Carl Spitteler

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Carl Spitteler
1905
1905
Henkilötiedot
Syntynyt24. huhtikuuta 1845
Liestal, Sveitsi
Kuollut29. joulukuuta 1924 (79 vuotta)
Luzern, Sveitsi
Ammatti runoilija
Kirjailija
SalanimiCarl Felix Tandem ja Felix Tandem [1]
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Nobel-palkinto Nobelin kirjallisuuspalkinto (1919)

Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Carl Spitteler (24. huhtikuuta 184529. joulukuuta 1924) oli sveitsiläinen runoilija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1919.[2] Hänen teoksensa ovat pessimistisiä sankaritarinoita. Arthur Schopenhauerin filosofia vaikutti Spittelerin maailmankuvaan ja tuotantoon.[3]

Spitteler oli nuorena kiinnostunut musiikista ja piirtämisestä ja opiskeli lakia ja teologiaa.lähde? Hän työskenteli opettajana Venäjällä Pietarin suomalaisissa perheissä ja kävi Suomessa useita kertoja[3]. Myös kotimaassaan hän toimi kotiopettajana.

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Turun pommitus: mukaeltu kertomus eräästä uuden ajan historian tapahtumasta, Turku: Turkuseura - Åbosamfundet 2011 ISBN 978-952-67404-1-6
  • Isoäiti, kertomus, teoksessa: Lapsi maailmankirjallisuudessa, toim. I. Havu, Turku Kirjokansi 1946

Suomennettuja runoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde[4]
  • Aadamin lepo (Adamsruh), suom.Juhani Siljo, teoksissa: Saksan kirjallisuuden kultainen kirja, toim. Rafael Koskimies, Porvoo: WSOY, 1930 ja Selvään veteen: runoja ja tunnuslauseita, Helsingissä: Otava, 1919 verkossa. Runo kokoelmasta Balladen, 1896; osa VIII. Denkwürdigkeiten.
  • Isä (Der Vater), suom. Uuno Kailas, teoksissa: Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa, toim. Aale Tynni, Helsinki: WSOY 1976 ISBN 951-0-07416-0, Kaunis Saksa: sarja saksalaista lyriikkaa, suom. Uuno Kailas, Porvoo WSOY 1924 ja Juri Nummelin, Titaanien laulu: ja muuta historiallista, eksoottista ja kauhurunoutta, Helsinki: ntamo 2014 ISBN 978-952-215-511-5
  • Kuollut Maa (Die tote Erde: legende), suom. Yrjö Jylhä, teoksissa: Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa ja Yrjö Jylhä, Runon pursi: maailmankirjallisuuden kertovaa runoutta, Porvoo, Helsinki WSOY 1934 (3. p. WSOY 1980). – Runo kokoelmasta Balladen, 1896; osa I. Kosmisch und mythologisch.
  • Kuollut Maa: legenda (Die tote Erde: legende), suom. Juhani Siljo, teoksissa: Saksan kirjallisuuden kultainen kirja ja Selvään veteen: runoja ja tunnuslauseita. – Runo kokoelmasta Balladen, 1896, osa I: Kosmisch und mythologisch.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Czech National Authority Database (viitattu )View and modify data on Wikidata . Arvo on haettu Wikidatasta.
  2. The Nobel Prize in Literature 1919 (elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 20.9.2009. (englanniksi)
  3. a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Spitteler, Carl”, Otavan kirjallisuustieto, s. 727. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  4. Carl Spitteler, Luettelo suomennetuista runoista. Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta. Päivitetty 28.9.2021, viitattu 28.9.2021

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.