Nobelin kirjallisuuspalkinto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nobelin kirjallisuuspalkinto on yksi viidestä alkuperäisestä Nobel-palkinnosta. Ruotsin akatemia on myöntänyt sen ansioituneille kirjailijoille vuodesta 1901 alkaen. Kirjallisuuspalkintoja ei jaettu vuonna 1935 eikä toisen maailmansodan aikana vuosina 1940–1943. Mitalin lisäksi palkinnon saajaksi valittu henkilö saa huomattavan rahasumman, joka vuonna 2009 oli noin miljoona euroa.

Alfred Nobelin testamentin mukaan kirjallisuuspalkinnolla piti palkita teoksia, joissa on "ihanteellinen tendenssi". Tämän nojalla on useana vuonna palkittu suurelle yleisölle tuntemattomia kirjailijoita ja vastaavasti sivuutettu tunnettuja nimiä ja ennakkosuosikkeja. Ison-Britannian pääministerin Winston Churchillin palkitseminen hänen muistelmistaan vuonna 1953 herätti epäilyjä valinnan poliittisuudesta.[1]

Vuoden 1958 kirjallisuuspalkinto myönnettiin neuvostoliittolaiselle Boris Pasternakille. Neuvostoliiton kirjailijaliiton lehti Literaturnaja gazeta katsoi Pasternakin palkitsemisen Neuvostoliitolle vihamieliseksi teoksi ja Pasternak erotettiin kirjailijaliitosta. Tämän jälkeen Pasternak ilmoitti kieltäytyvänsä palkinnosta.[2] Vuoden 1970 palkinnon sai samoin neuvostoliittolainen, kotimaassaan jo tällöin julkaisukiellossa ollut Aleksandr Solženitsyn, joka oli kuvannut teoksissaan Stalinin valtakauden ilmapiiriä ja sen aikaista terroria.[3] Solženitsyn karkotettiin Neuvostoliitosta hänen teoksensa Vankileirien saaristo ilmestyttyä Pariisissa syksyllä 1973 ja hän vastaanotti palkintonsa vasta vuonna 1974.[4] Vuoden 1964 palkinto myönnettiin ranskalaiselle Jean-Paul Sartrelle, joka kieltäytyi siitä "henkilökohtaisista syistä". Palkinnosta kieltäytyi myös brittiläinen George Bernard Shaw vuonna 1925.[5]

Toistaiseksi ainoana suomalaisena Nobelin kirjallisuuspalkinnon on saanut Frans Emil Sillanpää vuonna 1939 pääteoksestaan, romaanista Nuorena nukkunut.[6]

Vuoden 1931 kirjallisuuspalkinnon saaja, ruotsalainen Erik Axel Karlfeldt on ainoa, jolle palkinto on myönnetty hänen kuolemansa jälkeen. Karlfeldt oli kuollut huhtikuussa 1931.[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1971, s. 286. Helsinki: Otava, 1970.
  2. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1960, s. 64. Helsinki: Otava, 1959.
  3. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1972, s. 79. Helsinki: Otava, 1971.
  4. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1976, s. 26. Helsinki: Otava, 1975.
  5. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1966, s. 66. Helsinki: Otava, 1965.
  6. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1965, s. 302. Helsinki: Otava, 1964.
  7. Otavan iso tietosanakirja, osa 4, palsta 502. Helsinki: Otava, 1962.