Sosiaalinen vieraantuminen

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Vieraantuminen)
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sosiaalinen vieraantuminen tai alienaatio on sosiologinen termi, joka kuvaa sitä, miten yksilö vieraantuu yhteisöstään ja muista ihmisistä.

Moderni yhteiskunta syynä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkin 1900-lukua laajeni uskomus, että modernin yhteiskunnan atomismi johtaa siihen, että ihmisillä on pinnallisemmat suhteet toisiin ihmisiin. Perinteisisissä - teollistumisen ja kolonialismin aikaa edeltävissä - orgaanisissa yhteisöissä on katsottu olleen syvempiä suhteita ihmisten välillä. Tämän puolestaan uskotaan johtavan vaikeuksiin havaita tai hyväksyä toisten ihmisten uniikkeja piirteitä. Jälkimmäisessä tapauksessa yksilö on kautta aikojen tavalla tai toisella osittain tai kokonaan suljettu yhteisön ulkopuolelle.

Radikaalin feminismin mukaan sama tapahtuu naisille patriarkaalisessa yhteiskunnassa.

Syitä vieraantumiselle voi olla yhteisen jaettavan hyvän rajallisuus ja jaksoittaisuus. Valtion tarjoamien palvelujen lisäksi talkootoiminta on yksi tapa järjestää erilaisia harrastuksia muun muassa. Kriisit ja konfliktit ovat omiaan lisäämään vieraantumista, mikäli entiset ystävät koetaan konfliktin rajaamiksi. Sodat, kansanmurhat, rikollisuus, aviorikokset sekä väkivalta ovat tällaisia konflikteja. Parisuhteet elävät aikansa ja niiden päättymisen aikaan voi vieraantumista esiintyä. Ihmissuhteissa on vieraantumista myös, mikäli mielikuva ei vastaa enää todellisuutta.

Marxin vieraantumisen käsite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vieraantumisen katsotaan usein johtavan väärään tietoisuuteen, jossa henkilö ei kykene havaitsemaan toimintaansa motivoivia tekijöitä ja toimintansa seurauksia suhteessa muihin. Marxilaisen teorian mukaan proletariaatti (kuten myös kapitalistit) vieraantuvat kapitalismissa tavarafetissismin takia.

Taiteessa kuvattuna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jean-Paul Sartre on kuvannut vierautta, erillisyyttä kirjoissaan ja esim. "No Exit"-näytelmässään. Asiaa kirjallisesti käsitelleisiin kuuluu mm. Albert Camus (esim. Sivullinen).

Sosiologi André Gorz on ehdottanut mm. tämän ongelman lievittämiseen peruspalkkaa. Suomessa Osmo Soininvaara ajoi samaa linjaa 1990-luvulla. Sosiologi Theodor Adorno on käsittellyt asiaa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Allardt, Erik: ”4. Vieraantuminen ja anomia”, Yhteiskunnan rakenne ja sosiaalinen paine, s. 81-84. wsoy, 1971. suomi