Yasunari Kawabata
Yasunari Kawabata | |
---|---|
川端 康成 | |
![]() Kawabata kotonaan Kamakurassa vuonna 1938. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 14. kesäkuuta 1899 Osaka, Japani |
Kuollut | 16. huhtikuuta 1972 (72 vuotta) Zushi, Japani |
Kansalaisuus | Japani |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Palkinnot | |
|
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Yasunari Kawabata (jap. 川端 康成, Kawabata Yasunari; 14. kesäkuuta 1899 Osaka – 16. huhtikuuta 1972 Zushi) oli japanilainen kirjailija, joka tunnetaan lyyrisestä ja hienovaraisesta proosastaan. Hän oli ensimmäinen japanilainen, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1968.[1][2]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yasunari Kawabata syntyi Osakassa lääkäriperheeseen vuonna 1899. Hän menetti isänsä ollessaan kaksivuotias, ja äitinsä seuraavana vuonna.[3] Kawabata kasvoi maaseudulla isovanhempiensa hoivissa.[2] Hän menetti myös isosiskonsa ollessaan 10-vuotias, ja isoisänsä ollessaan 15-vuotias.[3] Nämä varhaiset menetykset vaikuttivat syvästi Kawabatan elämään ja hänen kirjalliseen tyyliinsä.[2]
Kawabata aloitti opiskelut Tokion keisarillisessa yliopistossa vuonna 1920 ja valmistui vuonna 1924, pääaineenaan kirjallisuus. Hänen läpimurtoteoksensa oli novelli ”Izu no odoriko” (’Izu-tanssijatar’), joka julkaistiin Kawabatan ja Yokomitsu Riichin perustamassa kirjallisuuslehdessä Bungei Jidai vuonna 1926.[3] Se kertoo yksinäisestä yliopisto-opiskelijasta, joka etsii lohtua ja ystävyyttä kiertävän tanssijattaren seurasta.[2]
Kawabatan proosa on niukkaa ja runollista. Kawabata oli Japanin Pen-klubin puheenjohtaja[2] ja edisti japanilaisen kirjallisuuden käännöksiä länsimaisille kielille. Hän kirjoitti tekstinsä seisoma-asennossa. Vuonna 1953 Kawabatasta tuli Japanin taideakatemian jäsen.[2]
Kawabata tuomitsi itsemurhat Nobel-palkintopuheessaan, mutta silti itse mahdollisesti teki itsemurhan neljä vuotta myöhemmin vuonna 1972. Itsemurhaan ryhtyminen saattoi johtua hänen ystävänsä, japanilaiskirjailija Yukio Mishiman itsemurhasta,[1] josta Kawabatan sanottiin nähneen painajaisia yli 300 kertaa peräkkäin. Lisäksi Kawabatan terveys oli jo pitkään ollut huono, sillä hän kärsi Parkinsonin taudista.[4] Kawabatan leski ja läheiset ystävät eivät ole kuitenkaan hyväksyneet ajatusta itsemurhasta. He katsovat, että kuolema oli onnettomuus. Tätä tukee se, ettei Kawabata jättänyt minkäänlaista viestiä läheisilleen.
Suomennettuja teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kioto. (Koto, 1962.) Suomentanut Eeva-Liisa Manner. Keltainen kirjasto 87. Tammi, 1968.
- Tuhat kurkea. (Senbazuru, 1949–1952.) Suomentanut Eeva-Liisa Manner. Keltainen kirjasto 70. Tammi, 1965.
- Vuoren jyly. (Yama no oto, 1949–1954.) Suomentanut Eeva-Liisa Manner. Keltainen kirjasto 110. Tammi, 1973.
- Kämmenenkokoisia tarinoita. (Tenohira no shōsetsu, 1972/1988.) Suomentanut Kai Nieminen. Keltainen kirjasto 309. Tammi, 1998.
- Lumen maa. (Yukiguni, 1935–1937.) Suomentanut Yrjö Kivimies. Keltainen kirjasto 16. Tammi, 1958.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kawabata Yasunari Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 26.4.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f The Nobel Prize in Literature 1968 (elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) NobelPrize.org. Viitattu 26.4.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c Goda, Naoko: Yasunari Kawabata (First Part) Tokyo Art Navigation. 6.1.2017. Viitattu 26.4.2025. (englanniksi)
- ↑ Liukkonen, Petri: Yasunari Kawabata Authors' Calendar. Viitattu 26.7.2015.(englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yasunari Kawabata Wikimedia Commonsissa