Säätyvaltiopäivät 1905

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen suuriruhtinaskunnan ylimääräiset valtiopäivät 1905–1906
Kesto 20.1.190518.9.1906[1]
Aatelissääty Viktor Magnus von Born Ritarihuone
Pappissääty Gustaf Johansson Säätytalo
Porvarissääty Leonard von Pfaler Säätytalo
Talonpoikaissääty Pekka Aulin Säätytalo
Keskeisiä päätöksiä
valtiosääntö säätyvaltiopäivien lakkauttaminen ja eduskuntauudistus

Säätyvaltiopäivät 1905 olivat ylimääräiset ja samalla Suomen suuriruhtinaskunnan viimeiset säätyvaltiopäivät.

Keskeiset kysymykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtiopäivien tarkoituksena oli päättää Suomen säätyvaltiopäiväjärjestelmä sekä korvata ne eduskuntauudistuksen myötä yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla valitulla eduskunnalla. Säätyvaltiopäivät kestivät vuoteen 1906 saakka ja niiden tuloksena säädettiin 1. kesäkuuta 1906 valtiopäiväjärjestyksestä ja vaalilaista siten, että ensimmäiset ensimmäiset eduskuntavaalit voitiin järjestää maaliskuussa 1907.

Kiistakysymyksiä olivat äänioikeuden alaikäraja, vaalipiirijako ja se, tulisiko eduskunnasta yksi- vai kaksikamarinen.

Aatelissääty hyväksyi asemansa tuhoavan kansanvaltaisen valtiopäiväuudistuksen äänin 100-8 kansallisena välttämättömyytenä. Perustuslaillisiksi katsottaviin säätyetuoikeuksiin puuttumiseen vaadittiin kaikkien neljän säädyn yksimielisyys.

Myös porvarissäädyssä oli kaksikamarisen eduskunnan kannattajia, kun taas pappis- ja talonpoikaissääty pohtivat vaalitapaa ja ikärajaa. Lopulta kaikki säädyt hyväksyivät 1. kesäkuuta 1906 perustuslakivaliokunnan ehdotuksen.[2]

Aatelissäädyn viimeinen istunto Ritarihuoneella 8.9.1906, maamarsalkka Viktor Magnus von Born pitämässä jäähyväispuhetta.

Edustajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aatelissääty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aatelissäädyn puhemies oli Viktor Magnus von Born.

Pappissääty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen suuriruhtinaskunnan viimeisillä valtiopäivillä toimi pappissäädyssä viidettä kertaa puhemiehenä arkkipiispa Gustaf Johansson, varapuhemies oli Porvoon hiippakunnan piispa Herman Råbergh. Myös Savonlinnan ja Kuopion hiippakuntien piispat Otto Immanuel Colliander ja Juho Rudolf Forsman (sukunimeltään 12.5. alkaen Koskimies) olivat läsnä. Pappissäädyn valtiopäivämiehet olivat puhemies mukaan luettuna seuraavat:[3]

Piispat:

Papiston edustajat:

Pappissäädyn edustajien lukumäärä oli entinen eli puhemies mukaan luettuna 48, mutta 13 entistä valtiopäivämiestä oli jäänut pois, kuten vuoden 1877 valtiopäiviltä asti mukana ollut senaattori Otto Donner. Pitkäaikainen valtiopäivämies rehtori Adiel Bergroth oli kuollut 1905 ja vuodesta 1888 asti säädyssä ollut kirkkoherra Niilo Karilas oli siirtynyt kirkollistoimituskunnan esittelijäsihteeriksi. Poisjääneiden tilalle tulivat Theodor Natanael von Pfaler, Samuel Wilhelm ja Johan Alarik Roos, Peter ja Herman Henrik Snellman, Karl Ivar Nordlund, Gustaf Edvard Lybeck, Lauri Ingman, Arthur Hjelt, Juho Aapraham Mannermaa, Werner Söderhjelm, Uno Saxén ja Theodor Homén. Heistä Ingman, Mannermaa, Homén ja Samuel Wilhelm Roos tulivat työskentelemään uudessa eduskunnassa.[4]

Porvarissääty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porvarissäädyn puhemies oli Leonard von Pfaler.

Talonpoikaissääty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talonpoikaissäädyn puhemies oli Pekka Aulin (Ahmavaara).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Säätyvaltiopäivien kokoontumisajat 1809-1906 Eduskunta. Viitattu 13.12.2013.
  2. Edustuksellisen kansanvallan läpimurto Suomessa 2007. Suomen Eduskunta. Viitattu 13.12.2013.
  3. Kaarlo Österbladh, 1934. Pappissääty Suomen valtiopäivillä 1809–1906. II 1885–1906. Helsinki: Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran toimituksia XXXVI, ss. 523–528.
  4. Österbladh 1934, s. 528