Erik Axel Karlfeldt

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Erik Axel Karlfeldt
Erik Axel Karlfeldt 1931.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt20. heinäkuuta 1864
Karlbo
Kuollut8. huhtikuuta 1931 (66 vuotta)
Kansalaisuus ruotsalainen
Kirjailija
Palkinnot

Nobel-palkinto Nobelin kirjallisuuspalkinto 1931

Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Erik Axel Karlfeldt (20. heinäkuuta 1864 Karlbo, Ruotsi8. huhtikuuta 1931) oli ruotsalainen runoilija, jolle myönnettiin postuumisti Nobelin kirjallisuuspalkinto 1931.[1] Hänen runoutensa on perinteistä ja kuvaa kotiseutua Taalainmaata.

Karlfeldt oli Ruotsin akatemian jäsen. Hänelle ehdotettiin jo vuonna 1919 Nobelin palkintoa, josta hän kuitenkin kieltäytyi jääviytensä takia.[2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tolvmansgården.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erik Axel Karlfeldt syntyi Taalainmaan kaakkoisosassa Folkärnan kunnassa Karlbon kylässä Tolvmansgårdenissa. Hänen isänsä oli maanviljelijä Erik Eriksson ja äitinsä Anna Jansdotter; sukunimen Karlfeldt hän otti myöhemmin. Seurakunnan pastori katsoi, että lahjakkaan Erik Axelin kannattaisi jatkaa opintojaan, ja hän aloitti 1878 Västeråsin oppikoulussa. Hän kuului koulun parhaimpiin oppilaisiin ja oli koulun kirjallisuusyhdistyksen jäsen. Karlfeldt asui kouluajan Västeråsissa mutta vietti lomat kotonaan Karlbossa. Kesällä 1882 hän vaelsi Taalainmaan läpi. Syksyllä 1884 hän tapasi nuoren tytön, Anna Bollingin, ja rakastui tähän. Päästyään ylioppilaaksi Karlfeldt ei enää tavannut tyttöä, mutta tämä lienee innoittanut monia Karlfeldtin romanttisia runoja.

Djursholmin vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyslukukaudella 1885 Karlfeldt aloitti opinnot Uppsalan yliopistossa pääaineenaan estetiikka. Seuraavina vuosina hän työskenteli kotiopettajana muun muassa Jämtlandissa. Syksyllä 1887 hän palasi Uppsalaan. Syksyllä 1888 Karlfeldt kirjoitti kirjeen Aftonbladetin päätoimittajalle Ernst Beckmanille ja haki toimittajaksi. Beckman oli nuorena kirjoittanut runoja ja julkaissut runokokoelman, ja kun hän näki nuoren opiskelijan kirjoittamia runoja, hän päätti palkata tämän koeajaksi. Uuden työn myötä nuori opiskelija muutti nimensä Karlfeldtiksi.

Joitakin Karlfeldtin runoja oli aiemmin julkaistu nimimerkillä, mutta vuoden 1890 alussa hän kirjoitti Svensk tidskrift -lehden päätoimittajalle, kirjallisuuskriitikko Frans von Scheelelle. Scheele oli antanut myönteisen arvion Karlfeldtin lähettämistä runoista, ja vuonna 1891 lehdessä julkaistiin neljä runoa, ensimmäistä kertaa Karlfeldtin omalla nimellä. Toukokuussa 1892 Karlfeldt suoritti kandidaatintutkinnon ja arvosanat latinassa, germaanisissa kielissä, pohjoismaisissa kielissä, mineralogiassa ja geologiassa, teoreettisessa filosofiassa sekä estetiikassa ja kirjallisuus- ja taidehistoriassa. Syksyllä 1893 hän aloitti Djursholmin yksityiskoulussa (ruots. Djursholms Enskilda Läroverket) ruotsin, englannin ja saksan kielen opettajana ja toimi opetustehtävissä huhtikuuhun 1895 asti. Hän asui tuon ajan Djursholmin linnassa.

Ensiteos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 1895 Karlfeldt sai valmiiksi esikoiskokoelmansa Vildmarks- och kärleksvisor, joka julkaistiin juuri ennen joulua samana vuonna. Esikoisteoksessaan Karlfeldt ei käyttänyt monimutkaisia runomittoja vaan usein käännettyä sanajärjestystä loppusointujen aikaansaamiseksi. Myöhemmin Karlfeldt kuitenkin vältti käännettyä sanajärjestystä. Perinteisten runomittojen, kuten heksametrin, aleksandriinin ja tuon ajan suosittujen runomittojen sonetin, canzonan ja tertsiinin, sijaan Karlfeldt käytti kansanlaulu- ja balladisäkeistöjä. Niissä runot on jaettu säkeistöihin, joissa on sama määrä säkeitä ja sama runomitta. Sen sijaan säkeistöjen pituus, rytmin luonne ja loppusointujen määrä vaihtelevat.

