V. S. Naipaul

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
V. S. Naipaul
V. S. Naipaul (2016)
V. S. Naipaul (2016)
Henkilötiedot
Syntynyt17. elokuuta 1932
Chaguanas, Trinidad ja Tobago
Kuollut11. elokuuta 2018 (85 vuotta)
Lontoo, Englanti
Kansalaisuus  Britannia
Ammatti kirjailija, esseisti
Puoliso Patricia Hale (1996†)
Nadira Naipaul (1996-2018)
Uskonnollinen kanta hinduismi
Kirjailija
Äidinkielienglannin kieli
Tuotannon kielienglanti
Kirjallinen suuntauspostkolonialismi, realismi
Pääteokset Vapaassa maassa (1971), Joki tekee mutkan (1979)
Palkinnot

Booker-palkinto (1971)
Nobel-palkinto Nobelin kirjallisuuspalkinto (2001)

Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Vidiadhar Surajprasad Naipaul, kirjailijanimeltään V. S. Naipaul (17. elokuuta 1932 Chaguanas, Trinidad ja Tobago11. elokuuta 2018 Lontoo, Englanti)[1][2] oli Nobel-palkittu trinidadilais-brittiläinen kirjailija, joka oli intialaista sukujuurta.

Muutettuaan Trinidadista Englantiin Naipaul aloitti kirjailijanuransa 1950-luvun lopulla omaelämäkerrallisilla kuvauksilla Karibiasta. 1960-luvun puolivälissä hän alkoi kirjoittaa romaaneja kolonialismin jälkeisistä Afrikasta ja Intiasta. 1980-luvun lopulta alkaen hänen romaaninsa kuvasivat kuvasivat omaelämäkerrallisesti siirtolaiselämää Britanniassa.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naipaul syntyi intialaiseen perheeseen Trinidadin maaseudulla vuonna 1932. Hänet kasvatettiin hinduksi. Naipaulin isä oli lehtimies, joka luki lapsilleen paljon eurooppalaista kirjallisuutta.[3]

Naipaul kävi Trinidadissa Queens’s Royal Collegen ja pääsi stipendillä Oxfordin yliopistoon Englantiin. Valmistuttuaan Oxfordista ja mentyään naimisiin Naipaul muutti Lontooseen ja ryhtyi kirjailijaksi. Hän aloitti uransa romaaneilla ja novelleilla, jotka kertoivat hänen lapsuutensa Karibiasta. Täysinoppinut hieroja (1957) sai John Llewellyn Rhys -palkinnon ja Miguel-kadun väkeä (1959) Somerset Maugham -palkinnon. Lisätuloja Naipaul sai kirjoittamalla kirja-arvosteluja ja tekemällä BBC:lle Caribbean Voices -ohjelmaa radioon.[3][4]

Komediallinen ja omaelämäkerrallinen perhekronikka Talo mr Biswasille (1961) oli Naipaulin läpimurtoromaani. Sitä seurannut Mr Stone and the Knights Companion (1963) sijoittui jo Englantiin ja voitti Hawthornden-palkinnon.[4]

Naipaul näki itsensä aina maattomana kirjailijana. Hän ei arvostanut omaa synnyinmaataan ja arvosteli myös Britanniaa.[3]

Seuraavina vuosina Naipaul matkusteli Karibialla, Intiassa ja Afrikassa. Matkojensa seurauksena hän alkoi kirjoittaa poliittisia ja kriittisiä romaaneja jälkikolonialistisista yhteiskunnista. Näistä romaaneista Vallan hinta (1967) voitti WH Smithin kirjallisuuspalkinnon ja Vapaassa maassa (1971) Booker-palkinnon.[3][4] Muita Naipaulin menestysromaaneja ovat The Loss of Eldorado (1969), Gerillat (1975) sekä Joki tekee mutkan (1979), painajaismainen kuvaus jälkikolonialistisesta Afrikasta.[3]

