Siirry sisältöön

Yasunari Kawabata

Wikipediasta
Yasunari Kawabata
川端 康成
Kawabata kotonaan Kamakurassa vuonna 1938.
Kawabata kotonaan Kamakurassa vuonna 1938.
Henkilötiedot
Syntynyt14. kesäkuuta 1899
Osaka, Japani
Kuollut16. huhtikuuta 1972 (72 vuotta)
Zushi, Japani
Kansalaisuus Japani
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Palkinnot

Nobel-palkinto Nobelin kirjallisuuspalkinto (1968)

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Yasunari Kawabata (jap. 川端 康成, Kawabata Yasunari; 14. kesäkuuta 1899 Osaka16. huhtikuuta 1972 Zushi) oli japanilainen kirjailija, joka tunnetaan lyyrisestä ja hienovaraisesta proosastaan. Hän oli ensimmäinen japanilainen, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1968.[1][2]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kawabata vuonna 1917.

Yasunari Kawabata syntyi Osakassa lääkäriperheeseen vuonna 1899. Hän menetti isänsä ollessaan kaksivuotias, ja äitinsä seuraavana vuonna.[3] Kawabata kasvoi maaseudulla isovanhempiensa hoivissa.[2] Hän menetti myös isosiskonsa ollessaan 10-vuotias, ja isoisänsä ollessaan 15-vuotias.[3] Nämä varhaiset menetykset vaikuttivat syvästi Kawabatan elämään ja hänen kirjalliseen tyyliinsä.[2]

Kawabata aloitti opiskelut Tokion keisarillisessa yliopistossa vuonna 1920 ja valmistui vuonna 1924, pääaineenaan kirjallisuus. Hänen läpimurtoteoksensa oli novelli ”Izu no odoriko” (’Izu-tanssijatar’), joka julkaistiin Kawabatan ja Yokomitsu Riichin perustamassa kirjallisuuslehdessä Bungei Jidai vuonna 1926.[3] Se kertoo yksinäisestä yliopisto-opiskelijasta, joka etsii lohtua ja ystävyyttä kiertävän tanssijattaren seurasta.[2]

Kawabatan proosa on niukkaa ja runollista. Kawabata oli Japanin Pen-klubin puheenjohtaja[2] ja edisti japanilaisen kirjallisuuden käännöksiä länsimaisille kielille. Hän kirjoitti tekstinsä seisoma-asennossa.lähde? Vuonna 1953 Kawabatasta tuli Japanin taideakatemian jäsen.[2]

Kawabata tuomitsi itsemurhat Nobel-palkintopuheessaan, mutta silti itse mahdollisesti teki itsemurhan neljä vuotta myöhemmin vuonna 1972. Itsemurhaan ryhtyminen saattoi johtua hänen ystävänsä, japanilaiskirjailija Yukio Mishiman itsemurhasta,[1] josta Kawabatan sanottiin nähneen painajaisia yli 300 kertaa peräkkäin. Lisäksi Kawabatan terveys oli jo pitkään ollut huono, sillä hän kärsi Parkinsonin taudista.[4] Kawabatan leski ja läheiset ystävät eivät ole kuitenkaan hyväksyneet ajatusta itsemurhasta. He katsovat, että kuolema oli onnettomuus. Tätä tukee se, ettei Kawabata jättänyt minkäänlaista viestiä läheisilleen.

Suomennettuja teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kawabatan muistomerkki.
  • Kioto. (Koto, 1962.) Suomentanut Eeva-Liisa Manner. Keltainen kirjasto 87. Tammi, 1968.
  • Tuhat kurkea. (Senbazuru, 1949–1952.) Suomentanut Eeva-Liisa Manner. Keltainen kirjasto 70. Tammi, 1965.
  • Vuoren jyly. (Yama no oto, 1949–1954.) Suomentanut Eeva-Liisa Manner. Keltainen kirjasto 110. Tammi, 1973.
  • Kämmenenkokoisia tarinoita. (Tenohira no shōsetsu, 1972/1988.) Suomentanut Kai Nieminen. Keltainen kirjasto 309. Tammi, 1998.
  • Lumen maa. (Yukiguni, 1935–1937.) Suomentanut Yrjö Kivimies. Keltainen kirjasto 16. Tammi, 1958.
  1. a b Kawabata Yasunari Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 26.4.2025. (englanniksi)
  2. a b c d e f The Nobel Prize in Literature 1968 (elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) NobelPrize.org. Viitattu 26.4.2025. (englanniksi)
  3. a b c Goda, Naoko: Yasunari Kawabata (First Part) Tokyo Art Navigation. 6.1.2017. Viitattu 26.4.2025. (englanniksi)
  4. Liukkonen, Petri: Yasunari Kawabata Authors' Calendar. Viitattu 26.7.2015.(englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]