Molkomin vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 1895 Karlfeldt kirjoitti Molkomin kansankorkeakoulun (ruots. Molkoms Folkhögskola) johtajalle ja haki koulusta opettajan sijaisuutta. Hän sai paikan, ja lukukauden alkaessa lokakuun lopussa Karlfeldt aloitti Molkomissa ruotsin, historian ja kaunokirjoituksen sekä kansantalouden opettajana.

Karlfeldt palasi Uppsalaan kirjoittaakseen stipendien turvin lisensiaattityönsä ja valmisteli samanaikaisesti seuraavaa runokokoelmaansa. Uppsalassa Karlfeldt tutustui Gustaf Frödingiin, joka luki hänen runojaan ennen julkaisua ja antoi hyviä neuvoja. Keväällä 1898 valmistui lisensiaattityö englantilaisesta näytelmäkirjailijasta Henry Fieldingistä ja erityisesti tämän romaanista Joseph Andrews.

Fridolins visor och andra dikter -runokokoelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karlfeldtin toinen runokokoelma Fridolins visor och andra dikter ilmestyi 1898. Siihen Karlfeldt oli luonut talonpoika Fridolinin hahmon, runollisen alter egonsa, joka on sivistynyt mutta josta on tullut maanviljelijä ja joka kirjoittaa vapaahetkinään runoja: sekoituksen talonpoikaa ja kulttuuri-ihmistä. Fridolin esiintyy myös Karlfeldtin kolmannessa runokokoelmassa Fridolins lustgård och Dalmålningar på rim. Runoja leimaa oppineisuus, ja kieli on saanut vaikutteita Kaarle XII:n Raamatusta sekä Bondepraktikan-nimisestä maanviljelijöiden opaskirjasta. Karlfeldt sai vaikutteita myös 1600-luvun ruotsalaisrunoilijoilta Lars Wivalliukselta, Georg Stiernhielmiltä ja Lasse Lucidorilta, ja hänen runojensa rytmi oli ammennettu Carl Michael Bellmanin lauluista. Esikoisteoksessaan Karlfeldt oli sijoittanut joitakin runoja Taalainmaalle, ja sinne hän palasi runoissaan myöhemminkin. Taalainmaata ei ihannoitu vain sen kauneuden vuoksi, vaan se oli maisemineen, rakennuksineen ja vapaine talonpoikineen myös ajaton ihanne. Taalainmaaromantiikka kuului ajan henkeen. Vuonna 1901 Selma Lagerlöf oli julkaissut Jerusalemin ensimmäisen osan ja taidemaalarit, kuten Anders Zorn ja Carl Larsson, olivat tehneet maisemat tunnetuiksi. Karlfeldtille Taalainmaa oli Arkadia, ja sen paimenia olivat Taalainmaan itsenäiset tilanomistajat.

Ruotsin akatemian jäseneksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suoritettuaan lisensiaatintutkinnon Karlfeldt jäi Uppsalaan ja alkoi stipendien turvin valmistella tohtorinväitöskirjaansa. Hän muutti 1898 Tukholmaan, missä hän aluksi työskenteli englannin tuntiopettajana Tukholman Porvarikoulussa (ruots. Stockholms Borgareskola). Vapaa-ajalla hän istui Ruotsin kuninkaallisessa kirjastossa (ruots. Kungliga biblioteket) kirjoittamassa väitöskirjaansa, jonka hän sai valmiiksi vuoden 1900 aikana. Saman vuoden syksyllä hän sai kirjastosta amanuenssin viran. Karlfeldtille myönnettiin vuodesta 1899 alkaen Ruotsin akatemian vuosittainen tuhannen kruunun suuruinen apuraha, ja matkastipendin ansiosta hän saattoi syksyllä 1901 matkustaa Italiaan. Joulukuussa 1901 julkaistiin hänen kolmas runokokoelmansa Fridolins lustgård och Dalmålningar på rim. Vuonna 1903 hän sai vakituisen kirjastonhoitajan viran [[Kuninkaallinen metsä- ja maatalousakatemia|Maatalousakatemiasta (ruots. Lantbruksakademien). Vuonna 1904 hänet valittiin Ruotsin akatemiaan ensimmäisenä niin sanotuista yhdeksänkymmentälukulaisista (ruots. nittiotalisterna).