Romaaneissaan 1980-luvun lopulta eteenpäin Naipaul kuvasi maahanmuuttoa kehitysmaista länsimaihin.[3] Saapumisen arvoitus (1987) kuvaa Naipaulin omaa elämää Englannissa ja Elämän kuva (2001) sekä Lumotut siemenet (2004) fiktiivisen intialaismiehen elämää sodanjälkeisessä Britanniassa.[4]

Naipaul kirjoitti myös useita ei-fiktiivisiä kirjoja Intiasta, Karibiasta, Afrikasta ja islamilaisesta maailmasta.[4]

Naipaul aateloitiin vuonna 1989. Hän sai David Cohenin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1993, ja hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 2001.[4] Nobel-raati rinnasti Naipaulin Joseph Conradiin.[3]

Naipaul kuoli vuonna 2018.[4]

Jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naipaulia on kutsuttu tyylin ja tarinankerronnan mestariksi, joka näki ihmiskunnan ironian, tragedian ja kärsimykset. Naipaul kirjoitti kehitysmaista omiin matkoihinsa perustuen ilman ihannointia tai idealisointia. Hän näki köyhien maiden tilan itseaiheutettuna ja arvosteli kirjoissaan islamin julmuutta ja Afrikan korruptiota.[3]

Naipaulin kriitikot näkivät hänet avoimen ennakkoluuloisena kolmannen maailman halveksujana, joka suhtautui kielteisesti islamiin ja väheksyvästi mustiin afrikkalaisiin sekä naiskirjailijoihin.[3]

Suomennettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fiktio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Täysinoppinut hieroja. (The mystic masseur, 1957) Suomentanut Seppo Loponen. Otava, 1978. ISBN 951-1-04904-6.
  • Miguel-kadun väkeä. (Miguel Street, 1959) Suomentanut Seppo Loponen. Otava, 1980. ISBN 951-1-05746-4.
  • Talo mr Biswasille. (A house for mr Biswas, 1961) Suomentanut Seppo Loponen. Otava, 1984. ISBN 951-1-08064-4.
  • Vallan hinta. (The mimic men, 1967) Suomentanut Paavo Lehtonen. Otava, 1976. ISBN 951-1-02205-9.
  • Vapaassa maassa. (In a free state, 1971) Suomentanut Sakari Ahlbäck. Otava, 1973. ISBN 951-1-00905-2.
  • Gerillat. (Guerrillas, 1975) Suomentanut Seppo Loponen. Otava, 1977. ISBN 951-1-04501-6.
  • Joki tekee mutkan. (A bend in the river, 1979) Suomentanut Seppo Loponen. Otava, 1981. ISBN 951-1-06398-7.
  • Saapumisen arvoitus. (The enigma of arrival, 1987) Suomentanut Erkki Haglund. Otava, 1990. ISBN 951-1-10031-9.
  • Elämän kuva. (Half a life, 2001) Suomentanut Juhani Lindholm. Otava, 2001. ISBN 951-1-17486-X.
  • Lumotut siemenet. (Magic seeds, 2004) Suomentanut Juhani Lindholm. Otava, 2006. ISBN 951-1-19680-4.

Tietokirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matka islamin maailmaan. (Among the believers: An Islamic journey, 1981) Suomentanut Raija Mattila. Otava, 2002. ISBN 951-1-18029-0.
  • Islamin äärillä. (Beyond belief: Islamic excursions among the converted peoples, 1998) Suomentanut Arto Häilä. Otava, 2003. ISBN 951-1-18083-5.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Donadio, Rachel: V.S. Naipaul, Who Explored Colonialism Through Unsparing Books, Dies at 85 NYTimes.com. 11.8.2018. The New York Times Company. Viitattu 12.8.2018. (englanniksi)
  2. Islamia arvostellut kirjailija V. S. Naipaul on kuollut. Helsingin Sanomat, 13.8.2018, s. B 3.
  3. a b c d e f g h i Obituary: VS Naipaul BBC. 12.8.2018. Viitattu 28.10.2021.
  4. a b c d e f g Susheila Nasta: Sir V. S. Naipaul 2002. British Council. Viitattu 28.10.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]