Ivan Bunin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ivan Bunin
Ivan Aleksejevitš Bunin
Ivan Aleksejevitš Bunin
Henkilötiedot
Syntynyt22. lokakuuta 1870 (J: 10. lokakuuta)
Voronež, Venäjän keisarikunta
Kuollut8. marraskuuta 1953 (83 vuotta)
Pariisi, Ranska
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Nobelin kirjallisuuspalkinto 1933

Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Ivan Aleksejevitš Bunin (ven. Ива́н Алексе́евич Бу́нин, 22. lokakuuta (J: 10. lokakuuta) 1870 Voronež8. marraskuuta 1953 Pariisi) oli venäläinen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto ensimmäisenä venäläisenä vuonna 1933.[1] Hän asui Ranskassa vuodesta 1920.[2] Hänen runojensa ja kertomustensa monipolvista ja monimuotoista rakennetta verrataan pitsiin.lähde?

Bunin syntyi perheensä kartanossa Voronežissa Keski-Venäjällä. Buninin perhe oli maanomistaja-teollisuussuku, joka kuitenkin köyhtyi, sillä Bunin isoisä ja isä olivat ajautuneet vararikon partaalle.lähde?

Bunin meni oppikouluun Jeletsissä vuonna 1881 mutta palasi viiden vuoden kuluttua Voronežiin. Veli innosti Ivania lukemaan klassisia venäläisiä kirjailijoita ja kannusti häntä kirjoittamaan.[3]

Bunin oli 17-vuotias, kun hän vuonna 1887 julkaisi ensimmäisen runonsa pietarilaisessa kirjallisuuslehdessä. Hänen ensimmäinen runokirjansa Listopad (1901) sai hyvän arvostelun. Buninin runot ovat saaneet vaikutteita sekä 1800-luvun ranskalaisesta runoudesta että itämaisesta mystiikasta. Vladimir Nabokov oli Buninin ihailija, samoin Aleksandr Blok.lähde?

Vuonna 1889 Bunin meni veljensä työpaikalle valtion virkamieheksi Harkovaan, jossa hän toimitti myös paikallista lehteä ja oli töissä kirjastossa. Bunin alkoi käydä kirjeenvaihtoa Anton Tšehovin kanssa, ja myöhemmin hän ystävystyi Maksim Gorkin ja Leo Tolstoin kanssa.lähde?

Vuodesta 1895 Bunin asui vuoroin Moskovassa ja Pietarissa ja meni naimisiin kreikkalaisen vallankumouksellisen tyttären kanssa vuonna 1898. Avioliitto ajautui avioeroon.lähde?

Ennen ensimmäistä maailmansotaa Bunin matkusteli Ceylonilla, Palestiinassa, Egyptissä ja Turkissa. Talvet 1912–1914 hän asui Caprilla kirjailija Maksim Gorkin luona. Hän lähti Moskovasta vallankumouksen aikana 1917 Odessaan. Odessasta hän lähti vuonna 1919 ranskalaisella laivalla Ranskaan Grasseen. Siellä hän julkaisi päiväkirjansa, jossa hän kuvaa aristokraattisesta taustastaan nousevaa inhoa bolševikkihallintoa kohtaan.lähde?

Bunin oli ensimmäinen venäläinen, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Hän matkusti Tukholmaan hakemaan palkintoa natsi-Saksan kautta, ja kerrotaan, että Gestapo pidätti hänet Berliinissä, syytti jalokivien salakuljetuksesta ja pani juomaan pullollisen risiiniöljyä.[3] Natsit vastustivat Buninin palkitsemista.lähde?

Toisen maailmansodan aikana hän vastusti natseja ja piilotteli miehityksen aikana juutalaisia talossaan. Elämänsä loppupuolella hän kiinnostui neuvostokirjallisuudesta ja jopa elätteli toiveita synnyinmaahan palaamisesta. Hän kuoli kuitenkin Pariisissa sydänkohtaukseen, ja hänen kirjansa Anton Tšehovista jäi kesken. Ivan Bunin haudattiin Pariisin ulkopuolelle Sainte-Geneviève-des-Bois’n venäläiselle hautausmaalle Sainte-Geneviève-des-Boisiin.lähde?

Bunin rehabilitoitiin synnyinmaassaan vasta vuonna 1956, ja hänen perivenäläisiä teoksiaan sai julkaista Neuvostoliitossa.lähde?

Suomennettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kertomuksia
  • Antologiassa: Ivan Bunin: Valitut kertomukset. Suomentanut ja toimittanut Juhani Konkka. Helsinki: WSOY, 1969. ISBN 951-23-1907-1. Sisältää kertomukset: Kartanossa; Maailman ääriin; Antonovkaomenat; Kultainen maaperä; Pieni romanssi; Viimeinen tapaaminen; Valtatien varrella; Elämän malja; Herra San Franciscosta; Rakkauden opas; Tsangin unet; Muinoin; Mitjan rakkaus; Virsut; Auringonpistos; Kornetti Jelaginin tapaus; Suopea osallistuminen; Puiston pimeät käytävät; Muusa; Rusja; Pariisissa; Natali; Suuren paaston ensimmäinen maanantai; Kolme ruplaa; Toinen pannullinen; Yömajassa.
  • Antologiassa: Slaavilaisen kirjallisuuden kultainen kirja, toim. V. K. Trast, WSOY 1936 Sisältää:
    • Malmi
    • Kuzjma Krasov: (katkelma romaanista Kylä)
  • Tšangin unet, kertomus, suom. Eila Salminen, myös antologiassa Koiramaisia juttuja. Kertomukset valinnut Ritva Mäkelä.. Suomentanut Eila Salminen ym.. Hämeenlinna: Karisto, 1980. ISBN 951-23-1639-0.
  • Maailman ääriin, kertomus. Antologiassa Eri kirjailijain kertoelmia, Helsinki: Emil Vainio 1908
  • Syksyllä, kertomus. Suom. Esa Adrian. Antologiassa Kaikkien aikojen rakkaus, Helsinki: Tammi 1963
  • Sanfranciskolainen herra, kertomus. Antologiassa Neljäs Hyvää yötä, toim. V. Hämeen-Anttila, Hämeenlinna: Arvi A. Karisto 1937
  • Sanfranciscolainen herra, kertomus. Antologiassa Nobel-kirjailijat: maailmankirjallisuuden mestarit. 2, Helsinki: Otava: Valitut palat 1977 ISBN 951-1-04345-5
Suomennettu runo
  • Äiti, suom. Yrjö Jylhä, antologioissa Yrjö Jylhä: Runon pursi: maailmankirjallisuuden kertovaa runoutta, Helsinki: WSOY 1934 (3. p. WSOY 1980) ja Veri ja kulta: Yrjö Jylhän suomentamaa maailmanlyriikkaa, Otava 1954

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Nobel Prize in Literature 1933 (elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. (englanniksi)
  2. Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Bunin, Ivan”, Otavan kirjallisuustieto, s. 118. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  3. a b Petri Liukkonen, Ivan Bunin. Authors' Calendar. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]