsa. Venäjään ja venäläisyyteen Gripenberg sitä vastoin suhtautui kielteisesti.

Opiskeluvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Gripenbergin isä nimitettiin Mikkelin läänin maaherraksi 1889, perhe muutti Mikkeliin. Täällä Gripenberg aloitti koulunkäynnin suomenkielisessä Mikkelin lyseossa. Gripenberg tunsi olonsa vieraaksi suomenkielisessä ympäristössä, ja täältä sai alkunsa hänen tuleva kiihkeä ruotsinmielisyytensä.

Mikkelistä Gripenbergin perhe muutti 1891 Helsinkiin ja Gripenberg jatkoi koulunkäyntiä Helsingin Suomalaisessa Normaalilyseossa. 1893 hän meni Haminan kadettikouluun mutta joutui lopettamaan sen kesken 1895 ja palaamaan kotiin. Gripenberg tunsi tällöin pettäneensä sukunsa upseeriperinteet, ja asia painoi häntä pitkään.

Gripenberg jatkoi koulunkäyntiään Nya svenska läroverket -poikakoulussa jonka aristokraattinen ilmapiiri sopi hänelle hyvin; Gripenberg kirjoitti sieltä ylioppilaaksi 1898. Tässä vaiheessa alkoi häntä pitkään vaivannut silmäsairaus joka luultavasti vaikutti myös siihen ettei Gripenberg saanut päätökseen aloittamiaan lakitieteen opintoja Helsingin yliopistossa.

Tammikuun alussa 1904 Gripenberg muutti Tammelaan Kojon kartanoon ja toimi siellä kartanon omistajan Ernst Wahrenin pojan kotiopettajana. Hän metsästeli ja tutustui samalla Hämeen luontoon ja ihmisiin. Vuonna 1906 Gripenberg osallistui venäläisen kirjailijan Maksim Gorkin ja tämän seuralaisen Maria Andrejevan avustamiseen näiden piileskellessä Venäjän viranomaisia. Taiteilija Akseli Gallén-Kallela toi pakolaiset tammikuussa 1906 Kojon kartanoon, jossa nämä oleskelivat huhtikuulle saakka. Gripenberg, joka venäjänkielentaitoisena toimi tämän ajan Gorkin pariskunnan tulkkina, matkusti heidän seurassaan ensin Turkuun, sitten Tukholmaan ja lopuksi aina Berliiniin saakka, josta Gorkit jatkoivat matkaa eteenpäin. Gripenberg palasi Kojon kartanoon ja asui siellä vielä muutamia vuosia entisessä tilanhoitajan asunnossa.[3]

Kirjailijan uralle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900-luvun alussa Gripenberg seurusteli näyttelijä Elli Tompurin kanssa joka oli myös hänen varhaisrunoutensa innoittaja. 1904 hän tapasi Tammelassa silloin vasta 13-vuotiaan Hanna Brummerin jonka kanssa Gripenberg meni salakihloihin ja lopulta eri vaiheiden jälkeen 1915 pari meni naimisiin. Avioliitto jatkui Gripenbergin kuolemaan saakka. Pariskunta osti 1915 Sääksmäen Huittulan kylästä Ala-Pohjan huvilan, jonne he muuttivat asumaan. Gripenbergillä oli jo ennestään siteitä Sääksmäkeen sillä hänen isänsä isä ja isoisä olivat omistaneet Voipaalan kartanon.

Gripenberg aloitti kirjailijanuransa 1903 runokokoelmalla Dikter. 1900-luvun alussa hän kuului radikaaliin yltiöindividualistiseen Euterpe-ryhmään, joka kannatti vapaata rakkautta ja erotiikkaa ja vastusti valtionkirkkoa ja kristinuskoa. Tämän kauden jälkeen Gripenberg siirtyi runoudessaan ensin kotiseuturomantiikkaan Hämeen luontoa kuvaavissa runoissaan ja lopulta kiihkonationalistiseen sotaa ja valkoista Suomea kuvaavaan runouteen.

Sisällissodan vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo ennen vuotta 1918 Gripenberg piti itseään uhanalaisen, korkeampaa germaanista rotua edustavan, suomenruotsalaisen aristokratian jäsenenä. Tätä aristokratiaa uhkasivat Gripenbergin mielestä sosialismi ja alemmat rodut, toisin sanoen suomalaiset ja venäläiset.kenen mukaan?

