Vladimir Nabokov

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vladimir Vladimirovitš Nabokov
Vladimir Nabokovin patsas Montreux'ssä
Vladimir Nabokovin patsas Montreux'ssä
Salanimet V. Sirin
Syntynyt 22. huhtikuuta 1899
Pietari, Venäjän keisarikunta
Kuollut 2. heinäkuuta 1977 (78 vuotta)
Montreux, Sveitsi
Ammatit kirjailija, kriitikko, professori, perhosten keräilijä
Allekirjoitus Allekirjoitus
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Vladimir Vladimirovitš Nabokov (ven. Влади́мир Влади́мирович Набо́ков; 22. huhtikuuta (J: 10 huhtikuuta) 1899 Pietari, Venäjän keisarikunta2. heinäkuuta 1977 Montreux, Sveitsi) oli venäläis-yhdysvaltalainen kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja perhostutkija. Hän kirjoitti urallaan useita romaaneja, runokokoelmia, novelleja sekä omaelämäkerran ja kirjallisuuskritiikkejä. Nabokovin tunnetuin teos on Lolita.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vladimir Nabokov syntyi Pietarissa vanhaan aristokraattiseen sukuun. Hänen isänsä Vladimir Nabokov oli perustuslaillisdemokraattisen puolueen johtohahmoja ja kirjoitti useita kirjoja ja artikkeleita rikoslaista ja politiikasta.[1]

Vladimir Nabokov omaksui jo lapsena venäjän, ranskan ja englannin kielen. Venäjän vallankumouksen vuoksi hän pakeni Berliiniin vuonna 1919.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjällä Nabokov oli ehtinyt julkaista kaksi runokokoelmaa, Stihi (1916) ja Dva puti (1918). Hän muutti perheensä mukana Englantiin 1919. Nabokov opiskeli Trinity Collegessa. Hänen pääaineensa oli ensin eläintiede mutta vaihtoi sen pian ranskan- ja venäjänkieliseen kirjallisuuteen. Nabokov valmistui hyvin arvosanoin vuonna 1922.[1]

Nabokov käänsi laajasti englanniksi venäläistä kirjallisuutta, muun muassa Aleksandr Puškinin tuotantoa. Hän oli myös kirjallisuudentutkija, ehkäpä kuuluisimpana työnään tutkielma Nikolai Gogolista.

Nabokov kirjoitti Englannissakin runoutta, pääosin venäjäksi mutta myös englanniksi. Vuonna 1923 ilmestyi kaksi runokokoelmaa hänen venäjänkielisistä runoistaan.[1]

Nabokov asui vuosien 1922–1940 aikana Saksassa ja Ranskassa. Hän jatkoi runouden parissa mutta kirjoitti myös näytelmän ja useita toteutumattomia elokuvatarinoita. Hänen vuosina 1923–1924 kirjoittama näytelmä Tragedija gospodina Morna (”Herra Mornin tragedia”) julkaistiin ensimmäisen kerran postuumisti vuonna 1997.[1]

Nabokov omaksui vuoteen 1925 mennessä proosan omaksi tyylikseen. Hänen ensimmäinen romaaninsa Mašenka. Kirjassa oli omaelämäkerrallisia piirteitä, ja siinä kuvattiin muun maussa Nabokovin ensimmäistä suhdetta ja perheen tilaa.[1] Romaaneja hän kirjoitti salanimellä V. Sirin.[2]

Nabokov siirtyi jo toisessa romaanissaan Kuningas, rouva, sotamies (1928) tyyliteltyyn muotoon, joka on hänen tuotannolleen tyypillistä. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt shakkiromaani Lužinin puolustus toi Nabokoville mainetta parhaana nuorena venäläisemigranttikirjailijana. 1930-luvun alkupuoliskolla Nabokovilta ilmestyi neljä romaania ja pienoisromaanin.[1]

Yhdysvalloissa englanninkielisiä teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1940 Nabokov muutti Yhdysvaltoihin.[3][2] Vuodesta 1940 hän julkaisi teoksensa englanniksi.[2] Nabokovin ensimmäiset englanninkieliset romaanit olivat Sebastian Knightin todellinen elämä (1941) ja Bend Sinister (1947).[1] Nabokov toimi venäläisen kirjallisuuden professorina ja julkaisi perhosia käsitteleviä tieteellisiä tutkimuksia.[3][2] Vuonna 1944 hänen julkaisi kriittisen teoksen Nikolai Gogolista, ja vuonna 1945 hän sai Yhydysvaltain kansalaisuuden.[1]

