Yukio Mishima
| Yukio Mishima | |
|---|---|
| 三島 由紀夫 | |
 Kuva: Shirou Aoyama (1956) |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Kimitake Hiraoka |
| Syntynyt | 14. tammikuuta 1925 Shinjuku, Tokio, Japanin keisarikunta |
| Kuollut | 25. marraskuuta 1970 (45 vuotta) Shinjuku, Tokio, Japani |
| Kansalaisuus | japanilainen |
| Ammatti | kirjailija, näytelmäkirjailija, runoilija |
| Kirjailija | |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Kimitake Hiraoka (jap. 平岡 公威, Hiraoka Kimitake; 14. tammikuuta 1925 Shinjuku, Tokio, Japanin keisarikunta – 25. marraskuuta 1970 Shinjuku, Tokio, Japani), kirjailijanimeltään Yukio Mishima (jap. 三島 由紀夫, Mishima Yukio), oli japanilainen kirjailija, joka kirjoitti erityisesti vieraantumisesta ja toiseudesta.
Mishiman merkittäviä vaikutteita olivat Markiisi de Sade ja Jean Genet. Henkilökohtaisessa elämässään Mishima arvosti suuresti Japanin keisarillista menneisyyttä sekä bushidōon kuuluvaa samurai-etiikkaa. Mishima kirjoitti kommentaarin Yamamoto Tsunetomon samuraiopin klassikkoon Hagakure. Hän koki hyvin henkilökohtaisesti häpeällisenä moraalisen alennustilan, johon Japanin omanarvontunto hänen mielestään oli joutunut sen jouduttua antautumaan toisessa maailmansodassa.
Tate no kai ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1960-luvulla Mishima perusti Tate no kai -nimisen puolisotilaallisen järjestön, johon kuului joitakin kymmeniä jäseniä. Tehtäväkseen järjestö ilmoitti keisarin suojelemisen.[1] Järjestö tarkkasi vuosina 1968 ja 1969 tapahtuneita laajoja vasemmiston mielenosoituksia. Mishima tuli siihen johtopäätökseen, että vuoden 1970 Yhdysvaltain ja Japanin välisen puolustussopimuksen uusiminen aiheuttaisi niin laajoja mielenosoituksia, että Japanin viranomaiset eivät voisi enää taata keisarin turvallisuutta. Tässä päätelmässään hän kuitenkin oli väärässä, sillä Japanin poliisi sai helposti pidettyä maan opiskelijaradikaalit aisoissa.[2]
Ei ole varmuutta siitä, milloin Mishima alkoi harkita itsemurhaa. Joka tapauksessa hän ja Tate no kai olivat osoittautuneet tarpeettomiksi, minkä lisäksi hän jäi vaille Nobelin kirjallisuuspalkintoa, sillä palkinnon sai hänen sijastaan hänen oppi-isänsä Yasunari Kawabata.[2]
25. marraskuuta 1970 Mishima saapui neljän muun Tate no kain jäsenen kanssa vierailulle Japanin itsepuolustusvoimien varuskunta-alueelle Ichigayassa. He tukkivat varuskunnan päällikön kenraali Kanetoshi Mashitan suun ja sitoivat tämän,[3] minkä jälkeen Mishima piti varuskunnan sotilaille puheen, joka sai näiden mielenkiinnon puutteen ja yläpuolella leijailevan poliisihelikopterin aiheuttaman metelin vuoksi huonon vastaanoton.[4] Mishima vetäytyi tämän jälkeen takaisin sisälle varuskunnan rakennukseen, missä yritti toisen Tate no kain jäsenen Masakatsu Moritan kanssa suorittaa seppuku-rituaali-itsemurhan. Kumpikaan ei kuitenkaan onnistunut siinä, ja joukkoon kuulunut Hiroyasu Koga joutui iskemään kummaltakin kaulan katki.[5][6]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mishiman pääteoksena pidetään hänen vuosina 1965–1971 ilmestynyttä tetralogiaansa Hōjō no Umi (suom. Hedelmällisyyden meri), joka jäi hänen viimeiseksi työkseen.[7]
Mishima oli kirjallisen uransa lisäksi myös jossakin määrin aktiivinen elokuva-alalla. Hän esiintyi vuonna 1960 gangsterielokuvan sankarihahmona[1] ja kuvasi, tuotti ja näytteli pääosan elokuvassa itsemurhan tekevästä armeijan luutnantista vuonna 1965.[8]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tōzoku (1948)
- Kamen no Kokuhaku (1949)
- Aaltojen pauhu. (Shiosai, 1954.) Englannin kielestä suomentanut Irmeli Nykänen. Helsinki: Otava, 1960.
- Kultainen temppeli. (Kinkakuji, 1956.) Englannin kielestä suomentanut Sirppa Kauppinen. Helsinki: Otava, 1966 (2. painos 1983, ISBN 951-1-07435-0).
- Juhlan jälkeen. (Utage no ato, 1960.) Englannin kielestä suomentanut Helvi Vasara. Helsinki: Otava, 1966.
- Kunnia on katkera juoma. (Gogo no eiko, 1963.) Englannin kielestä suomentanut Eeva-Liisa Manner. Helsinki: Otava, 1971.
Henkilökuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aatemaailmastaan huolimatta Mishima ei koskaan ollut ksenofobinen,[9] vaan hän oli säännöllisesti tekemisissä ulkomaisten kulttuurihenkilöiden kanssa ja puhui sujuvaa englantia.[1]
Syy itsemurhaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mishiman itsemurhan syistä on esitetty useita eri teorioita. Yksi näistä on halu perinteiseen japanilaiseen kabuki-teatteriin kuuluvan rakastajien kaksoisitsemurhan (shinjū) toteuttaminen Moritan kanssa todellisessa elämässä. Teoriaa on kannattanut ainakin Mishiman ystävä ja kirjailija Henry Scott-Stokes. Toisena mahdollisuutena on mainittu Mishiman elinikäinen seksuaaliseksi miellettävä kiinnostus kuolemaan ja sen kauneuteen. Japanin pääministeri Eisaku Satō puolestaan kuvasi Mishimaa yksinkertaisesti ”mielipuoleksi”.[10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Andrews, William: Dissenting Japan: A History of Japanese Radicalism and Counterculture, from 1945 to Fukushima. Oxford University Press, 2016. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Scott-Stokes, Henry: The Life and Death of Yukio Mishima. Uudelleenjulkaisu. Cooper Square Press, 2000. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Andrews 2016, s. 59.
- ↑ a b Andrews 2016, s. 60.
- ↑ Scott-Stokes 2000, s. 11–15.
- ↑ Scott-Stokes 2000, s. 25.
- ↑ Andrews 2016, s. 61–62.
- ↑ Scott-Stokes 2000, s. 31.
- ↑ Flanagan, Damian: Descending to the depths of Yukio Mishima's 'Sea of Fertility' Japan Times. 22.8.2015. Viitattu 25.9.2019.
- ↑ Scott-Stokes 2000, s. 139.
- ↑ Andrews 2016, s. 63.
- ↑ Andrews 2016. s. 61.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yukio Mishima Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta - Tapio Linna: Yukio Mishima: Mies ja myytti Näköpiiri nro 1 (1999).
- Similä, Ville: Yksi Nobel ja kolme itsemurhaa hs.fi. 8.10.2011. Viitattu 29.11.2020.