Aleksandr Blok
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Aleksandr Blok | |
|---|---|
 Aleksandr Blok, 1907. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1880 |
| Kuollut | 1921 (40–41 vuotta) |
| Kansalaisuus | Venäjä |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | venäjä |
| Tuotannon kieli | venäjä |
| Kirjallinen suuntaus | symbolismi |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Anna Ahmatova | Aleksanteri Ahola-Valo | Natan Altman | Mihail Bahtin | Léon Bakst | Andrei Belyi | Nikolai Berdjajev | Ivan Bilibin | Aleksandr Blok | Joseph Brodsky | Marc Chagall | Sonia Delaunay | Sergei Djagilev | Sergei Eisenstein | Pavel Filonov | Mihail Fokin | Naum Gabo | Nikolai Gumiljov | G. I. Gurdjieff | Daniil Harms | Thomas de Hartmann | Velimir Hlebnikov | Wassily Kandinsky | El Lisitski | Anatoli Lunatšarski | Vladimir Majakovski | Kazimir Malevitš | Osip Mandelštam | Vsevolod Meyerhold | Kuzma Petrov-Vodkin | Vsevolod Pudovkin | Aleksandr Rodtšenko | Nicholas Roerich | Olga Rozanova | Konstantin Somov | Dmitri Šostakovitš | Vladimir Tatlin | Marina Tsvetajeva | Pjotr Demjanovitš Uspenski | Dziga Vertov
Aleksandr Aleksandrovitš Blok (ven. Алекса́ндр Алекса́ндрович Блок); 28. marraskuuta (J: 16. marraskuuta) 1880 Pietari – 7. elokuuta 1921 Pietari) oli venäläinen runoilija. Häntä pidetään Andrei Belyin ohella venäläisen symbolismin kuuluisimpina edustajana.[1]
Häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä lyyrisistä runoilijoista Venäjällä Aleksandr Puškinin jälkeen.
Koulutus ja tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Blok opiskeli Pietarin yliopistossa oikeustiedettä, vieraita kieliä ja kirjallisuutta. Opinnot jäivät kuitenkin kesken, kun hän keskittyi runouteen. Blokin varhaistuotantoon vaikutti saksalainen filosofia, muun muassa Schopenhauerin ja Nietzschen ajatukset. Hän vietti lapsuutensa Šakmatonon maatilalla lähellä Moskovaa. Maanmiehistä häneen vaikuttivat eniten uskonnollisen mystikon Vladimir Solovjovin ja myös Fjodor Tjuttševin ja Afanasi Fetin teokset.
Blokin elämä, ajattelu ja tuotanto ilmentävät konkreettisesti nimenomaan venäläisen symbolismin ominaispiirteitä, sillä hänen tuotannossaan ja ajattelussaan venäläiskansallinen kuvasto, tematiikka ja ideologia syrjäytti ranskalaisen vaikutuksen. Tämä seikka antaa aiheen puhua nuoremman polven kirjailijoista nimenomaan venäläisinä symbolisteina. Blokia kuvataan usein myös ikuisen naisellisuuden runoilijana.[1]
Varhaisrunous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Blok meni vuonna 1903 naimisiin Ljubov Mendelejevan, kemisti Dmitri Mendelejevin tyttären kanssa.[1] Blokin varhaista tuotantoa ovat runokokoelmat vuonna 1903 julkaistu Fabrika, 1904 julkaistu runokokoelma Stihi o prekrasnoi dame (ven. Стихи о Прекрасной Даме, Runoja ihanasta naisesta), joka kertoo romanttisesta rakkaudesta, sekä Venäjästä, jolle Blok on kuvitellut mystisen historiallisen tehtävän, hänen kuuluisimmassa runossaan[1] Neznakomska (Tuntematon nainen) vuodelta 1906.
Blok muutti Pietariin vuonna 1905. Hän tutustui Pietarin kulttuurielämään Vjatšeslav Ivanovin kirjallisessa salongissa eli "Tornissa". Blok oli perustamassa Venäjän symbolistiliikettä. Venäjän runouden kausi hopea-aika on liitetty Blokiin sekä muihin venäläisrunoilijoihin, kuten Anna Ahmatovaan, Marina Tsvetajevaan, Boris Pasternakiin ja Vladimir Nabokoviin.
