Siirry sisältöön

Säätyvaltiopäivät 1904

Lisää linkkejä
Wikipediasta
Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät 1904–1905
Kesto 8.12.1904–15.4.1905[1]
Aatelissääty Constantin Linder (1904), Ossian Wuorenheimo, Ritarihuone
Pappissääty Gustaf Johansson Säätytalo
Porvarissääty Hugo Lilius Säätytalo
Talonpoikaissääty Kaarle Ojanen Säätytalo
Keskeisiä päätöksiä
valtiosääntö Suuri anomus

Säätyvaltiopäivät 1904–1905 olivat sääntömääräiset Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät. Niillä Venäjän vastainen oppositioasenne oli voimakkaimmillaan.[2]

Kenraalikuvernööri Ivan Obolenski avasi valtiopäivät 9. joulukuuta 1904 lukemalla keisari Nikolai II:n valtaistuinpuheen, jossa hallitsija ilmoitti päättäneensä pitää muuttumattomina voimassa helmikuun manifestin, kielimanifestin ja asevelvollisuuslain pääperusteet. Keisarin ja säätyvaltiopäivien näkemykset poikkesivat täysin toisistaan.[3]

Säädyt hyväksyivät uudenvuodenaattona muutoksitta Suurena anomuksena tunnetun sovittelumietinnön, jossa pyydettiin keisaria luopumaan kaikista sortotoimista. Mietintöön sisältyi 18-kohtainen luettelo vuodesta 1899 lähtien laittomalla tavalla annetuista asetuksista ja määräyksistä. Suuri anomus toimitettiin Pietariin. Keisari antoi vastauksensa 29. maaliskuuta 1905. Hän palautti siinä virkamiesten erottamattomuuden ja lakkautti vuoden 1901 asevelvollisuuslain soveltamisen kutsunnat mukaan lukien. Korvaukseksi Suomen oli vuosina 1905–1907 maksettava vuosittain Venäjän valtakunnanrahastoon 10 miljoonaa markkaa.[4][3]

Edustajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aatelissääty

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aatelissäädyn puhemiehiä eli maamarsalkkoja olivat Constantin Linder (valtiopäivien alusta 25.1.1905 asti) ja Ossian Wuorenheimo (27.2.1905 alkaen, varamaamarsalkka siihen asti). Heidät mukaan luettuna valtiopäiville aatelissäädyssä osallistuneita olivat seuraavat henkilöt:[5]

Pappissääty

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säädyn puhemiehenä oli arkkipiispa Gustaf Johansson ja varapuhemiehenä Porvoon hiippakunnan piispa Herman Råbergh. Piispoina säädyssä olivat myös Savonlinnan ja Kuopion hiippakuntien piispat, Otto Immanuel Colliander ja Juho Rudolf Forsman (myöh. Koskimies). Pappissäädyn valtiopäivämiehet olivat puhemies mukaan luettuna seuraavat:[6]

Piispat:

Papiston edustajat:

Puhemies mukaan luettuna säädyn edustajien lukumäärä oli 48. Sellaisia edustajia, jotka eivät olleet aiemmin osallistuneet millekään valtiopäiville pappissäädyssä, oli neljätoista, eli lähes kolmannes kaikista säädyn valtiopäivämiehistä.[7] Pappissäädyn edustajat jakaantuivat jokseenkin tasan kahden poliittisen pääryhmän suomalaisen puolueen ja perustuslaillisten kesken.[3]

Porvarissääty

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porvarissäädyn puhemies oli Hugo Lilius ja sihteeri Axel Valdemar Lindberg. Porvarissäätyyn kuului 74 jäsentä. Säädyn jäsenet olivat puhemies mukaan luettuna seuraavat:[8][3]

Talonpoikaissääty

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talonpoikaissäädyn edustajista 62 kuului perustuslaillisiin ja 22 suomalaiseen puolueeseen.[3] Talonpoikaissäädyssä valtiopäiville osallistuivat, puhemies Kaarle Ojanen mukaan luettuna, seuraavat edustajat, tulkkina Emil Almberg ja sihteerinä Juho Kusti Paasikivi:[9]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Säätyvaltiopäivien kokoontumisajat 1809-1906 Eduskunta. Arkistoitu 13.12.2013. Viitattu 13.12.2013.
  2. ↑ Suuri anomus Eduskunnan historiaa. Eduskunta. Viitattu 13.12.2013.
  3. 1 2 3 4 5 Polvinen, Tuomo: Hirmuisten vuosien valtiomies. J. K. Paasikivi 1870-1956, s. 29-31. Minerva, 2021. ISBN 978-952-375-287-0
  4. ↑ Haapaniemi P: Eduskunnan historia (1809-1945) Historian havinaa. Arkistoitu 9.4.2004. Viitattu 13.12.2013.
  5. ↑ Förteckning öfver Finlands till landtdagen i Helsingfors år 1904–1905 församlade Ridderskap och Adel. Protokoll förda hos Finlands Ridderskap och Adel vid Landtdagen år 1904–1905. Andra häftet. Helsingfors: Helsingfors Centraltryckeri, 1905, ss. 795-804.
  6. ↑ Kaarlo Österbladh, 1934. Pappissääty Suomen valtiopäivillä 1809–1906. II 1885–1906. Helsinki: Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran toimituksia XXXVI, ss. 459–463.
  7. ↑ Österbladh 1934, s. 463.
  8. ↑ Sigurd Nordenstreng: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906: Osa V, s. 3–384. Helsinki: Otava, 1921.
  9. ↑ Viljo Hytönen: Talonpoikaissäädyn historia. II Osa: Säädyn jäsenet, sihteerit ja tulkit, s. 7–315, 319. Helsinki: Otava, 1926.
Edeltäjä:
Säätyvaltiopäivät 1900		 Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät
1904–1905		 Seuraaja:
Säätyvaltiopäivät 1905–1906
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Säätyvaltiopäivät_1904&oldid=23741600”