Vuoden 1918 sisällissota oli tärkeä tapaus Gripenbergin elämässä. Osallistuttuaan sotaan valkoisten riveissä hän tunsi päässeensä siitä henkisestä painolastista minkä kadettikoulusta karkaaminen oli hänelle synnyttänyt. Samalla hänen ajattelussaan tuli entisen suomalaisuus–ruotsalaisuus-vastakkainasettelun tilalle jaottelu valkoiset–punaiset, ja hän ylisti runoissaan valkoista Suomea ja demonisoi sodan punaista osapuolta. Kuuluisin Gripenbergin sisällissota-aiheisista runoista on Klyftan (Kuilu):

»Beseglad med blod är klyftan,
beseglad med blod och brand,
mellan redliga män i Finland
och rasande röda band,
en klyfta, djup som döden
och gapande mörk och bred
mellan människobarn i landet

och vilddjurens röda led.»

Suomennos:

»Verellä sinetöity on kuilu,
sinetöity verellä ja tulella,
rehtien Suomen miesten
ja raivoavien punaisten rosvojoukkojen välillä,
kuilu, syvä kuin kuolema,
ja ammottavan tumma ja leveä
maan ihmislasten
ja villipedon punaisten rivien välillä.»
(

[4])

Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gripenberg Runoilijakodin ovella vuonna 1930.

Gripenberg myi marraskuussa 1918 Ala-Pohjan huvilansa ja perhe muutti Sääksmäen Saarioispuolen Maastolppaan Malmtorpin tilalle. Gripenberg osallistui täällä innokkaasti suojeluskuntatoimintaan, ja hänestä tuli vuonna 1919 Saarioispuolen suojeluskunnan päällikkö. Hän harrasti myös puutarhanhoitoa, erityisesti kukkien viljelyä sekä metsästystä. Gripenbergin jyrkän oikeistolaiset mielipiteet, joita hän toi esille lehtikirjoituksissaan, alkoivat ajan mittaa vieraannuttaa häntä monista aatetovereistaankin.

Gripenberg ei hyväksynyt 1920-luvulla muotiin tullutta uutta, vapaamittaista runoutta. Kun kirjailija Elmer Diktonius julkaisi Gripenbergistä häväistyskirjoituksen nimeltä Ruumis luuraa, Gripenberg vastasi kirjoittamalla nimimerkillä Åke Eriksson kokoelman vapaamittaisia runoja nimellä Den hemliga glöden (1925). Kokoelma saikin hyvät arvostelut ja tekijää pidettiin uutena, lupaavana runoilijana.[5]

Vuosina 1927–1934 Gripenbergit asuivat Porvoon Runoilijakodissa, ja sen jälkeen he muuttivat Padasjoelta ostamaansa Harjun taloon jonka Gripenberg omisti kuolemaansa saakka. Porvoon vuosinaan 1930-luvun alussa Gripenberg oli mukana Lapuan liikkeen paikallisessa toiminnassa.

Gripenberg toimi Finlands Svenska författarföreningin puheenjohtajana 1919–1920 ja sai valtion kirjallisuuspalkinnon yhdeksän kertaa. Hän oli ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 1931 ja sai Helsingin yliopiston kunniatohtorin arvon vuonna 1932.

Toisen maailmansodan vuosina Gripenberg kannatti innokkaasti Saksan sotaponnistuksia ja taistelua Neuvostoliittoa vastaan, mutta ei hyväksynyt natseja, koska piti heitä sosialisteina.