Lolita ja paluu Eurooppaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nabokovin tunnetuimpiin teoksiin kuuluu Lolita (1955), joka kertoo vanhemman miehen intohimoisesta suhteesta 12-vuotiaaseen tyttöön. Teos yhdessä Nakobovin muiden romaanien kanssa nosti hänet yhdeksi 1900-luvun kirjallisuuden suurista nimistä.lähde? Lolita ja sen seurauksena syntynyt kiinnstus hänen aiempiin teoksiinsa toi Nabokoville vaurautta. Hänen aiemmat romaaninsa eivät olleet tuottaneet muutamaa sataa dollaria enempää. Nabokov palasi 1959 Eurooppaan ja asui kuolemaansa asti Montreaux’ssä Sveitsissä. Hän ei kuitenkaan koko elämänsä aikana hankkinut asuntoa, vaan asui Sveitsissäkin hotellissa.[1]

Nabokovin Kalvas hehku ilmestyi 1962. Siinä Nabokov käytti epätyypillistä romaanimuotoa, sillä teos koostui runosta ja sitä kommentoivasta hullusta kirjallisuussaivartelijasta. Nabokovin 17. romaani Ada: Sukutarina, joka oli myös hänen pisinsä, oli parodia perhekronikasta.[1]

Nabokov kirjoitti 1960-luvulla romaanien lisäksi neljäosaisen kommentaarin Aleksandr Puškinin teoksesta Jevgeni Onegin ja omaelämäkerran Puhu, muisti, joka käsitteli hänen Euroopan-vuosiaan.[1]

Nabokovilta jäi kuollessaan vuonna 1977 keskeneräinen romaanikäsikirjoitus The Original of Laura, jonka on arveltu olevan seksuaalisisällöltään Lolitaakin provokatiivisempi. Vaikka kirjailija määräsi kuolinvuoteellaan käsikirjoituksen poltettavaksi, se päätettiin julkaista postuumisti vuonna 2009.[4] Käsikirjoitus koostuu 138 arkistokortista, jotka on julkaistu teoksessa sellaisenaan. Lisäksi niiden teksti on ladottu myös tavanomaisena tekstinä.[5]

Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjailijana Nabokov tunnetaan monimutkaisesta juonenkuljetuksesta ja nokkelista sanaleikeistä.[3]

Suomessa Nabokovin tuotantoa erityisesti narratologiselta kannalta on tutkinut yleisen kirjallisuustieteen professori Pekka Tammi.

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuningas, rouva, sotamies (Korol, Dama, Valet, 1928)
  • Luzinin puolustus (Zaštšita Lužina, 1930)
  • Silmä (1930)
  • Naurua pimeässä (Kamera Obskura, 1933)
  • Lahja (1938)
  • Lumooja (1939)
  • Sebastian Knightin todellinen elämä (The Real Life of Sebastian Knight, 1941)
  • Nikolai Gogol (1944)
  • Lolita (Lolita, 1955)
  • Pnin (Pnin, 1957)
  • Nabokovin tusina (1958)
  • Kalvas hehku. (Pale Fire, 1962). Suom. Kristiina Drews. Gummerus, 2014. ISBN 978-951-20-9301-4.
  • Nabokov Nabokovista (1. p.), Puhu, muisti (2. p.) (Speak, Memory, 1967)
  • Ada: Sukutarina (Ada or Ardor: A Family Chronicle, 1969)
  • Läpinäkyväisiä (Transparent Things, 1972)

Suomentamattomia teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Машенька (1926, engl. Mary)
  • Подвиг (1932, engl Glory)
  • Отчаяние (1934, engl. Despair)
  • Приглашение на казнь (1936, engl. Invitation to a Beheading)
  • Bend Sinister (1947)
  • Look at the Harlequins (1974)
  • The Original of Laura (postuumi, 2009)
  • Лекции по Русской литературе, Lectures on Russian Literature (1981, 1996 (rus))

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vladimir Nabokov Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 28.3.2016. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k Encyclopædia Britannica.
  2. a b c d Vladimir Nabokov Gummerus. Viitattu 1.9.2015.
  3. a b c Nabakov, Vladimir: Kalvas hehku. Suom. Kristiina Drews. Gummerus, 2014. ISBN 978-951-20-9301-4.
  4. Aki Petteri Lehtinen: ”Nabokovin postuumi romaani on Lolitan jäljillä”. HS.fi, 16.12.2008. Viitattu 16.12.2008.
  5. Jukka Petäjä: Vladimir Nabokov nousi haudan takaa keskelle kohua. Helsingin Sanomat, 25.11.2009, s. C3.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Morris, Paul D.: Vladimir Nabokov: Poetry and the Lyric Voice. Toronto: University of Toronto Press, 2010. ISBN 978-1-4426-4020-7.
  • Pitzer, Andrea: The Secret History of Vladimir Nabokov. New York: Pegasus Books, 2013. ISBN 978-1-60598-411-7.
  • Tammi, Pekka: Problems of Nabokov’s poetics: A narratological analysis. Diss. Suomalaisen tiedeakatemian toimituksia, B 231. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia, 1985. ISBN 951-41-0498-6.
  • Tammi, Pekka: Russian subtexts in Nabokov’s fiction: Four essays. Tampere: Tampere University Press, 1999. ISBN 951-44-4584-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]