Vakiintunut asema runoilijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimitys Ruotsin akatemian jäseneksi vakiinnutti Karlfeldtin aseman. Vuoden 1913 alussa hänestä tuli Ruotsin akatemian vakituinen sihteeri. Vuonna 1916 hänet vihittiin avioliittoon Gerda Holmbergin kanssa. Perheeseen syntyi neljä lasta. Syksyllä 1916 koko perhe muutti Lidingössä sijaitsevaan taloon ja lokakuussa 1918 viiden huoneen asuntoon Tukholmaan. Syksyllä julkaistiin runokokoelma Flora och Bellona. Seuraavana vuonna Karlfeldtin kollegat Ruotsin akatemiassa halusivat myöntää hänelle Nobelin kirjallisuuspalkinnon, mutta hän kieltäytyi palkinnosta.[3] Kesät perhe vietti Taalainmaalla, ja vuonna 1921 Karlfeldt osti Leksandin ulkopuolelta Sjugarebystä Sånggården -nimisen huvilan, johon kuului navetta ja hieman maata. Kaikki lomansa he viettivät Taalainmaalla. Perheellä oli kahdeksan huoneen asunto Tukholmassa.

1920-luvun jälkipuoliskolla Karlfeldt matkusti vaimonsa kanssa vuosittain ulkomaille Kööpenhaminaan, Pariisiin ja Italiaan. Syksyllä 1927 ilmestyi runokokoelma Hösthorn, jota kriitikot ylistivät. Ensimmäinen, 5 000 kappaleen painos myytiin loppuun viikossa.

Erik Axel Karlfeldt kuoli 8. huhtikuuta vuonna 1931. Hänet on haudattu Folkärnan hautausmaalle.

Nobelin kirjallisuuspalkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karlfeldtille myönnettiin postuumisti vuoden 1931 Nobelin kirjallisuuspalkinto.

Muistomerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karlfeldtin muistoksi paljastettiin heinäkuussa 1932 rintakuva Tolvmansgårdenilla Folkärnassa.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vildmarks- och kärleksvisor (1895)
  • Fridolins visor och andra dikter (1898)
  • Fridolins lustgård och Dalmålningar på rim (1901)
  • Valda stycken (1904)
  • Flora och Pomona (1906)
  • Skalden Lucidor (1914)
  • Flora och Bellona (1918)
  • Dalmålningar utlagda på rim (1920)
  • Valda dikter tillägnade ungdomen (1922)
  • Kärleksdikter i urval (1923)
  • Carl Fredrik Dahlgren : en bild ur svensk romantik för hundra år sedan (1924)
  • Hösthorn (1927)
  • Tankar och tal med ett lyriskt bokslut / utgivna av Torsten Fogelqvist (1932)
  • Karlfeldts ungdomsdiktning / med biografisk inledning av Sven Haglund och bibliografi av Nils Afzelius (1934)
  • Dikter / illustr. av Albert Engström (1939)
  • Erik Axel Karlfeldts dikter (1943)
  • Kärleksdikter (1947)
  • De 29 dikterna samt en visbok / i urval och med inledning av Lars Forssell (1955)
  • Dikter/i urval och med inledning av Olof Lagercrantz (1964)
  • Karlfeldt – dalmålaren/inledning och urval av Svante Svärdström (1974)
  • Samlade dikter (1981)
  • Henry Fielding: ett författarporträtt/med inl. av Sven Stolpe (1985)
  • Skalden Lucidor (1991)
  • Samlade dikter ; ur Tankar och tal / urval och inledning av David Gedin (1992)
  • Låt klinga våra dagar : födelsedagsbok med E A Karlfeldts dikter / i urval av Carin von Sydow & Lars Falk (1994)
  • I Dalarne ; Lukt och doft (1995)
  • Till bönder och till lärde män: Erik Axel Karlfeldts tal / urval och kommentarer: Christer Åsberg ; inledning: Kurt Johannesson (2004)

Suomennetut runot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karlfeldtin suomennettuja runoja on julkaistu antologioissa. Runoja ovat suomentaneet muun muassa Yrjö Jylhä, Aale Tynni, Lauri Viljanen, Uuno Kailas[4] ja R. R. Ryynänenlähde?.