Gripenberg kuoli tuberkuloosiin Sävsjön parantolassa Ruotsissa.[6]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dikter. Hagelstam, Helsingfors 1903, 2. painos Helios, Helsingfors 1906, 3. painos Björck & Börjesson, Stockholm 1915
  • Vida vägar: Dikter. Helios, Helsingfors 1904, 2. painos Lilius & Hertzberg, Helsingfors 1915
  • Gallergrinden: Dikter. Helios, Helsingfors 1905
  • Rosenstaden. Helios, Helsingfors 1907
  • Svarta sonetter. Helios, Helsingfors 1908
  • Uni kansantahdosta: eduskunnan määräämisvallassa olevan "Längman'in rahaston" kirjailijapalkinnon saaneen tekijän kirjoittama. Suomentaja -va omistaa tämän vihkosen Suomen suomenkieliselle kansalle ja etenkin sosialidemokrateille. Suomalaisen puolueen kanslia, Helsinki 1908
  • Drifvsnö. Lilius & Hertzberg, Helsingfors 1909
  • Vid mörkrets portar: Novell. Alex. Lundström, Helsingfors 1909, 2. painos Schildt, Helsingfors 1921
  • Det brinnande landet. Äfventyr i fyra tablåer. Lilius & Hertzberg, Helsingfors 1910
  • Aftnar i Tavastland. Lilius & Hertzberg, Helsingfors 1911, 2. painos 1913
  • Sol. Teckningar af Verner Thomé. Lilius & Hertzberg, Helsingfors 1911 (Eino Leinon suomentamana nimellä Aurinko, Lilius & Hertzberg 1910)
  • Skuggspel. Lilius & Hertzberg, Helsingfors 1912, 2. painos 1914
  • Krig och fred. En polemik emellan Frih. Bertel Gripenberg och Georg Fraser. Georg Fraser, Helsingfors 1913
  • Spillror. Schildt, Helsingfors 1917
  • En dröm om folkviljan. Fantasinovell. Schildt, Helsingfors 1918
  • Samlade dikter 1–10. 1918–1925
  • Under fanan. Schildt, Helsingfors 1918
  • Dikter i urval. Schildt, Helsingfors 1919, 2. painos 1919, 3. painos 1921
  • Kärleksdikter. Schildt, Helsingfors 1921, 2. painos Björk & Börjesson, Stockholm 1921, 6. painos 1945
  • Kanonernas röst: Skådespel i en akt. Svenska teaterföreningens i Finland teaterbibliotek 13. Helsingfors 1922
  • Lyrik. 1922
  • Sigrid Maria Gripenberg f. Aminoff, född 20. 9. 1853, död 21. 11. 1922: In memoriam. Helsingfors 1922
  • Efter striden. Schildt, Helsingfors 1923
  • Den hemliga glöden. Schildt, Helsingfors 1925 (salanimellä Åke Erikson)
  • Prolog vid Svenska litteratursällskapets årshögtid den 5 februari 1925. Svenska litteratursällskapet, Helsingfors 1925
  • På Dianas vägar. Holger Schildt, Helsingfors 1925 (Eino Tikkasen suomentamana nimellä Dianan teillä, Schildt 1926)
  • Skymmande land. Schildt, Helsingfors 1925
  • Sånger till Salome. Vignetter efter teckningar av Olle Hjotzberg. Björck & Börjeson, Stockholm 1926
  • 16 maj 1928. Helsingfors 1928
  • Den stora tiden. Schildt, Helsingfors 1928
  • Tjogofem år 1903–1928. Dikturval. Schildt, Helsingfors 1928
  • Bertel Gripenbergin runoja. Suomentanut Yrjö Jylhä. WSOY 1929
  • Vid gränsen. Schildt, Helsingfors 1930
  • Det fattiga landet: Uppläst vid Lottadagarnas i Helsingfors avslutningsfest 13. VI. 1931. Helsingfors 1931
  • Festdikt vid Finlands åttonde svenska sång- och musikfest i Helsingfors den 17–19 juni 1932. Helsingfors 1932
  • Livets eko. Schildt, Helsingfors 1932
  • Svenska brigaden. Utgiven av Föreningen Finlandskrigare 1918 till förmån för den svenska insatsen i Finlands frihetskrig 1918. Huvudredaktör Gustav Unonius. Redaktionskommitté i Sverige: Axel Boëthius et al., i Finland: Bertel Gripenberg et al. Föreningen Finlandskrigare 1918, Helsingfors 1932
  • Spökjägaren och andra äventyr; illustratör Alf Danning. Schildt, Helsingfors 1933
  • Samlade dikter 1–14. Björck & Börjesson, Stockholm 1934
  • Till Jean Sibelius på 70-årsdagen. Helsingfors 1935
  • Tankar om status quo. Helsingfors 1939
  • Gränsvakt. Ett urval dikter 1903–1939. Björck & Börjesson, Stockholm 1940
  • Sista ronden. Schildt, Helsingfors 1941, 2. painos 1942
  • Det var de tiderna. (omaelämäkerta.) Schildt, Helsingfors 1943
  • Genom gallergrinden: Lyrisk efterskörd. Schildt, Helsingfors 1947
  • Dikter 1903–1944: I urval och med inledning av John Landquist. Schildt, Helsingfors 1948.

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hyvämäki, Lauri: Sinistä ja mustaa: Tutkielmia Suomen oikeistoradikalismista. Otava, 1971.
  • Möller-Sibelius, Anna: Roll, retorik och modernitet i Bertel Gripenbergs lyrik. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland, 791. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2015. ISSN 0039-6842. ISBN 978-951-583-283-2.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. * Ekberg, Henrik: ”Gripenberg, Bertel (1878–1947)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 290–291. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4. Teoksen verkkoversio.
  2. Autio, Veli-Matti: ”Gripenberg (1600–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 286–287. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4. Teoksen verkkoversio.
  3. Gripenberg ja Maksim Gorki.
  4. Hietasaari, Marita: Kansalaissota ruotsinkielisessä kirjallisuudessa.
  5. Mieskuoro Sirkat: Bertel Gripenberg.
  6. Maakuntakirjailijat.[vanhentunut linkki] Porvoon kaupunki.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: