Häpeä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Häpeä on kokijan itsensä tai jonkun toisen harjoittaman sopimattoman tai kunniattoman toiminnan taikka huonommuuden tai muun vastaavantyyppisen seikan aiheuttama negatiivinen tunne[1]. Ihminen saattaa hävetä eli tuntea häpeää myös silloin, kun hän kokee, että muut ihmiset tuomitsevat hänet tai että hän on muiden mielestä huono, vajavainen tai käyttäytynyt väärin[2].

Häpeä on usein seurausta nöyryytyksistä tai epäonnistumisista. Se mitä asioita ihmiset voivat hävetä, vaihtelee historiallisesti, maittain, kulttuureittain, suvuittain ja perheittäin.[3]

Häpeä on itseluottamusta heikentävistä tunteistaselvennä vaikeinkenen mukaan?. Häpeään liittyviä tuntoja ovat kelpaamattomuus, huonommuus sekä mitättömyys. Häpeä saatetaan pyrkiä salaamaan ja torjumaan. Salaamisen seurauksena saatetaan peittää aito minä, minkä seurauksena voi olla elämän suorittaminenselvennä epäaidolla minuudellaselvennä esiintyen. Häpeä voi aiheuttaa myös masennusta.

Häpeällä on myös positiivinen merkitys ihmisyhteisöissä, koska se saa ihmiset välttämään kunniatonta toimintaa ja pohtimaan tekojensa seurauksia jo ennalta. Häpeä estää siten tekemästä toiselle vääryyttä ja rikkomasta toisten rajojakenen mukaan?. Lisäksi häpeä saa ihmisen kääntymään hyödyllisesti sisäänpäin, pohtimaan sitä, millaisena toiset mahdollisesti näkevät hänet. Häpeän erottaa syyllisyydestä se, että häpeään liittyy todellinen tai kuviteltu yleisö (kun taas syyllisyyteen liittyy jokin yleisöstä riippumaton moraalisääntö tms.)

Muinaiskreikassa häpeää tarkoitti sana aidos, mikä kytkee häpeän alastomuuteen. Häpeän ja syyllisyyden tunteet kytkettiin tuohon aikaan ruumiillisiin aistimuksiin; häpeä on nähdyksi tulemista, mikä ilmenee esim. Raamatun tarinassa Eevan ja Aatamin kokemasta alastomuutensa häpeästä (seksuaalinen häpeä) perisynnin jälkeen. Häpeä heijastaa sitä, millaisissa olosuhteissa ihminen tulee nähdyksi. Tällöin häpeän juureksiselvennä tulee häväistys.

Häpeä on japanilaisessa kulttuurissa ollut pätevä syy itsemurhaan, ns. seppukuun, jolla voi "korjata" aiheuttamansa häpeän.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja www.kielitoimistonsanakirja.fi. Viitattu 20.1.2018.
  2. ANTTI PAUKKUNEN: VÄHEMMÄN HÄPEÄÄ, ENEMMÄN ELÄMÄÄ - Tutkielma häpeästä ja sen terapeuttisesta hoitamisesta (s. 19 (PDF:n sivu 24)) Sosiaalityön pro gradu -tutkielma. Toukokuu 2013. Tampereen yliopisto, Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö. Viitattu 20.1.2018.
  3. Jaana-Mirjam Mustavuori: Kylläpä meitä hävettää 17.5.2010. Helsingin sanomat. Viitattu 12.4.2014.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]