Vladimir Nabokov

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vladimir Vladimirovitš Nabokov
Vladimir Nabokovin patsas Montreux'ssä
Vladimir Nabokovin patsas Montreux'ssä
Salanimet V. Sirin
Syntynyt 22. huhtikuuta 1899
Pietari, Venäjän keisarikunta
Kuollut 2. heinäkuuta 1977 (78 vuotta)
Montreux, Sveitsi
Ammatit kirjailija, kriitikko, professori, perhosten keräilijä
Allekirjoitus Allekirjoitus
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Vladimir Vladimirovitš Nabokov (ven. Влади́мир Влади́мирович Набо́ков; 22. huhtikuuta (J: 10 huhtikuuta) 1899 Pietari, Venäjän keisarikunta2. heinäkuuta 1977 Montreux, Sveitsi) oli venäläissyntyinen kirjailija ja perhostutkija.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vladimir Nabokov syntyi Pietarissa kolmikieliseen perheeseen omaksuen jo lapsena venäjän, ranskan ja englannin kielen. Venäjän vallankumouksen vuoksi hän pakeni Berliiniin vuonna 1919. Hän opiskeli kirjallisuutta ja hyönteistiedettä Cambridgen yliopistossa ja asui myös Pariisissa. Vuonna 1940 Nabokov muutti Yhdysvaltoihin, missä hän toimi venäläisen kirjallisuuden professorina ja julkaisi perhosia käsitteleviä tieteellisiä tutkimuksia.[1][2]

Nabokov käänsi laajasti englanniksi venäläistä kirjallisuutta, muun muassa Aleksandr Puškinin tuotantoa. Hän oli myös kirjallisuudentutkija, ehkäpä kuuluisimpana työnään tutkielma Nikolai Gogolista. Kirjallisen uransa Nabokov aloitti vuonna 1923, jolloin hän julkaisi kaksi runokokoelmaa. Hän kirjoitti romaaneja salanimellä V. Sirin.[2]

Kirjailijana Nabokov tunnetaan monimutkaisesta juonenkuljetuksesta ja nokkelista sanaleikeistä.[1] Vuodesta 1940 hän julkaisi teoksensa englanniksi.[2] Nabokovin tunnetuimpiin teoksiin kuuluu muun muassa Lolita (1955), joka kertoo vanhemman miehen intohimoisesta suhteesta 12-vuotiaaseen tyttöön. Tämä teos yhdessä Nakobovin muiden romaanien kanssa nosti hänet yhdeksi 1900-luvun kirjallisuuden suurista nimistä. Lolitan noustua bestselleriksi Nabokov palasi Eurooppaan ja asui vuodesta 1959 kuolemaansa asti Montreux'ssä Sveitsissä.

Nabokovilta jäi kuollessaan vuonna 1977 keskeneräinen romaanikäsikirjoitus The Original of Laura, jonka on arveltu olevan seksuaalisisällöltään Lolitaakin provokatiivisempi. Vaikka kirjailija määräsi kuolinvuoteellaan käsikirjoituksen poltettavaksi, se päätettiin julkaista postuumisti vuonna 2009.[3] Käsikirjoitus koostuu 138 arkistokortista, jotka on julkaistu teoksessa sellaisenaan. Lisäksi niiden teksti on ladottu myös tavanomaisena tekstinä.[4]

Suomessa Nabokovin tuotantoa erityisesti narratologiselta kannalta on tutkinut yleisen kirjallisuustieteen professori Pekka Tammi.

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuningas, rouva, sotamies (Korol, Dama, Valet, 1928)
  • Luzinin puolustus (Zaštšita Lužina, 1930)
  • Silmä (1930)
  • Naurua pimeässä (Kamera Obskura, 1933)
  • Lahja (1938)
  • Lumooja (1939)
  • Sebastian Knightin todellinen elämä (The Real Life of Sebastian Knight, 1941)
  • Nikolai Gogol (1944)
  • Lolita (Lolita, 1955)
  • Pnin (Pnin, 1957)
  • Nabokovin tusina (1958)
  • Kalvas hehku. (Pale Fire, 1962). Suom. Kristiina Drews. Gummerus, 2014. ISBN 978-951-20-9301-4.
  • Nabokov Nabokovista (1. p.), Puhu, muisti (2. p.) (Speak, Memory, 1967)
  • Ada: Sukutarina (Ada or Ardor: A Family Chronicle, 1969)
  • Läpinäkyväisiä (Transparent Things, 1972)

Suomentamattomia teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Машенька (1926, engl. Mary)
  • Подвиг (1932, engl Glory)
  • Отчаяние (1934, engl. Despair)
  • Приглашение на казнь (1936, engl. Invitation to a Beheading)
  • Bend Sinister (1947)
  • Look at the Harlequins (1974)
  • The Original of Laura (postuumi, 2009)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Morris, Paul D.: Vladimir Nabokov: Poetry and the Lyric Voice. Toronto: University of Toronto Press, 2010. ISBN 978-1-4426-4020-7.
  • Pitzer, Andrea: The Secret History of Vladimir Nabokov. New York: Pegasus Books, 2013. ISBN 978-1-60598-411-7.
  • Tammi, Pekka: Problems of Nabokov’s poetics: A narratological analysis. Diss. Suomalaisen tiedeakatemian toimituksia, B 231. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia, 1985. ISBN 951-41-0498-6.
  • Tammi, Pekka: Russian subtexts in Nabokov’s fiction: Four essays. Tampere: Tampere University Press, 1999. ISBN 951-44-4584-8.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Nabakov, Vladimir: Kalvas hehku. Suom. Kristiina Drews. Gummerus, 2014. ISBN 978-951-20-9301-4.
  2. a b c Vladimir Nabokov Gummerus. Viitattu 1.9.2015.
  3. Aki Petteri Lehtinen: ”Nabokovin postuumi romaani on Lolitan jäljillä”. HS.fi, 16.12.2008. Viitattu 16.12.2008.
  4. Jukka Petäjä: Vladimir Nabokov nousi haudan takaa keskelle kohua. Helsingin Sanomat, 25.11.2009, s. C3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]