Myöhempi runous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ajatus Venäjän suuresta tehtävästä jatkui myöhemmin Blokin vallankumouslyriikassa, jossa Blok yhdisti sosialismiin kristillistä mystiikkaa ja saksalaisen idealistisen filosofian käsityksiä taiteen kumouksellisuudesta.[1] Blok keskittyi poliittisiin teemoihin teoksissaan Voznezdije (1910–21), Rodina (1907–16) ja Skify (Skyytit, 1918). Vallankumouslyriikkaa edustaa parhaiten vuonna 1918 ilmestynyt runoelma Dvenadtsat (ven. Двенадцать, Kaksitoista, suom. 1975), joka kertoo kahdentoista punakaartilaisen taivalluksesta lumimyrskyssä. Myöhemmin Blok muutti käsitystään vallankumouksen ihanuudesta. Blok työskenteli valistusasioiden kansankomissariaatissa eli kulttuuriministeriössä. Hän työskenteli myös Vsemirnaja Litaratura -kustantamon (Maailmankirjallisuus) toimitusneuvostossa ja laati laajan luettelon kaikkien aikojen ja kansojen mestariteoksista, jotka pitäisi kääntää uudelleen venäjäksi ja julkaista puolueen toiveiden mukaisesti proletaarisille lukijoille. Toimitusneuvoston kokouksissa Blok tapasi myös Nikolai Gumiljovin, joka alkoi työskennellä kustantamossa. Helmikuussa 1919 Tšeka pidätti Blokin. Häntä epäiltiin osallistumisesta neuvostovastaiseen vasemmistolaiseen toimintaan. Seuraavana päivänä hänet kuitenkin vapautettiin Anatoli Lunatšarskin puututtua asiaan.
Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kesällä 1921 Blokin terveys oli heikentynyt niin pahasti, että Lunatšarski ja Maksim Gorki pyysivät Leniniltä lupaa matkustaa Suomeen hoitoon. Leninin johdolla kokoontunut kommunistisen puolueen politbyroo kieltäytyi ensin antamasta Blokille matkustuslupaa, mutta pyörsi sittemmin päätöksensä ja myönsi matkustusluvan heinäkuussa 1921[2]. Blok ei kuitenkaan ehtinyt matkustaa Suomeen ennen kuolemaansa. Blok kutsui kuolemaa ”ulkomaaksi, johon jokainen matkustaa ilman viranomaisilta etukäteen saatua lupaa”. Hän kuoli sydämen sisäkalvontulehdukseen ja aliravitsemukseen elokuun 7. päivänä 1921.
Blok oli myös merkittävä kääntäjä, ja hän on kääntänyt venäjäksi muun muassa Maamme-laulun.
Suomennettuja runoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähde[3] Antologioissa:
- 20 Neuvostoliiton runoilijaa, Petroskoi, Valtion kustannusliike 1960
- Neuvostolyriikkaa 1, Helsinki: Tammi 1975 ISBN 951-30-3400-3
- Yrjö Jyrinkoski, Runomuistelmat: ohjelmistoa 20 vuoden ajalta; toim. Tom Kalima, Espoo: Weilin + Göös 1981 ISBN 951-35-2469-8
- Yrjö Jylhä, Runon pursi: maailmankirjallisuuden kertovaa runoutta, Helsinki: WSOY 1934
- Venäjän runotar: valikoima venäläistä lyriikkaa, suom. V. Kiparsky & Lauri Viljanen, Helsinki: Otava 1946
Runot:
- Aavistan sinut, suom. Anna-Maija Raittila, kokoelmassa: Neuvostolyriikkaa 1
- Hei, harmonikka, haitari!, suom. Anna-Maija Raittila, Natalia Baschmakoffin ja Pekka Pesosen raakakäännöksistä, kokoelmassa: Neuvostolyriikkaa 1
- Hiekkarannalla, suom. Martti Larni, kokoelmissa: Elämäni runot, toim. Laila Hirvisaari, Helsinki: Otava 009 ISBN 978-951-1-23575-0 ja Venäjän runotar
- Kaksitoista: 1–12, suom. Armas Äikiä, kokoelmassa: 20 Neuvostoliiton runoilijaa
- Kaksitoista: 1–12, suom. Anna-Maija Raittila, Natalia Baschmakoffin ja Pekka Pesosen raakakäännöksistä, kokoelmassa: Neuvostolyriikkaa 1
- Kaksitoista: 1–12, suom. Yrjö Jylhä, kokoelmissa: Runomuistelmat ja Runon pursi
- Kas tässä, suom. Anna-Maija Raittila, Natalia Baschmakoffin ja Pekka Pesosen raakakäännöksistä, kokoelmassa: Neuvostolyriikkaa 1
- Ken syntyy kauhun kuuroon aikaan, suom. Anna-Maija Raittila, kokoelmissa: Kutsut minua nimeltä: uskonnollista runoutta 1900-luvun Euroopassa, Helsinki: Kirjapaja 1981 ISBN 951-621-300-6 ja Neuvostolyriikkaa 1
