Kulkuri

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee ihmisiä. Sanan muista merkityksistä katso täsmennyssivu.
Kulkureita Chicagossa vuonna 1929.
Charles Chaplin kuuluisassa Kulkuri-hahmossaan. Mainoskuva vuoden 1918 elokuvasta Koiranelämää.

Kulkuri on ihminen, joka vaeltaa ympäriinsä ilman kotia. Aikaisemmin kulkureita kohdeltiin irtolaisina, nykyään usein laittomina siirtolaisina, jos he ylittävät valtakunnanrajoja matkoillaan.

Pohjois-Amerikan maissa kulkurit matkustelivat pääasiassa liputta ja huomaamatta rautatievaunuilla. Yhdysvaltain sisällissodan aikaan monet kotiin haluavat, joukko-osastoistaan erilleen joutuneet harhailevat sotilaat käyttivät junanvaunuja, kun taas toiset seurasivat ratakiskoja jalan. Kulkureiden määrä kasvoi Yhdysvalloissa suuren laman aikana 1930-luvulla. Ihmiset, joilla ei ollut työtä taikka hyviä tulevaisuudennäkymiä kotonaan, alkoivat vaeltaa irtolaisina hypellen junavaunusta toiseen koettaakseen onneaan jossakin muualla. Nykyään junavaunukulkureita on jäljellä hyvin vähän.

Romanit ovat perinteistä kulkurikansaa, mutta nykyään hekin ovat enimmäkseen asettuneet aloilleen integroiduttuaan paremmin yhteiskuntaan ja perinteisten elinkeinojen käytyä toteuttamiskelvottomiksi. Euroopan unionin laajennuttua entisiin itäblokin maihin uudenlainen ihmisvirta on nostanut päätään ja kerjäläisiä on ilmaantunut myös sinne, missä heitä ei ole vuosikymmeniin nähty, kuten pohjoismaihin ja Suomeen. Osaa heistä voinee pitää nykyajan kulkureina.

Kuuluisia kulkureita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anderson, Nels: Kulkumiehet: Hobojen elämää 20-luvun Amerikassa. (The hobo: The sociology of the homeless man, 1923.) Suomentanut Leevi Lehto. Julkaisija: A-klinikkasäätiö, Alkoholitutkimussäätiö, Sosiaalihallitus. Helsinki: Valtion painatuskeskus, 1988. ISBN 951-860-873-3.
  • London, Jack: Kulkurielämää (The Road, 1907). Otava, 1919.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]