Runot:

  • Elian taivasmatka (Elie himmelsfärd), suom. Aale Tynni, teoksissa: Hevonen taiteessa, runoudessa, historiassa,Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa ja Tuhat laulujen vuotta
  • Elokuunhymni (Augustihymn), suom. Lauri Viljanen, teoksissa: Helikonin lähde, Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa, Kevätsade: valikoima ruotsalaista lyriikkaa, Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 2: Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja ja Nobel-kirjailijat: maailmankirjallisuuden mestarit: 2'
  • Hupsu Fridolin (Fridolins dårskap), suom. Heikki Asunta, teoksessa: Sudenmarja
  • Joutomies (En löskerkarl), suom. Uuno Kailas, teoksessa: Runot 1922–1931 (Kailas) (myös Wikiaineistossa)
  • Kärsimysviikolla , suom. Uuno Kailas, teoksessa: Runot 1922–1931 (Kailas) (myös Wikiaineistossa)
  • Sinun silmäs ovat tulta, suom. teoksissa: Kevätsade: valikoima ruotsalaista lyriikkaa, Lausuntaohjelmistoa (1929)
  • Sinun silmäs ovat tulta (Dina ögon äro eldar), suom. Lauri Viljanen, teoksissa: Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 2: Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja, Nobel-kirjailijat: maailmankirjallisuuden mestarit: 2 ja Helikonin lähde
  • Sub luna ( Sub luna), suom. Aale Tynni, teoksissa: Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa ja Tuhat laulujen vuotta
  • Sydämen arvoitusten kirjasta (Ur hjärtats gåtbok), suom. Uuno Kailas, teoksissa: Runot 1922–1931 (Kailas) (myös Wikiaineistossa)
  • Talviurut (Vinterorgel), suom. Lauri Viljanen, teoksissa: Helikonin lähde, Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa ja Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 2: Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja
  • Valitusvirsi maamiehen kuoltua (Klagosång över en landtman), suom. Yrjö Jylhä, teoksissa: Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa, Nobel-kirjailijat: maailmankirjallisuuden mestarit: 2 ja Runon pursi: maailmankirjallisuuden kertovaa runoutta
  • Yökohokit keskellä viljaa (Nu öppnar nattglim sin krona), suom. Lauri Viljanen, teoksissa: Helikonin lähde,: Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa, Kevätsade: valikoima ruotsalaista lyriikkaa, Nobel-kirjailijat: maailmankirjallisuuden mestarit: 2 ja Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 2: Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja
  • Musta Rudolf (Svarte Rudolf), suom. R. R. Ryynänen. Martti Jäppilä, teoksessa: Laula kanssamme

Antologioissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hevonen taiteessa, runoudessa, historiassa, toim. Ritva Haavikko, Helsinki: WSOY 2003 ISBN 951-0-22877-X
  • Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa, toim. Aale Tynni, Helsinki: WSOY 1976 ISBN 951-0-07416-0
  • Tuhat laulujen vuotta: valikoima länsimaista lyriikkaa, toim. Aale Tynni, Helsinki: WSOY 1957, 1974 ISBN 951-0-06216-2, WSOY 2004 ISBN 951-0-29121-8
  • Helikonin lähde: maailmanlyriikan suomennoksia, suom. Lauri Viljanen, WSOY 1951
  • Kevätsade: valikoima ruotsalaista lyriikkaa, suom. Elina Vaara ja Lauri Viljanen, Porvoo: WSOY 1926
  • Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 2: Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja
  • Sudenmarja: runoja, WSOY 1950
  • Runot 1922–1931 (Kailas), Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2002 ISBN 951-746-314-6
  • Lausuntaohjelmistoa (1929), toim. Helinä Svensson-Timari WSOY 1929
  • Laula kanssamme: 150 kaikkien aikojen suosituinta laulua, Fazer Musiikki 1988 ISBN 951-9079-85-8

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Nobel Prize in Literature 1931 (pudotusvalikosta elämäkerta ja julkaisuluettelo) The Official Web Site of the Nobel Foundation. (englanniksi)
  2. Petri Liukkonen, Erik Axel Karlfeldt Books and Authors, Authors' Calendar 2008 (englanniksi)
  3. Nobelpriset i litteratur karlfeldt.org. Viitattu 8.10.2020. (ruotsiksi)
  4. Luettelo Erik Axel Karlfeldtin suomennetuista runoista, Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jöran Mjöberg, Det folkliga och det förgångna i Karlfeldts lyrik, Natur och Kultur 1945 (väitöskirja)
  • Jöran Mjöberg, I Fridolins spår, Stockholm 1945 (väitöskirja).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv:Erik Axel Karlfeldt
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.