- Kirkkokuorossa lauloi tyttö, suom. Anna-Maija Raittila, Natalia Baschmakoffin ja Pekka Pesosen raakakäännöksistä, kokoelmassa: Neuvostolyriikkaa 1
- Kylläiset, suom. Armas Äikiä, kokoelmassa: 20 Neuvostoliiton runoilijaa
- Pelasta minut, suom. Anna-Maija Raittila, Natalia Baschmakoffin ja Pekka Pesosen raakakäännöksistä, kokoelmassa: Neuvostolyriikkaa 1
- Pohjoisella merellä (otteita), suom. Pentti Saaritsa, kokoelmassa: Purje: merirunoutta neljällä kielellä. Helsinki: Otava: 1980 ISBN 951-1-05866-5
- Ravintolassa, suom. Martti Larni, kokoelmassa: Venäjän runotar
- Saarilla, suom. Lauri Kemiläinen, kokoelmassa: Venäjän runotar
- Skyytit, suom. Yrjö Jylhä, kokoelmissa: Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 5: slaavilaisten kirjallisuuksien kultainen kirja ja Venäjän runotar, Helsinki: WSOY 1936
- Skyytit, suom. Anna-Maija Raittila, Natalia Baschmakoffin ja Pekka Pesosen raakakäännöksistä, kokoelmassa: Neuvostolyriikkaa 1
- Suopappi, suom. Matti Rossi, julkaisussa: Kulttuurivihkot 1980; nro 7; s. 8
- Syntiä suoltaa yötä päivää, suom. Anna-Maija Raittila, Natalia Baschmakoffin ja Pekka Pesosen raakakäännöksistä, kokoelmassa: Neuvostolyriikkaa 1
- Taiteilija, suom. Anna-Maija Raittila, Natalia Baschmakoffin ja Pekka Pesosen raakakäännöksistä, kokoelmassa: Neuvostolyriikkaa 1
- Tehdas, suom. Anna-Maija Raittila, Natalia Baschmakoffin ja Pekka Pesosen raakakäännöksistä, kokoelmassa: Neuvostolyriikkaa 1
- Tuiskusää, suom. Matti Rossi, julkaisussa: Kulttuurivihkot 1980; nro 7; s. 9
- Tuntematon nainen, suom. Lauri Viljanen, kokoelmissa: Helikonin lähde: maailmanlyriikan suomennoksia, WSOY 1951 ja Venäjän runotar
- Tuntematon nainen, suom. Anna-Maija Raittila, Natalia Baschmakoffin ja Pekka Pesosen raakakäännöksistä, kokoelmassa: Neuvostolyriikkaa 1
- Unohdin hyveet..., suom. Martti Larni, kokoelmassa: Venäjän runotar
- Uusi Amerikka, suom. Lauri Viljanen, kokoelmassa: Venäjän runotar
- Venäjä, suom. Armas Äikiä, kokoelmissa: 20 Neuvostoliiton runoilijaa ja julkaisussa: Punalippu 1982; nro 4; s. 4
- Venäjä, suom. Anna-Maija Raittila, Natalia Baschmakoffin ja Pekka Pesosen raakakäännöksistä, kokoelmassa: Neuvostolyriikkaa 1
- Venäjänmaa, suom.Anna-Maija Raittila, Natalia Baschmakoffin ja Pekka Pesosen raakakäännöksistä, kokoelmassa: Neuvostolyriikkaa 1
- Viulujen äänet, suom. Matti Rossi, julkaisussa: Kulttuurivihkot 1980; nro 7; s. 9
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Solomon Volkov; Pietari, Eurooppalainen kulttuurikaupunki
- Artizov, A. & Naumov, O. Vlast i hudožestvennaja intelligentsija: Dokumenty TSK RKP(b) – VKP(b), VCHK – OGPU – NKVD o kulturnoi politike 1917–1956 gg. Moskva: Demokratija, 1999. ISBN 5-85646-040-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Ekonen, Kirsti. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 5. Realismista modernismiin: 1900-luvun taite. Modernismin murros. Venäläinen symbolismi”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 388-393. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450.
- ↑ Artizov, Naumov: Vlastʹ i khudozhestvennaja intelligentsija, s. 29. .
- ↑ Aleksandr Blok, Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta, päivitetty 7.1.2021, viitattu 7.1.2021
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aleksandr Blok Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta - Runoilija Aleksandr Blok 125 vuotta. Voice of Russia (web Archive 2007). (suomeksi)
- Venäjän suurin runoilija kuollut nälkään, Suomen Kuvalehti, 24.09.1921, nro 39, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| ||||||||||||||||||||||||||
